Katsokaa, mitä tein! Keitin puuron, sekoitin taikinan ja kaulitsin paljon, siis todella paljon ohuita läpysköitä. Rypytin, rypytin ja rypytin. Muistelin, miten mummuni sen taikinan mahtoi tehdä ja miten kummitätini sormet rypyttivät täydellisiä karjalanpiirakoita.
Tosin mummullani ei koskaan loppunut riisipuuro kesken (muista jatkossa keittää 2 litraa puuroa!), läpyskät eivät ikinä tarttuneet toisiinsa eikä kummitätini piirakat olleet noin persoonallisia. Makukaan ei ollut täsmälleen sama, mutta silti olen ylpeä itsestäni. Minä tein ihan itse karjalanpiirakoita!
Tuoreet itsetehdyt karjalanpiirakat on niiiin hyviä! Eikä sillä ulkonäöllä niin väliä ole, kyllä vähän pitää olla persoonallisuutta piirakassakin. :)
VastaaPoistaJes! Hyvä Hilma! Mä oon ylpee susta! :)
VastaaPoistaVoi jehnajukra sinuu! <3 Vähänkö oon ylpee susta! Niiin siistii!!!
VastaaPoistaKirsikka: Ihan totta! Alle 10-vuotiaana ollessani "apurina" piirakkatalkoissa olivat piirakat huomattavasti epämääräisempiä. Ja syötyä ne tuli silti. :)
VastaaPoistaAsta: Kiitti. Sun ansiosta uskalsin lähteä kokeilemaankin noita.
Piipero: Niinpä, niin siistii!! :D
VastaaPoistaHirmu hienoja piirakoita olet kyllä tehny. Täytyy hattua nostaa, että uskalsit kokeilla. Seuraavalla kerralla on sit jo vähän helpompaa.
HIH läpyskät :D sorry, ei voi mitään näin pohjois-karjalassa ikäni asuneena ja piirakoita pienestä pitäin tehneenä kuulosti niin hassulle :D :D
Elämässä pitää olla haasteita. ;)
VastaaPoistaMikä noiden läpysköjen virallinen nimi on? En ole ikinä kuullut, miksi niitä sanotaan ja olisi erittäin mielenkiintoista saada termit selville. :D