2.12.2016

Vaatteita Jäbälle

Olen saanut pienennettyä lankavarastoani tänä vuonna hurjasti. Samaa ei ole tapahtunut kangasvarastolleni, olen vain kotiuttanut lisää kankaita ompeluajan jäädessä vähemmälle.
Mutta nyt sain ommeltua kasaan parit vaatteet odottamaan Jäbää. Nämä ovat siis vielä isoja, mutta kuten olen aikaisemmin huomannut, näitä kokoa isompia vaatteita on oltava varastossa kasvupyrähdyksiä varten.
Pari perus paitaa ja lisäksi parit "pelle hermanni -housut". Paitojen kankaat olen ostanut vuosia sitten ja housujen kankaat olen kotiuttanut kummitädiltäni. Kaavoina käytin Noshin kaavoja, jotka ovat ilmestyneet jonkin aikaa sitten Suuri Käsityö -lehdessä.
Luulisi näiden pääsevän käyttöön ainakin väriensä puolesta, tällä hetkellä kun Jäbälle ei mustat housut kelpaa ollenkaan.

25.11.2016

Tyynyt kuistille

Nyt sai seisaveikat ja sen tapaiset langat kyytiä lankalaatikostani.
Saimme mummultani kuistillemme puulaatikon, johon on ollut hyvä jemmata kausivaatteet säilöön ja samalla laatikon päällä on voinut istua, kun on laittanut kenkiä jalkaan. Raskausvatsan kanssa tämä ominaisuus on ollut kultaakin arvokkaampi, olen tällä hetkellä notkea kuin norsu.
Halusin jonkinlaiset tyynyt penkin päälle, jotta kuistista tulisi enemmän sisustetun näköinen ja samalla tyynyn päällä olisi mukavampi istua kuin kylmällä puulaudalla. Löysin varastostani kaksi sisätyynyä, jotka olivat jo hieman nähneet elämää: tyynyt olivat ohuet, tiiviit enkä edes tiedä, missä käytössä olivat aikaisemmin olleet. Sohvatyynyiksi siis sopimattomat, mutta ajavat asiansa täydellisesti meidän kuistilla. Värejä en tyynyjä virkatessa miettinyt juurikaan, otin lankalaatikosta kerän ja virkkasin menemään aina kerroksen kerrallaan.
Tyynyt valmistuivat huiliessani sohvalla ja lankavarastoni pieneni taas muutaman kerän verran.

18.11.2016

Isommalle ja pienemmälle lapselle

Kaikenlaiset ohuet käsineet ovat meidän perheessä katoava luonnonvara. Tein siis yhdestä äidiltäni saamasta jämäkerästä Jäbälle lapaset, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Tähän seuraavaan projektiin on ollut palat leikattuna elokuun alusta lähtien. Palat ovat selvinneet muuttolaatikoista ompelupöydälleni ja nyt sain viimein aikaiseksi kasata haalarin.
Tein reilu kaksi vuotta sitten samalla kaavalla ja kankaalla siskoni pojalle haalarin, nyt halusin tehdä vauvallemme samanlaisen. En tehnyt tähän haalariin huppuun korvia ja pidensin hieman lahkeita, mutta muuten samalla kaavalla mentiin. Tästä tuli pehmeä, lämpöinen ja ihana. Täydellinen kotiutumishaalari, pitääkin pakata tämä heti sairaalakassiin.
Rentouttavaa viikonloppua! Täällä ovat lumet sulaneet viimeisiä hippusia myöten, mutta siitä huolimatta kaupungilla on tänään joulunavaus. Onko siis nyt lupa kuunnella joululevyjä ja paistaa ekat piparit?

15.11.2016

Hellurei, Hippi-Hilmukka!

Olen haalinut pitkin vuotta varastoon kestovaippoja. Jäbän kanssa kestoiltiin osittain ja haluan tämän uudenkin vauvan kanssa kokeilla, onnistuuko meiltä kestoilut. Kirppareilta on tarttunut matkaan niin taskuvaippoja kuin sisä- ja kuorivaippoja sekä lisäksi kävin äitini varastoista hakemassa muutamat kulahtaneet harsoliinat. Haluaisin kokeilla harson ja villapöksyjen yhdistelmää vauvan kanssa, Jäbän kanssa kun en tainnut kertaakaan päästä edes kokeilemaan villavaippahousuja.
Varastosta löytyi vielä hahtuvalankaa, josta lähdin neulomaan Novitan (talvi 2012) ohjeella villapöksyjä. Katsotaan, miten malli istuu käytännössä, näitä kun en ole aikaisemmin tehnytkään. Neulominen oli ainakin helppoa ja nopeaa, joten jos nämä osoittautuvat täydellisiksi villavaippahousuiksi, näitä on helppo tehdä lisää tarvittaessa.

8.11.2016

Kolme kuukautta edellisestä...

...ja nytkin minulla on esitellä vain pieni kauluri, joka valmistui tänään Jäbälle todelliseen tarpeeseen. Ohje on oma sovellus ja lankana käytin lankavarastoni kätköistä löytyneitä baby merino-jämiä.
Olen neulonut, paljon. Olen myllännyt lankavarastojani näiden kolmen kuukauden aikana enemmän kuin vuoden aikana yhteensä. Neulominen on auttanut jäsentämään ajatuksia, pitämään stressin kurissa ja auttanut kuljettamaan viisareita kellossa eteenpäin.
Muutimme puolitoista kuukautta sitten omakotitaloon. Olemme opetelleet tutustumaan rintamamiestaloomme hiljakseltaan. Tunnustelemme, mikä tuntuu hyvältä ja mihin kaipaisimme muutosta. Remontti-intoa on toppuutellut vauva mahassani, joka kyllä osaa muistuttaa olemassaolostaan ja pakottaa lepäämään enemmän kuin tällä hetkellä haluaisin. Vauvalla ei ole mitään hätää, se tuli lääkärissä todettua, mutta minun pitää muistaa levätä ja ottaa niin rennosti kuin pystyn, koska muuten alavatsaan sattuu liikaa. Käsitöiden tekeminen on siis pitänyt järjen päässäni ja pukinkonttiin on syntynyt jos jonkinlaisia itsetehtyjä lahjoja. Niistä lisää sitten lähempänä joulua.

Elän tällä hetkellä muutoksien aikaa, eikä mieleni tahdo pysyä kaikessa tässä mukana. Käsityöt silti ovat ja pysyvät, onneksi minulla on olemassa tämä rakas harrastus.

2.8.2016

Arki on koittanut loman jälkeen...


Käytin viimeiset lomapäivät siivoamalla kangaskaappiani. Huomasin, että olin jemmannut paljon kangastilkkuja, mitkä olivat hyvin epämääräisen kokoisia mutta ihania. Tilkut olivat jääneet yli esimerkiksi viime joulun joululahjaompeluksista. Ompelin muutamia tilkkuja yhteen ja leikkasin palat kaavojen mukaan pienen pieniksi housuiksi. Tällä kerralla pöksyjä syntyi kahdet, mutta tilkkuja jäi vieläkin yli.
Nämä pöksyt ovat melko tilkkutäkit, mutta jollakin tapaa rakastan näitä jo nyt yli kaiken. Näitä en anna lahjaksi, vaan odottelen käyttäjää saapuvaksi jouluna. Blogissa siis saattaa jatkossa esiintyä muutamia muitakin vauvanvaatteita, kankaat on leikattu jo valmiiksi pariinkin projektiin.

Onko muita, kenellä on lomat ohi vai onko joku (mieheni lisäksi) vielä niin onnekas, että lomat ovat edessä?

16.7.2016

Tilkkupeitto hääparille

Tässä tämä koko kevään kestänyt ompeluprojektini nyt on. Saan antaa tämän tänään rakkaalle siskolleni ja hänen miehelleen häälahjaksi.
Kyseessä on siis päiväpeitto parisänkyyn. Materiaalina on pappani vanhat kauluspaidat. Värjäsin paitoja violetilla ja turkoosilla pesukonevärillä. Valkoisia kauluspaitoja piti käydä ostamassa kirpputorilta lisää, koska pappani varasto ei ihan riittänyt peittoon.
Leikkasin paidat osiin ja silitin osat. Leikkasin paidat 12x12 cm paloiksi. Ommeltuna palan koko oli siis 10x10 cm. Levitin ensin sydämeen tulevat palaset lattialle ja ompelin ne riveihin. Sen jälkeen lisäsin reunoille tarvittavan määrän valkoisia palasia ja lopuksi, saumanvarojen aukisilityksen jälkeen, ompelin rivit yhteen peitoksi. Paloja oli niin paljon, että lankakin loppui välillä kesken.
Tässä vaiheessa kirjailin peittoon morsiusparin nimikirjaimet sekä päivämäärän. 
Ompelin tilkkupeiton takaosan tikkikankaasta, joten tässä peitossa ei ole vanua ja vuoria erikseen. Oikaisin siis hieman, mutta hyvä niin, 270x310 cm kokoista peittoa oli jo muutenkin hankala käsitellä loppumetreillä ompelukoneella. Tein muutaman solmupiston peiton keskelle, jotta tilkkupeitto sekä taustakangas pysyvät paremmin yhdessä.
Peitosta oli todella hankalaa saada kuvaa ja kamerakin unohtui matkasta kriittisellä hetkellä, mutta ei anneta sen häiritä. Peitto on iso ja siihen varmasti mahtuu käpertymään sekä yksin, että yhdessä. Ja hääpäiväkin on aina muistissa.
Tässä teille, hääpari, 837 palaa rakkautta. Ihanaa päivää teille ja paljon onnea!