Olen suorittanut kaikki koulun kurssit ja viime viikolla oli todistuksen anomisen aika. Joulukuun 19. päivä saan todistuksen ja olen virallisesti valmis. Jee!
Viime viikolla hain myös opinnäytetyöni kansituksesta ja julkaisin työn Theseuksessa. Työn aihe liippaa aika läheltä blogini aihepiiriä, joten jokainen voi käydä sen lukaisemassa täältä:
Lankaryhmä - tukea äitiyteen käsityöryhmän keinoin. Linkki vie Theseuksen sivuille ja sieltä pystyy lataamaan opparin pdf-version.
Kouluhommat ovat siis todistuksen hakua vaille valmiit. En voi vieläkään uskoa, ettei minulla ole yhtään esseetä tai portfoliota kesken. Työt ja joulumyyjäiset pitävät minut vielä kiireisenä jouluun saakka (niin ja ne salaiset joululahjatekeleet) joten lomailu voi virallisesti alkaa vasta jouluviikolla. Ensi vuodesta en tiedä vielä mitään ja omalla stressaavalla tavallaan se on mielenkiintoista. Elän hetkessä, jossa minulla on kaikki mahdollisuudet tehdä mitä vaan.
Vautsi! Onnea hurjasti! Mielenkiintoinen aihe ja toivottavasti toiminta tulee tosiaan jatkumaan. Nyt sisäistät sitä projektin loppuunsaattamista hetken ja kun se uppoaa tajuntaan, nautit ja juhlit onnistumistasi jollakin sopivalla tavalla :) On se iso saavutus! Ja tuo epävarmuus tulevasta on tuttua, mutta tosiaan siihen sisältyy myös aina houkuttelevia mahdollisuuksiakin.
VastaaPoistaMeillä on kaveriporukka pitänyt käsityöiltoja emännän aina vaihtuessa. Nyt kun muutamallakin on jälkikasvua, ovat etenkin lapsettomat alkaneet mainostaa, että mukaan voi ottaa myös lapset. Sinällään huomaavaista ja kohteliasta, mutta tuntui, etteivät mokomat oikein tajunneet vastahakoisuuttamme tämän vaihtoehdon edessä. Tuntui, että muutama katsoi vähän paheksuenkin, kun sanoin, että en todellakaan ota lasta käsityöiltamiin mukaan, tahdon olla itsekseni :D Huono äiti taas olin. Käytännössähän mitään käsitöitä sitä ei illan aikana saisi tehtyä, omasta ajasta nyt puhumattakaan. Ehkä sitä sitten ymmärtävät joskus, jos omaa jälkikasvua pykäävät maailmaan :)
Kiitos paljon onnitteluista. Ehkä tämä kaikki iskee tajuntaani vasta sitten, kun pääsen hakemaan todistuksen. Hurjaa... :)
VastaaPoistaOlen itsekin ollut erilaisissa käsityöiltamissa koulukavereiden kautta ja olen nauttinut niistä suuresti. Opparin myötä olen päässyt tapaamaan uusia ihmisiä jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Itse ajattelen ihan samalla tavalla kuin sinä: se on sitä omaa aikaa, mihin ei kuulu lapsi ja samat ajatukset olivat muillakin osallistujilla kun opparia kirjoitin. Mielestäni se on tervettä itsekyyttä ja pienen irtioton jälkeen arkikin maistuu vähän paremmalle. :)