11.1.2017

Juhlasukkia

Oikein hyvää tammikuuta! Vuosi on lähtenyt käyntiin ja täällä on vietetty tavallista vauva-arkea. Jäbä on hieman sairastellut, joten minulla on ollut aikaa neuloa villasukkia pieniä varpaita lämmittämään.
Osallistun siis osaltani villasukkakeräykseen, jonka tavoitteena on lahjoittaa sinivalkoiset sukat kaikille vuonna 2017 syntyville lapsille Suomen juhlavuoden kunniaksi. Mylläsin lankavarastoani ja nämä sukat sain tehtyä langanjämistäni. Tarkoitus on tehdä vielä lisää, kunhan saan lisää sinivalkoista lankaa käsiini. Omistan mielestäni paljon lankaa, mutta sinivalkoiset kerät eivät ole minua ikinä puhuttaneet, joten kyseisiä värejä ei tosiaan tuon enempää löytynyt. Onneksi vuotta on vielä paljon jäljellä, niin ehdin tekemään sukkia vähän lisää. Nämä yksilöt matkaavat Kanta-Hämeen keskussairaalalle, lähisairaalaan siis. Lankoina merinovillanjämiä sekä villasekotetta. Laput sukkiin leikkasin vanhoista postikorteista.

29.12.2016

Joulukuun tuotoksia

Teimme ystäväni kanssa toinen toisillemme joulukalenterit. Ajatuksena oli, että jokaisesta pussukasta löytyy noin 5 grammaa sukkiin soveltuvaa lankaa ja neulomme keristä itsellemme sukat.
Haasteena oli se, että aloitamme sukat kärjestä ja neulomme kohti vartta (näin kaikki langat tulevat varmasti käytettyä). Itse en ole ikinä ennen aloittanut sukkia kärjestä, kerran vain kokeillut ja kokeilu päättyi kantapäähän. En tajunnut ohjetta silloin, mutta nyt löysin netistä hyvän videon, jonka ohjeella onnistuin tiimalasikantapäässä. Ja ai että, kun näistä tuli ihanat! Aamuisin oli ihana avata pussi ja fiilistellä pienten lankanöttösten kanssa ja katsoa, millaiseksi sukkapari muotoutuu jouluun mennessä.
Samaiselta ystävältäni sain yllätyskerän, kuten viime vuonnakin. Kerän sisältä paljastui ihania yllätyksiä, mm. suklaata ja Tom of Finland -kassi sekä lisäksi punaisen kirjavat sukkalankakerät. Innostuin kärjestä aloitetuista sukista niin paljon, että otin puikoille samaan aikaan myös tämän lahjakerän, tarkoituksena neuloa niin pitkään, kuin lankaa riitti. Näistäkin tuli ihanat ja tuntuvat pysyvän myös hyvin jalassa, kiitos pitkän resorin.
Punaisten sukkien syntyyn liittyy yksi tarina: tein ensin toisen sukan ja sain sen valmiiksi eräänä perjantai-iltapäivänä. Vatsassa alkoi tuntua kummaa polttelua ja lähdimme äitiyspolille. Samaisena yönä pidin meidän perheen pienintä sylissäni. Jäbä sai siis pikkusiskon, Typyn. Alotin toista sukkaa jo osastolla ollessani (toivuin synnytyksestä siis aika nopeasti) ja eilen sain toisen sukan valmiiksi.
Täällä on siis ollut melkoinen joulukuu. Uutta vuotta jännityksellä odotellessa. Hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille!

24.12.2016

Jouluista lahjontaa

Tässä joulun kunniaksi kunnon kuvapläjäys! Suurin osa lahjoista (yhtä lapasparia lukuunottamatta) syntyi lankavarastoni herkuista. Lankalaatikkoni kevenivät siis hieman, mutta eivät edelleenkään huuda tyhjyyttään...
 Lapasia siskon lapsille.
 Superpitkät sukat ja lapaset siskolle.
Taloreppu kummitytölle, hänen pikkusiskolleen rusettipipo ja isoveljelleen kaulahuivi, joka toimii hätätapauksessa autoratana.
Ystävälle jo perinteeksi muodostuneet villasukat ja tällä kertaa myös lapaset.
Villasukat superohuesta langasta ystävälle.
Jäbän kummisedälle, vaarille ja mummulle villasukat.
Villasukkia perheelle, joiden tiedän käyttävän villasukkia yhtä paljon kuin mekin.
 Villasukat kummipojalle sekä hänen pikkuveljelleen.
Lisäksi virkkasin patalappuja. Kokeilin uutta tekniikkaa, jota voisin hyödyntää myöhemmin myös tyynyissä. Innostuin kokeilusta niin paljon, että syntyi 10 patalappua. Näille kaikille löytyi myös uudet omistajat.

Tämä postaus on ajastettu 8.11. jolloin maassa oli lunta ja mukissa kuuma glögi. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana joulu!

8.12.2016

Virkattu verho

Kuistin jälkeen talossamme on pieni eteinen, tarkemmin sanottuna pienet käytävät, joista pääsee eri huoneisiin ja yläkertaan. Eteisen ja kuistin välissä on pieni ikkuna, johon halusin virkata verhon.
Lankavarastosta tarttui koukulle parin vuoden takaiset kässämessulöydöt, Molla Millsin kalalankaa sekä mustaa virkkauslankaa. Virkkasin verhoa niin paljon, kuin kerät riittivät, silitin verhon ja ripustin ikkunaan. Ohjetta tähän ei ole, katsoin netistä erilaisia virkkausohjeita ja yhdistelin niistä omani.
Verhon myötä eteisestäkin tuli hieman kodikkaampi. Metsästän edelleen täydellistä verhokangasta olohuoneeseen. Tiedän jo, millaiset verhot haluan, mutta kangas puuttuu. Hiljaa hyvä tulee.

6.12.2016

Hilmanpäiväpipo

Äitini osti minulle nimpparilahjaksi lankaa, jotta voin tehdä itselleni pipon. Pari päivää sitten se valmistui ja tänään leikkipuistoillessa sen kuvasin.
Oman pään kuvaaminen se vasta on vaikeaa kerta toisensa jälkeen. Mutta pääasia on se, että pipo on täydellinen, 100 % alpakkaa. Pehmoinen ja lämmin, mun ihana uusi pipo. Mallin muokkasin tästä pipomallista. Oletteko te muuten katsoneet kyseisen elokuvan ja ihastuneet pipomalliin? ;)

2.12.2016

Vaatteita Jäbälle

Olen saanut pienennettyä lankavarastoani tänä vuonna hurjasti. Samaa ei ole tapahtunut kangasvarastolleni, olen vain kotiuttanut lisää kankaita ompeluajan jäädessä vähemmälle.
Mutta nyt sain ommeltua kasaan parit vaatteet odottamaan Jäbää. Nämä ovat siis vielä isoja, mutta kuten olen aikaisemmin huomannut, näitä kokoa isompia vaatteita on oltava varastossa kasvupyrähdyksiä varten.
Pari perus paitaa ja lisäksi parit "pelle hermanni -housut". Paitojen kankaat olen ostanut vuosia sitten ja housujen kankaat olen kotiuttanut kummitädiltäni. Kaavoina käytin Noshin kaavoja, jotka ovat ilmestyneet jonkin aikaa sitten Suuri Käsityö -lehdessä.
Luulisi näiden pääsevän käyttöön ainakin väriensä puolesta, tällä hetkellä kun Jäbälle ei mustat housut kelpaa ollenkaan.

25.11.2016

Tyynyt kuistille

Nyt sai seisaveikat ja sen tapaiset langat kyytiä lankalaatikostani.
Saimme mummultani kuistillemme puulaatikon, johon on ollut hyvä jemmata kausivaatteet säilöön ja samalla laatikon päällä on voinut istua, kun on laittanut kenkiä jalkaan. Raskausvatsan kanssa tämä ominaisuus on ollut kultaakin arvokkaampi, olen tällä hetkellä notkea kuin norsu.
Halusin jonkinlaiset tyynyt penkin päälle, jotta kuistista tulisi enemmän sisustetun näköinen ja samalla tyynyn päällä olisi mukavampi istua kuin kylmällä puulaudalla. Löysin varastostani kaksi sisätyynyä, jotka olivat jo hieman nähneet elämää: tyynyt olivat ohuet, tiiviit enkä edes tiedä, missä käytössä olivat aikaisemmin olleet. Sohvatyynyiksi siis sopimattomat, mutta ajavat asiansa täydellisesti meidän kuistilla. Värejä en tyynyjä virkatessa miettinyt juurikaan, otin lankalaatikosta kerän ja virkkasin menemään aina kerroksen kerrallaan.
Tyynyt valmistuivat huiliessani sohvalla ja lankavarastoni pieneni taas muutaman kerän verran.