Tyynyt kuistille

Nyt sai seisaveikat ja sen tapaiset langat kyytiä lankalaatikostani.

Saimme mummultani kuistillemme puulaatikon, johon on ollut hyvä jemmata kausivaatteet säilöön ja samalla laatikon päällä on voinut istua, kun on laittanut kenkiä jalkaan. Raskausvatsan kanssa tämä ominaisuus on ollut kultaakin arvokkaampi, olen tällä hetkellä notkea kuin norsu.

Halusin jonkinlaiset tyynyt penkin päälle, jotta kuistista tulisi enemmän sisustetun näköinen ja samalla tyynyn päällä olisi mukavampi istua kuin kylmällä puulaudalla. Löysin varastostani kaksi sisätyynyä, jotka olivat jo hieman nähneet elämää: tyynyt olivat ohuet, tiiviit enkä edes tiedä, missä käytössä olivat aikaisemmin olleet. Sohvatyynyiksi siis sopimattomat, mutta ajavat asiansa täydellisesti meidän kuistilla. Värejä en tyynyjä virkatessa miettinyt juurikaan, otin lankalaatikosta kerän ja virkkasin menemään aina kerroksen kerrallaan.

Tyynyt valmistuivat huiliessani sohvalla ja lankavarastoni pieneni taas muutaman kerän verran.