29.1.2013
Ei tässä ole mitään järkeä...
...mutta postaan tämän silti. Tämä tyyppi nimittäin innostui kokkailusta. Tarkemmin sanottuna soseilusta. Höyrytin porkkanat ja perunat, surrutin soseeksi, laitoin jääpalamuotteihin sekä kaiken huipuksi kuvasin kähmäiset muotit.
Miten yksinkertaisesta ja kummallisesta asiasta voi tulla näin hyvä olo...? Ehkä siksi, että sain viimein aikaiseksi sen, mitä olen jo kauan halunnut kokeilla. Makuraati ei ole vielä testannut näitä, mutta jos ei pienimmälle uppoa, niin isommalle väelle kyllä. Hieman vain mausteita sekaan niin näistä saa vaikka sosekeiton.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tota, nyt joudun kysymään, et miks nuo soseet on jääpalamuoteissa :) soseilu on ihan vieras ilmiö.
Noista soseista saa myös todella maukkaan pataruuan "pohjamassan". Tuo vaihtelua siihen ainaiseen tomaattiin. ;)
berenike: Ihan hyvä kysymys, olisin voinut kertoa siitä jo tuossa blogitekstissäkin paremmin. Eli Jäbä täyttää kohta puoli vuotta ja hän on alkanut maistelemaan soseita. Isoja määriä ei mene, muuta kuin hedelmiä, joten jääpalamuoteissa soseet on helppo pakastaa ja ottaa sulamaan vain muutama muotillinen kerrallaan. Olen ostanut erilaisia muotteja ihan vain siksi, että itsellä olisi hauskempaa niitä syöttää Jäbälle. Selvensikö yhtään? :)
Hanna: Kiitti vinkistä! Mahtaako Jäbä saada noista soseista yhtään itselleen... :D
Oi, tsemppausta vaan soseiden kokkailuun, hyvinhän teillä on näitä keittiössä jaksettu vääntä :) Onhan siinä oma vaivansa, mutta säästää huimasti loppupeleissä.
Nuo jääpalamuotit ovat kyllä käteviä. Itse olen myös harrastanut tylsempää "kökkäre uunipellille ja pelti parvekkeelle jäätymään", kun muotit loppuivat kesken. Pakkasessa on sitten isot pakastepussit/rasiat, joissa on aina yhdessä yhtä laatua noita paloja. Sieltä on tosi helppoa ja kätevää napata sitten pari kuutiota aina haluamiaan juttuja ja sekoittaa.
Ja ihan oikeasti, tiitille syötin tässä taannoin kaupan versiota perunasta ja parsasta. Seos oli todella voimakkaasti kaalille haisevaa ja väriltään houkuttelevan herkullista oksennuksenruskeaa <3 Olo oli sellainen, että kamoon, en minäkään tätä söisi. Motivoi hyvin laiskotuspäivinäkin tekemään itse, hinnasta nyt puhumattakaan ;)
Itsekin tein niin, että kun olivat jäätyneet, laitoin samaan pussiin kaikki, jotta sain muotit taas uudelleen käyttöön. Eilen keitin bataattia niin paljon, ettei muotit riittäneet millään. Onneksi uunipelti mahtui pakastimeen, meillä kun ei ole parveketta. Oltaisiin muuten syöty kaikki tänään bataattisosetta. :)
Olisikohan ollut samaa mössöä, mitä syötin Jäbälle viime viikolla! Peruna-parsakaali haisi kuvottavalle ja näytti ällöttävälle. Koita siinä nyt iloisesti sanoa "namnam" kun Jäbän ilmekin kertoi sen, ettet tasan ole tosissasi.
Lähetä kommentti