2.11.2017

250 gramman välityö

Neuloin varastosta löytämistäni vanhoista Novitan Rose mohair -langoista suuren kolmiohuivin. Malli on hyvin simppeli: loin viisi silmukkaa, lisäsin joka toisella kerroksella silmukan toiseen reunaan ja puolessa välissä aloin kaventaa samalla tavalla. Raitoja en sen enempää miettinyt, neuloin niin pitkään kuin lankaa riitti.
Nyt on taas lankalaatikkoa kevennetty ja talven tuiskut saavat tulla!

3.9.2017

Pula-ajan pöksyjä

Lainasin kirjastosta Paapiin kaavakirjan lapsille, enkä voi muuta kuin kehua sitä! Onhan tämän kirjan julkaisusta jo aikaa hyvä tovi ja tämä on ehditty jo monessa paikassa kehua puhki, mutta näin hyvää perusteosta ei voi kehua liikaa. Ainut pieni miinus on perusvaatteiden kokojen alkaminen koosta 86, meidän neidille kun olisi tarvetta 74 senttisille vaatteille. Onhan kirjassa toki bodymalleja vauvoille laajalla kokotaulukolla, mutta itse kaipaisin kaavoja perushousuille, leggingseille ja mekoille. Onneksi Typy kasvaa, eikä kulu kauaakaan, kun tuo koko 86 on meilläkin ajankohtainen.
Tähdet olivat oikeassa asennossa ja sain ommeltua Jäbälle kirjan ohjeella kahdet perushousut. Kankaat löysin kangaskaappini uumenista, olen saanut ne aikoja sitten kummitädiltäni. Vihreästä kankaasta oli helppo leikata housut, koska kangasta riitti oikein hienosti, mutta siniset housut olivat melkoista kikkailua. Ompelin kankaisiin jatkopaloja, jotta sain niistä leikattua housujen palaset. Ommellessani housuja kasaan naureskelin itsekseni, että nämä ovat todelliset pula-ajan housut, koska kangasta ei jäänyt juurikaan ylimääräistä. Jäbä on tykännyt kovasti edellisistä pelle hermanni –housuista joten uskalsin tehdä hänelle lisää värikkäitä pöksyjä. Hän kun ei oikein tummansinisistä tai mustista housuista välitä.
Toivottavasti sama hyvä onni jatkuu ja saan yön pimeinä tunteina aikaa tehdä myös Typylle vaatteita. Ja Jäbälle lisää housuja, niitä  kun ei koskaan ole tuolla rymyäjällä liikaa.

31.7.2017

Kesällä valmistuineita

Tyhjensin tuossa alkukesästä lankakoriani 1,3 kiloa. Virkkasin aina niin pitkään kuin lankaa riitti, kahta, kolmea tai jossain välissä neljääkin lankaa samaan aikaan, muistaakseni seiskan koukulla.
Tänään vasta sain aikaiseksi kiinnittää madon sille paikalle kuin sen olin suunnitellutkin, pinnasängyn reunoille. Typy on oppinut ryömimään, eikä yölläkään olla paikoillaan. Siksi pinnasängyn reunapehmusteelle oli tarvetta, ettei pää ja kantapäät kolhisi koko ajan pinnoihin.
Kesä, lapset ja puutarha on pitänyt ajatuksen muualla kuin blogissa, mutta ennätin tuossa neuloa parit villasukatkin. Toiset naisten kokoa, toiset miesten. Kuvaustilanne ei tosin ollut rauhallisimmasta päästä, mutta tällaista tämä elämä täällä tällä hetkellä on.

19.5.2017

Lahjamekko pöytäliinasta

Tämän mekon kangas oli ennen pyöreä pöytäliina. Pienen kaavojen asettelun ja pyörittelyn jälkeen pöytäliina riitti juuri ja juuri synttärilahjamekoksi kuusivuotiaalle tytölle.
Kaava on minuuttimekko Surrur-kirjasta, tosin tein siihen pieniä muutoksia. Tein yläosasta kaksinkertaisen, joten erillisiä kanttauksia ei tarvittu. Niskaan ompelin solmimisnauhat, jotka helpottavat pukemista.
Toivottavasti mekko pääsee käyttöön niin keijukaismekkona kuin puussakipeilypuuhiin. Onhan se ennen ollut kahvikuppien ja kukkaruukkujen alla.

15.5.2017

Pitkästä aikaa kasseja

Ompelukaapissani on pitkään lymyillyt paksu verho. En muista yhtään, mistä verho on minulle kulkeutunut, mutta paksu puuvillakangas on huutanut jo pidemmän aikaa haluavansa päästä kassiksi. Nyt tuli tarve yhdelle kassille, mutta kun alkuun pääsin, leikkasin koko verhon palasiksi. Siis koko verhon, yhtään pientä kangaspalaakaan ei jäänyt käyttämättä. Hurautin kokoon siis kuusi kassia ja yhden minikassin Jäbän leikkeihin.
Nyt todellakin on kasseja, onneksi näille löytyy aina käyttöä... ja ottajia.

12.5.2017

Eihän se housuja tarvitse...

...mutta kun halusin tehdä. Ja tein kolmet, kun kerran vauhtiin pääsin.
Pirteää viikonloppua kaikille!

26.4.2017

Pipo


Kevät on trikoopipojen aikaa. Tein Jäbälle uuden pipon samalla kaavalla kuin viime keväänä. Jäbä valitsi kankaat ja minä hoidin ompelun. En olisi itse valinnut näin ärtsyä väriyhdistelmää, mutta poikani rakastaa värejä. Menkööt siis tämän kerran.
Parasta oli se, että kankaiden leikkuusta valmiiseen blogipäivitykseen meni puoli tuntia. Voisin sanoa, että varsin tehokas tapa käyttää Typyn päiväunet.