Tässä joulun alla kaiken kiireen ja tohinan keskellä iskee välillä haikeus ja ikävä. Perheessämme joulua vietettiin aina saman kaavan mukaan: aattona kotona, joulupäivänä mummulassa ja tapaninpäivänä toisessa mummulassa. Perinteet olivat aina samanlaisia ja niin ihania. Nyt muutamina vuosina joulu on ollut erilainen ja uusia perinteitä luodaan parhaillaan. Olen joutunut monena jouluna miettimään, mitä perinteitä haluan ehdottomasti säilyttää, mistä pitää luopua ja mitä uusia perinteitä eri perheiden joulut voivat minulle antaa.
Perinteisiin on itselläni kuulunut myös vahvasti ihmiset. Heitä on kuitenkin tippunut pois vuosien saatossa, viimeisimpänä isäni. Kesällä iski ikävä, jolloin kaivoin luonnoskirjan esille ja liimasin jo kuukausia lehtileikkeiden seassa olleen kuvan sivulle. Piirsin hieman, jonka jälkeen sytytin kynttilän. Nyt löysin kuvan selatessani vanhoja luonnoskirjan sivuja. On aika jakaa se täällä, sytyttää kynttilä ja neuloa villasukkaa. Jospa saisin käsien kautta sidottua silmukoihin hieman pois ikävää.
Rentouttavaa joulua ihan jokaiselle! Palataan asiaan joulun jälkeen.
<3
VastaaPoista-katri-
Ihana kuva! Meidän poikakin muistelee äidin kummisetää, isääsi, lämmöllä vaikkeivät koskaan ehtineetkään tavata. <3
VastaaPoistat.Tarja
Lämmin ikävän kyynel silmässä, muistot ja rakkaus sydämessä
VastaaPoistajatketaan yhdessä taivaltamme.
äiti
Ikävä ei koskaan täysin helpota, mutta onneksi se muuttaa muotoaan, eikä rakkaus koskaan katoa.
VastaaPoistaItse kävin aattona viemässä sisarusparveni ja äitini kanssa kynttilää pikkusisarteni haudalle, syntyivät siis identtiset kaksostytöt kuolleina kun olin pieni. Tuntuu aina niin erikoiselta, kun koskaan en saanut tilaisuutta oppia tuntemaan sisariani, mutta yhteys on aina tuntunut vahvalta. Nyt etenkin itse raskaana ollessa myös useaan kertaan tunsi ylimääräistä huolta ja pelkoa pikkuisen puolesta, kun nähnyt sen menetyksen niin läheltä.
Oikein ihanaa vuodenvaihdetta!
Kiitos kaikille ihanista sanoista! <3
VastaaPoista