Lukemisen nautintoa

Olen taas innostunut pitkästä aikaa lukemisesta. Kirjastosta hakiessani viimeisiä kirjoja koulua varten, silmiini osui juuri palautuksesta tullut kirja. Ensin kirjan kannen värit ja kuvitus saivat minut katsomaan kirjaa pidempään ja lukiessani kirjan nimen, minun oli kerrassaan pakko ottaa kirja mukaani. Eihän tällaista kirjaa voi jättää hyllyyn: Vaarille pala haitaria, kirjoittanut Jaana Kapari-Jatta.

Aloitin kirjan heti ja luin sitä iltalukemisena ennen nukahtamista. Kirjan lyhyet kappaleet innostivat lukemaan vielä lisää ja lopulta huomasin lukevani sitä pitkin päivää. Kirja on kokelma Jaana Kapari-Jatan lehtikolumneista. Ne kertovat elämästä, ajatuksista ja huomasin samaistuvani tarinoihin enemmän ja enemmän kirjan myötä. Loppua kohden myös selvisi, miksi kirjan nimi on se mikä on ja viimeistään siinä kohdassa kirja pääsi lukemani kirjojen top 3:seen.

"Minun on ikävä vaaria. Vaari kuoli 30 vuotta sitten, ja juuri nyt haluaisin kipeästi puhua vaarin kanssa ihan konkreettisesti. Mielessäni olen näinä päivinä jutellut paljonkin, ja kyllä vaari vastailee...

Minulla on asiaa vaarille. Haluasin tietää, miten vaari soittaisi harmonikkaa, jos eläisi vielä... 

Mutta vaarin kanssa haluaisin puhua haaveista, niin haitarista kuin muista. Omistani, isän ja vaarin...

Vasta nyt alan oppia. Ymmärtää, että haaveet voivat karata, jos niitä vain hellii. Olen tänä vuonna toteuttanut muitakin haaveitani, antanut vaarille haitaria palasen kerrallaan. Kerron niistä lisää uutena vuotena ainakin itselleni. 

Vaari, minä kävin Intiassa. Soita vaari Liljankukka."

Minun ei ole tarvinnut mennä Intiaan asti toteuttamaan unelmiani. Olen vuokrannut kirppispöydän, mistä olen haaveillut jo monia vuosia. Seuraavan unelman toteuttamisen olen jo aloittanut, haluan lukea vanhat Muumikirjat. Suosittelen Vaarille pala haitaria-kirjaa ihan jokaiselle, kuka kaipaa kevyttä ja hauskaa kesälukemista.