Menin tuossa pari viikkoa sitten kiertelemään Piiperon kanssa vaatekauppoja. Tarkoitus oli löytää täydellinen mekko ristiäisiin. Se ei olisi saanut olla liian kesäinen ja kevyt eikä vuorostaan liian paksu ja tumma. Sellainen kiva. Tosi hyvät lähtökohdat siis löytää yhtään mitään, normaalistikaan en löydä vaatekaupoista mitään. Piiperoa onnisti, itse kotiuduin ihanan keltaista hihatinta rikkaampana. Ajattelin, että ehkä löydän jotain yksinkertaista hihattimen kaveriksi. No en löytänyt.
Muistin, että ostin raskausajan loppupuolella Eurokankaasta palalaarista jänniä kankaita ja aloin yksi päivä niitä käymään läpi. Käsiini osui ohuehko trikoo (vai mitä tuo nyt on, venyvää kangasta kuitenkin), joka värinsä puolesta sopi hyvin hihattimen kanssa. Mittasin rinnanympäryksen, minkä mukaan leikkasin yläosan kaitaleen kahteen kertaan, ekasta versiosta tuli hiukan liiankin tiukka. Leikkasin alaosasta hieman yläosaa leveämmän ja ompelin kiinni yläosaan, minkä senkin tein kahteen kertaan, kun ensimmäisestä versiosta tuli liian pitkä. Valmista nopeasti ja vaivatta, itselläni tosin meni tähän muutama päivä saumojen purkamisen ja maitomeijerinä toimimisen takia.
Parempia kuvia tulee parin viikon päästä ristiäisten jälkeen, kun saan jonkun kuvaamaan mekon kokonaisuudessaan. Oma käsivarsi kun ei ole tarpeeksi pitkä, jotta pystyisin mekon kuvaamaan fiksusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti