Ei pöllömpi pöllö

Virkkasin pöllöä alkuvuodesta koulun luennoilla. Novitan Miami-lanka oli vielä silloin uutta. Ostin muutaman kerän ihan toinen projekti mielessäni, mutta Novitan Kevät-lehti sai sydämen sykkimään pöllölle, mikä piti heti päästä aloittamaan.

Palat valmistuivat nopeasti. Mutta pöllön muotoon ne eivät tahtoneet ommeltua sitten millään. Siirtelin paloja useamman kuukauden aina pois tieltä, kunnes eräs ilta päätin ottaa neulan käteeni ja ommella pöllön valmiiksi. Eipä tainnut olla kuin vartin homma, mutta projekti ei päättynyt tähän. Tietenkään en omistanut vanua, joten pöllön täyttäminen siirtyi seuraavaan päivään. Vanua en ikinä muistanut ostaa ja aloin jo hieman turhautumaan koko pöllöön. Ajattelin, ettei se loppujen lopuksi edes ole niin kiva, kun palat olivat pyörineet silmissäni jo puolisen vuotta.

Vaippojen leikkaamisesta jäi hassun kokoisa jämäpaloja ja aloin täyttämään pöllöä niillä. Vaipat valmistuivat ja pöllö täyttyi kuin itsestään siinä sivussa. Hieman muhkuraiseksi se jäi ja aika painava siitä tuli, mutta nyt se on valmis! Tällä hetkellä se istuskelee Masukin vauvakopassa. Kopan ympärillä oleva röyhelö on muuten yli 20 vuotta vanha ja kiertänyt useammalla lapsella Kelan äitiyspakkauksen koristeena. Paljon suloisempi, kuin tylsä valkoinen pahvilaatikko.

Saumuroin muutamat liivinsuojatkin. Palat sain lahjoituksena, ne piti vain ommella kasaan. Eipä tarvitse rahaa tuhlata liivinsuojiin, ainakaan ihan heti. En edes tiedä, tarvitaanko noita...