Jokapoikapaitamekko

Minulla on ollut jo pidemmän aikaa haaveena omistaa Marimekon Jokapoikapaita. Kirpputorilla törmäsin täydellisen väriseen (ruskea pohja ja oranssit raidat) yksilöön ja kokeilin paitaa päälleni. Huomasin, että malli ei todellakaan istu minulle: alaosa oli sopivan kokoinen, mutta yläosa ei tuntunut istuvan sitten millään. Jätin paidan suosiolla hyllyyn ja hautasin unelmani.

Isäni kätköistä löytyi pari kesää sitten Jokapoikapaita. Koko oli iso, erittäin iso, varmasti luokkaa XXL. Päätin säilyttää paidan, koska jokin siinä viehätti. Ajattelin, että jos en muuten tulisi kyseistä paitaa käyttämään, niin ainahan tuon voisi käyttää kankaana vaikka laukkuun tai muuhun.

Koulussa oli kuitenkin vaatteiden tuunaus-opintojakso, jolle oli pakko päästä mukaan. Ajattelin muokkaavani paidasta käyttökelpoisen mammahameen. Leikkasin paidan yläosan irti, tein siitä istuvan ja istutin hihat uudestaan paljon lyhyempänä takaisin. Lisäsin hihansuihin kuminauhat, koska hiha-aukoista tuli hieman liian isot.

Alaosaan ostin kankaan palakorista. Tarkoituksena oli käyttää paitaa myös alaosassa, mutta kangasta oli sen verran vähän, ettei se asettunut kunnolla. Tein mekosta polvipituisen ja lisäsin vyötärölle pitsin peittämään napituslistassa olevaa saumaa. Alaosan laskostin suorista kankaanpaloista, jotta mekko mahdollistaisi mahan esteettömän kasvun.

Ja isohan tästä tuli. Uskon tämän mahtuvan päälleni loppukesästäkin. Mekosta ei ihan tullut sellainen, kuin alunperin suunnittelin ja nyt pahoin pelkään, että se jää käyttämättä, jos sopivaa tilaisuutta ei vastaan tule. Paitaa oli kuitenkin erittäin hauska työstää mekoksi ja nautin ompelemisesta pitkästä aikaa. Ja tällä kokeilulla tuli tienattua taas muutama opintopiste. Ei lainkaan huono diili.

Tänään olenkin muokannut vähän eri tavalla yhtä paitaa, joka melkein sai tuomion roskiin. Kyseessä on valkoinen vauvan paita, kokoa 68, joka sai täysin uuden elämän satupaitana! Teen siitä oman postauksen mahdollisimman pian.