Vaikka korkeat lehtipinot ovat kiehtovia ja ihania sisustuselementtejä, ne saavat vielä odottaa isompaa kotia. Nyt laitan lehtileikkeet muovitaskuun odottamaan, mihin ne päätyvät.
7.2.2013
Aamupäivän saksimista
Joillakin tekee varmasti pahaa leikata herkullisia lehtiä. Minulla ei. En osta lehtiä leikkaamistarkoitukseen, mutta nautin suunnattomasti, kun voin säästää inspiroivimmat jutut vanhasta lehdestä ja heittää muut paperinkeräykseen.
Näin kävi äsken uudelle lehtituttavuudelle: The simple things. Lehti osui silmiini ruokakaupassa, tarttui matkaani ja luin lehden useampaan kertaan. Selasin, syvennyin juttuihin ja ihastelin kuvia. Tänään, kun lehti oli jo pitkään pyörinyt sohvalla, päätin leikata parhaimmat palat talteen. Ja voi kun niitä oli paljon! Harvasta lehdestä löytää noin paljon silppuamisen arvoisia juttuja.
Vaikka korkeat lehtipinot ovat kiehtovia ja ihania sisustuselementtejä, ne saavat vielä odottaa isompaa kotia. Nyt laitan lehtileikkeet muovitaskuun odottamaan, mihin ne päätyvät.
Vaikka korkeat lehtipinot ovat kiehtovia ja ihania sisustuselementtejä, ne saavat vielä odottaa isompaa kotia. Nyt laitan lehtileikkeet muovitaskuun odottamaan, mihin ne päätyvät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Huh, minä en ole vielä raaskinut silputa Simple Thingsejäni. Muut lehdet kyllä yleensä pistän palasiksi hyvin nopeasti.
Ja hei, sulle on haaste blogissani: http://ikomi2.blogspot.fi/2013/02/lisaa-blogihelmia-more-great-finnish.html
Oli tuo kyllä aika herkku saksittavaksi. Omiin käsityölehtiin en ole vielä saksia käyttänyt, mutta ehkä vanhimmista voisi ottaa parhaimmat ideat talteen. Tulisi taas paljon tilaa.
Ja kiitos haasteesta, käynpä kurkkaamassa. :)
Pino näyttää inspiroivalta todellakin, itse en ole vain koskaan osannut silputa lehtiä. Tai että minut tuntien ne silput olisivat sullottuna johonkin muovitaskuun seuraavat kaksi vuotta, kunnes se olisi niin täynnä, ettei uusia enää mahtuisi. Sen jälkeen toteaisin, etten ole niitä muistanut edes vilkaista koko aikana, joten menkööt mäkeen.
...näin on tainnut käydä muutamankin kerran, tosin ei lehtileikkeiden vaan kaikenlaisten muiden mielenkiintoisten juttujen kanssa. Säästän ne myöhempää käyttöä varten, eikä sitä Oikeaa Hetkeä vain koskaan kuulu. Sitten löydän aarteeni jossakin siivouksessa ja ihmettelen, miksi olen ne ylipäätään säästänyt :P
Kuulostaa kyllä tuokin tutulta. Itselläni on lehtileikkeet muovitaskussa, mutta yllättävän usein niitä pläräilen ja käytän milloin mihinkin. Joskus kuvat unohtuvat pitkäksikin aikaa, mutta taas joskus inspiraation iskiessä niitä tulee käytettyä paljon kerralla. Mielestäni ajatus siitä, että olen käyttänyt korttiin ns. "jätepaperia", on kiehtova. Se saa tällaisen elämäntapakierrättäjän suun hymyyn. :D
Lähetä kommentti