Penninvenyttäjän verhot

Elämme suurien muutosten aikaa. Kuten jo olen aikaisemmin sanonut, Jäbän huoneen raivaus on ollut työnalla ja nyt noin viikon poika on nukkunut omassa huoneessaan isojen lasten sängyssä. Pinnasänky laitettiin kasaan odottamaan seuraavaa käyttäjää (samalle tyypille, jolle tein syksyhaalarin) ja työpöytäni raahattiin makuuhuoneeseemme. Viimein huoneet ovat siinä tarkoituksessa kuin melkein vuosi sitten muuttaessamme suunnittelimme.

Ennen kuin Jäbä pystyi nukkumaan omassa huoneessaan, oli pakko tehdä ikkunaan verhot. Sälekaihtimia tai mitään muitakaan pimennysverhoja huoneessa ei ollut entuudestaan joten laitoin ompelukoneen laulamaan. Moni (järkevä) ompelija olisi marssinut kangaskauppaan, ostanut pimentävää verhokangasta ja ommellut yhdessä illassa sopivat verhot. Mutta tämä penninvenyttäjä keksi käyttää varaston puuvillakankaita hyödyksi ja silppusin vanhoja kaikaita 20x20 kokoisiksi paloiksi. Siinä meni oudonmalliset pussilakanat, tarpeeksi kauan marinoitu hameentekele sekä monia käsityökankaita, mitä olen ostanut vain ostamisen ilosta monia vuosia sitten. Ihan pari kertaa kävi mielessä käydä ostamassa Jyskistä valmiit verhot pilkkahintaan, mutta kun olin työhön ryhtynyt, niin se oli pakko saattaa myös päätökseen.

Tai melkein päätökseen. Tein molemmat pääliosat, eli tilkkuosat valmiiksi ja löysin kaksi isoa palaa ruskeaa kangasta vuoriosaan. Toinen pala oli kuitenkin hieman toista pienempi, eikä se riittänyt toiseen sivuverhoon. Siinä vaiheessa päätin, että kyllä se yksikin verho pimentää huonetta ihan tarpeeksi ja ompelin toisen verhon loppuun asti. Ja hyvin se on pimentänyt, vaikkei ihan koko ikkunaa peitä. Toinen sivuverho odottaa inspiraatiota ja toivottavasti sekin valmistuu jossain vaiheessa, ehkä vuoden päästä, kun jaksan miettiä miten saan vuoriosan rakennettua. Ja minähän en mene kauppaan ostamaan kangasta sitä varten, en tosiaankaan.