22.6.2018

Näppärä vaunulokerikko

Hankin alkukesästä Typylle matkarattaat. Niiden kanssa kuljeskellessani aloin miettiä, kuinka kätevää olisi, jos kahvassa olisi sellainen lokerikko, mihin saisi juomapullon, nenäliinoja ja mitä nyt ikinä pientä lasten kanssa reissatessa tarvitsee kädenulottuville. Muistin Hupsistarallaa-blogissa joskus olleen parikin virkattua vaunulokerikkoa ja niiden inspiroimana lähdin tekemään omaa versiota.
Virkkasin ensin pohjan, josta oli helppo lähteä virkkaamaan reunoja. Lokerikko on siis yhtenäinen pohjasta ja reunoilta, sisällä olevat väliseinät olen virkannut erikseen ja ommellut kiinni. Lankana käytin vaunulelusta jääneitä puuvillalankoja. Niiden värit toivat mieleen Marimekon räsymatto-kuosin ja siitä inspiroituneena virkkasin reunat täyteen palloja.
En ole ikinä ennen tehnyt kirjovikkausta, mutta muutaman youtube-videon jälkeen lähdin kokeilemaan eikä se lopulta niin kovin vaikeaa ollut. Suorastaan harmitti lopettaa ympyröiden virkkaus niin nopeasti, tällä mallillahan olisi saanut tehtyä vaikka kesäkassin.
Kiinnityslenkeiksi sain äitini varastosta tuollaiset lukot. En tiedä, miten kestävät käytössä, mutta nyt tuntuvat varsin tukevilta ja näppäriltä. Kesän reissut, olemme valmiita!

18.6.2018

Mekkorakkaus

Vielä joku päivä vaatekaapissani on eniten itse tehtyjä vaatteita kuin ostettuja. Tai ainakin hyvistä materiaaleista tehtyjä, kotimaisia luottovaatteita, jotka pysyvät ryhdissään vuosi toisensa jälkeen. Vielä ei aika ja osaaminen riitä arkivaatteiden tekoon, mutta onneksi sitä silloin tällöin innostuu ompelemaan itselleen juhlia varten.
Viime viikonloppuna pääsimme juhlimaan häitä ja päätin ommella häihin mekon itse. Malli on Suuren Käsityölehden numerosta 3/2018. Yläosan tein kaksinkertaisena, joten kaula-aukon ja hihojen huolittelu onnistui helposti ja teki yläosasta hieman ryhdikkäämmän. Kangas on Eurokankaasta ja se on vegaanista trikoota. En edes tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta kangas on pehmoista ja tuntuu ihanalta päällä.
Malli on yksinkertainen ja tällä mekolla kelpasi juhlia myöhään yöhön asti. Täydellinen juhlamekko, minkä voi pukea jatkossa myös arkisempiin tilaisuuksiin.

15.6.2018

Kun mopo lähtee käsistä...

Kun kaava on todettu hyväksi, tuntuisi suorastaan haaskaukselta, jos sitä ei sitten käyttäisi. Nyt Typyllä on yhteensä neljä samalla mallilla tehtyä tunikaa, onneksi sentään eri kankaista.
Vasen kangas on Pilpo Design, jonka ostin Tampereen käsityömessuilta. Oikea samoilta messuilta ostettu Paapiin kangas, josta olen tehnyt Typylle aikaisemmin lippapipon.
Ja ettei jalat palele, tein kalsareita leggigsejä. Silpoin viimeiset Pilpo Designit ja kahdet muut kankaat olen saanut kummitädiltäni. Kaavat Paapiin kaavakirjasta, joka ehkä pitäisi jo ostaa omaksi, koska se on yksi harvoista käsityökirjoista, mihin palaan aina, kun haluan tehdä lapsille vaatteita.

14.6.2018

Käyttövaatetta Typylle

Sain tänään inspiraation: just nyt haluan tehdä Typylle pari tunikaa. Hyväksi havaittu Paapiin kaavakirja esiin, sieltä tarpeeksi yksinkertainen malli ja kangasvarastoista yhdet ihanimmista kankaista saksien käsittelyyn.
Joskus hyvä idea jää yritykseksi, mutta nyt kaikki toimi, kankaat, koneet, kaikki. Ja näistä tuli mielettömän ihanat, todelliseen tarpeeseen.
Kuvasin nämä heti kun sain kokomerkit kiinni. Olisi ehkä pitänyt odottaa kunnollista päivänvaloa, jotta kankaiden värit pääsisivät kunnolla oikeuksiinsa, mutta aina ei malta. Nämä kun pääsevät heti käyttöön.

8.6.2018

Heräteostos

Olin lasten kanssa Eurokankaassa hakemassa itselleni mekkokangasta. Jäbä katseli ammattilaisen elkein kangaspakkoja ja yhtäkkiä hänen silmiinsä osui hänen sanojensa mukaan täydellinen piipaakangas. Trikoo ei ollut hinnalla pilattu, joten puoli metriä lähti paitakangasta mukaan. Kaavat otin jo hyväksi havaitusta Paapiin kaavakirjasta ja ompeluun ei paljoa aikaa kulunut.
Lopuista kankaanpaloista riitti juuri ja juuri lippapipoon siskoni kummipojalle. Toivottavasti tämä on sopiva. Ja mikä parasta, kangasta ei jäänyt yhtään ylimääräistä. Kangaskaappiin ei siis tarvinnut tehdä tilaa uudelle kankaalle. Kaappi kun kaipaisi kipeästi tyhjennystä.

29.5.2018

Ryytimaan muodonmuutos

Tonttimme kulmassa on ryytimaa. Jo edelliset asukkaat olivat sen siihen kaivaneet ja viime vuonna istutin ryytimaalle niin salaattia, kesäkurpitsaa kuin tilliäkin. Paikka on aurinkoinen ja sateisesta kesästä huolimatta siemenet lähtivät itämään ja tuottivat hyvin satoa. Mutta... jokainen, joka joutuu pihallaan elämään kotiloiden kanssa tietävät sen tunteen, kun ne pienet tuholaiset syövät ja tuhoavat aivan kaiken mitä eteensä saavat. Ne söivät ja talmasivat limallaan kaiken mitä kasvimaalla oli ja kotiloiden keräämisestä huolimatta ne vaan lisääntyivät ja lisääntyivät.
Tänä vuonna ajattelin ryhtyä sotatoimiin hyvin varustautuneena. Kaivoin ryytimaan auki ja poistin siitä maata muutaman sentin verran. Sen jälkeen laitoin maahan suodatinkankaan, minkä luulisi pitävän rikkaruohot kurissa.
Sitten sorakuormasta lapioimaan soraa suodatinkankaan päälle. Ja iltaisin hyvät venytykset, jotta pääsi seuraavana päivänä sängystä ylös.
Perunalaatikot sain mummultani. Niiden pohjalle ja sivuille laitoin paksun kankaan, jonka päälle sain mullat. Yksi säkillinen multaa oli juuri sopiva määrä yhteen laatikkoon. Eilen istutimme Jäbän kanssa salaattia, tilliä, persiljaa, porkkanaa ja sipulia laatikoihin ja toivomme, ettei kotilot löydä apajille. Lisäksi ostin muutaman samettiruusun kaunistuttamaan kasvimaata ja pitämään omalta osaltaan kotilot kaukana. Ne kun eivät kuulemma pidä samettiruusuista.
Lisään vielä laatikoiden reunoille kuparilankaa ympärille, koska kupari on myös hyvä kotiloiden karkoituskeino.
Kotilot, olen valmis. Lupaan tehdä jatkossakin teidän elämästänne minun pihallani erityisen vaikeaa.

28.5.2018

Etsitkö tätä ovea?

Joskus asiat ottavat aikansa. Siitä päivästä, kun muutimme tähän kotiin, olen halunnut tehdä meidän oveen vessakyltin. Etsin pitkään erilaisia ideoita, mietin materiaaleja ja välillä unohdin koko projektin.
Sitten idea, tuo teksti, tuli selatessani Pinterestin ihmeellistä maailmaa. Mutustelin ideaa, kokeilin kirjontatapoja ja lopulta kirjoin meille täydellisen vessakyltin asiaan kuuluvalla ristipistoruusulla. En tiedä, voiko näin sanoa vessataulusta, mutta tuo on ihan meidän näköinen.
Ja viimein viikonloppuna se pääsi oveen. Laitoin sen kiinni vahvalla kaksipuoleisella teipillä, jotta siitä on iloa vielä seuraavillekin sukupolville.