Tein jo aikaisemmin, vuosia sitten tuubihuivin Jäbän ihanalle kummitädille ja ennen joulua hän pyysi uutta versiota, edellinen kun oli hieman kulunut jo kovassa käytössä. Pelasin varman päälle ja tilasin Tapion lankakaupasta viime vuoden puolella täsmälleen samaa, ihanan pehmeää Dropsin alpakkasekoitelankaa. En muistanut yhtään, minkä kokoisen tein aikaisemmasta versiosta, mutta loin tähän 60 silmukkaa ja aloin neulomaan ainaoikeaa. Helppoa ja yksinkertaista. Neulominen pimeään vuodenaikaan mustasta langasta näin yksinkertaisella mallilla otti kuitenkin oman aikansa ja vasta eilen sain viimeisetkin langanpäät pääteltyä.
On se muheva ja pehmeä. Mahtuu löysästi kahteen kertaan kaulan ympäri tai kovilla viimoilla tiukemmin kolme kertaa. Ja hei, ihana saada tämä lankakorista eteenpäin oikealle omistajalle!
3 kommenttia:
Perustyöt ovat usein niitä parhaita! Ihanan muhkean näköinen kyllä, tuollaiseen kelpaa hautautua kun lunta tuiskuttaa ja maailma on ankean kylmä <3
Minä olen vähän itse haaveillut tällaisesta tuubihuivista/kaulurista, mutta kun en ole saanut aikaiseksi/ehtinyt. Olisi kiva pakkasilla! Ehkä ensi talveksi sitten...?
Hei, haastoin sinut ilahduta blogikaveria haasteella, tarkemmat tiedot löydät blogistani. Toivoisin saavani osoite tietosi s.postiini 12tassua@gmail.com jotta voin lähettää sinulle pienen yllätyksen :)
Annis: Kiitos. :) Tuubihuivi, varsinkin tuollainen muhkea, on kyllä näppärä kovilla pakkasilla. En ole itsekään tehnyt itselleni tuubihuivia, omistan tosin yhden äitini tekemän. Pitäisi tehdä noita enemmänkin, mutta jotenkin kaulaan tulee laitettua useimmiten kolmiohuivi.
Liilapöllö: Kuulostaa hauskalta haasteelta! Mukana ollaan. Lähetän osoitteen sinulle mahdollisimman pian ;)
Lähetä kommentti