Olen kokonaan unohtanut laittaa tänne blogiin pari tärkeää käsityötä viime syksyltä. Ensimmäiset ovat kirjavat sukat, jotka kertaalleen pienensin. Eivät nämä nyt perussukkia ihmeellisemmät ole, mutta tuo lanka oli mielestäni aivan ihanaa ja nämä lämmittävät nyt ystävän pienenpieniä jalkoja.
Toiset, mitkä ovat unohtuneet mainita, ovat nämä kivikorut. Tein ne lahjaksi kahdelle ystävälleni, jotka syksyllä muuttivat läheltäni kauemmas. Toinen on jo maailmalta palannut, mutta toinen on edelleen kaukana. Vaunulenkillä keräsin kaksi kiveä taskuuni, kieputin ympärille rautalankaa ja ostin hopeaketjut valmiina liikkeestä. Yksinkertaisuudessaan hienot ja toivottavasti muistuttavat elämästä täällä Vanajaveden rannalla.
5 kommenttia:
Ei ne jalat nyt niin hirmu pienet ole, pystyssäkin pysyy!
-k-
Toi kivikoru on ihana ajatus!!! :) Hyvää joulua! Mari
-k-: Oon vaan itse tottunut katselemaan omia neljäykkösiäni, joten mun silmään nuo näyttää tosi pieniltä. Oon vaan kateellinen, kun sulla on niin kivan pienet jalat. ;)
Mari: Bongasin tuon idean joskus kauan aikaa sitten jostain täältä blogimaailmasta. Hyvää joulua myös sulle! :)
miia: Toi lanka on kyllä niin herkku! Harmi, kun olen vyötteen hukannut. Tuota lankaa voisi olla enemmänkin varastossa. :)
Hilmukka, tämä on jotakin maagista yhteyttä selkeästi muussakin kuin neuleohjeissa. Mainitsihan, että minunkin jalkani on koko 41? x)
Mutta ihanat nuo korut, idea on kaikkiaan aivan tosi suloinen ja toteutuskin täysi kymppi :) Ja sukat ovat myös suloiset, värit ovat kyllä piristävät tähän aikaan vuodesta.
Miten meillä voi olla vielä saman kokoinen jalkakin! Tämä on ihan hullua. :D
Ja kiitos, tuollaista väriterapiaa tarvitaan tähän aikaan vuodesta. En tajua, miten päivät voivatkin olla näin harmaita ja ikäviä. Vie voimat kokonaan.
Lähetä kommentti