27.3.2017

4 kiloa kudetta

Virkkasin tuossa muutama hetki sitten Jäbän kummitädille toiveiden mukaisen maton. Tilasin ohutta ontelokudetta Tapion kaupasta, mustaa, valkoista ja kahta eri sävyistä harmaata. Itse maton virkkaamiseen ei kulunut kauaa aikaa ja lopuista kuteista virkkasin vielä lelukorin samaan osoitteeseen.
Itse kuvaaminen vaan osoittautui haasteelliseksi hommaksi. Koska sopivaa hetkeä kunnon kuviin ei vaan tullut, isken blogiin puhelinräpsyt. Äitiyspakkaus on mattokuvassa helpottamassa koon hahmottamista. Siitä tuli iso!

3.3.2017

Helppoa ja nopeaa, niinhän sitä luulisi

Aika ei tahdo riittää käsitöille. Oli ristiäiset, talvilomat ja ai niin, nuo kaksi lasta. Pienemmän kanssa arki on lähtenyt hyvin käyntiin, hän kasvaa kohisten ja nukkuu hyvin. Mutta vapaa-aika, onko se jotain syötävää?
Olen kuitenkin saanut viimein ommeltua meidän olkkariin verhot! Eihän siinä mennyt kuin puoli vuotta... Ostin valkoista pellavakangasta kaksi metrin palasta, ompelin sivut ja laitoin tankoon roikkumaan yhdessä pappani vanhojen vöiden kanssa. Olohuoneessamme on siis kahteen suuntaan ikkunat ja molemmat ikkunat saivat koristuksekseen samanlaiset verhot. Idea on aikoja sitten tullut vastaan netin ihmeellisestä maailmasta. Tykkään näiden verhojen rentoudesta ja yksinkertaisuudesta. Silti nämä eivät ole mielestäni tylsät. Juuri hyvät meidän olkkariin.
Toinen valmistunut käsityö ovat villasukat typyn pikkuserkulle, neljän kuukauden ikäiselle poitsulle, jonka jalka kasvaa kohisten. Lanka on jotain 100 prosenttista villalankaa, ovat lämpöiset kengänkorvikkeet räntäiseen kevätilmaan.

11.1.2017

Juhlasukkia

Oikein hyvää tammikuuta! Vuosi on lähtenyt käyntiin ja täällä on vietetty tavallista vauva-arkea. Jäbä on hieman sairastellut, joten minulla on ollut aikaa neuloa villasukkia pieniä varpaita lämmittämään.
Osallistun siis osaltani villasukkakeräykseen, jonka tavoitteena on lahjoittaa sinivalkoiset sukat kaikille vuonna 2017 syntyville lapsille Suomen juhlavuoden kunniaksi. Mylläsin lankavarastoani ja nämä sukat sain tehtyä langanjämistäni. Tarkoitus on tehdä vielä lisää, kunhan saan lisää sinivalkoista lankaa käsiini. Omistan mielestäni paljon lankaa, mutta sinivalkoiset kerät eivät ole minua ikinä puhuttaneet, joten kyseisiä värejä ei tosiaan tuon enempää löytynyt. Onneksi vuotta on vielä paljon jäljellä, niin ehdin tekemään sukkia vähän lisää. Nämä yksilöt matkaavat Kanta-Hämeen keskussairaalalle, lähisairaalaan siis. Lankoina merinovillanjämiä sekä villasekotetta. Laput sukkiin leikkasin vanhoista postikorteista.

29.12.2016

Joulukuun tuotoksia

Teimme ystäväni kanssa toinen toisillemme joulukalenterit. Ajatuksena oli, että jokaisesta pussukasta löytyy noin 5 grammaa sukkiin soveltuvaa lankaa ja neulomme keristä itsellemme sukat.
Haasteena oli se, että aloitamme sukat kärjestä ja neulomme kohti vartta (näin kaikki langat tulevat varmasti käytettyä). Itse en ole ikinä ennen aloittanut sukkia kärjestä, kerran vain kokeillut ja kokeilu päättyi kantapäähän. En tajunnut ohjetta silloin, mutta nyt löysin netistä hyvän videon, jonka ohjeella onnistuin tiimalasikantapäässä. Ja ai että, kun näistä tuli ihanat! Aamuisin oli ihana avata pussi ja fiilistellä pienten lankanöttösten kanssa ja katsoa, millaiseksi sukkapari muotoutuu jouluun mennessä.
Samaiselta ystävältäni sain yllätyskerän, kuten viime vuonnakin. Kerän sisältä paljastui ihania yllätyksiä, mm. suklaata ja Tom of Finland -kassi sekä lisäksi punaisen kirjavat sukkalankakerät. Innostuin kärjestä aloitetuista sukista niin paljon, että otin puikoille samaan aikaan myös tämän lahjakerän, tarkoituksena neuloa niin pitkään, kuin lankaa riitti. Näistäkin tuli ihanat ja tuntuvat pysyvän myös hyvin jalassa, kiitos pitkän resorin.
Punaisten sukkien syntyyn liittyy yksi tarina: tein ensin toisen sukan ja sain sen valmiiksi eräänä perjantai-iltapäivänä. Vatsassa alkoi tuntua kummaa polttelua ja lähdimme äitiyspolille. Samaisena yönä pidin meidän perheen pienintä sylissäni. Jäbä sai siis pikkusiskon, Typyn. Alotin toista sukkaa jo osastolla ollessani (toivuin synnytyksestä siis aika nopeasti) ja eilen sain toisen sukan valmiiksi.
Täällä on siis ollut melkoinen joulukuu. Uutta vuotta jännityksellä odotellessa. Hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille!

24.12.2016

Jouluista lahjontaa

Tässä joulun kunniaksi kunnon kuvapläjäys! Suurin osa lahjoista (yhtä lapasparia lukuunottamatta) syntyi lankavarastoni herkuista. Lankalaatikkoni kevenivät siis hieman, mutta eivät edelleenkään huuda tyhjyyttään...
 Lapasia siskon lapsille.
 Superpitkät sukat ja lapaset siskolle.
Taloreppu kummitytölle, hänen pikkusiskolleen rusettipipo ja isoveljelleen kaulahuivi, joka toimii hätätapauksessa autoratana.
Ystävälle jo perinteeksi muodostuneet villasukat ja tällä kertaa myös lapaset.
Villasukat superohuesta langasta ystävälle.
Jäbän kummisedälle, vaarille ja mummulle villasukat.
Villasukkia perheelle, joiden tiedän käyttävän villasukkia yhtä paljon kuin mekin.
 Villasukat kummipojalle sekä hänen pikkuveljelleen.
Lisäksi virkkasin patalappuja. Kokeilin uutta tekniikkaa, jota voisin hyödyntää myöhemmin myös tyynyissä. Innostuin kokeilusta niin paljon, että syntyi 10 patalappua. Näille kaikille löytyi myös uudet omistajat.

Tämä postaus on ajastettu 8.11. jolloin maassa oli lunta ja mukissa kuuma glögi. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana joulu!

8.12.2016

Virkattu verho

Kuistin jälkeen talossamme on pieni eteinen, tarkemmin sanottuna pienet käytävät, joista pääsee eri huoneisiin ja yläkertaan. Eteisen ja kuistin välissä on pieni ikkuna, johon halusin virkata verhon.
Lankavarastosta tarttui koukulle parin vuoden takaiset kässämessulöydöt, Molla Millsin kalalankaa sekä mustaa virkkauslankaa. Virkkasin verhoa niin paljon, kuin kerät riittivät, silitin verhon ja ripustin ikkunaan. Ohjetta tähän ei ole, katsoin netistä erilaisia virkkausohjeita ja yhdistelin niistä omani.
Verhon myötä eteisestäkin tuli hieman kodikkaampi. Metsästän edelleen täydellistä verhokangasta olohuoneeseen. Tiedän jo, millaiset verhot haluan, mutta kangas puuttuu. Hiljaa hyvä tulee.

6.12.2016

Hilmanpäiväpipo

Äitini osti minulle nimpparilahjaksi lankaa, jotta voin tehdä itselleni pipon. Pari päivää sitten se valmistui ja tänään leikkipuistoillessa sen kuvasin.
Oman pään kuvaaminen se vasta on vaikeaa kerta toisensa jälkeen. Mutta pääasia on se, että pipo on täydellinen, 100 % alpakkaa. Pehmoinen ja lämmin, mun ihana uusi pipo. Mallin muokkasin tästä pipomallista. Oletteko te muuten katsoneet kyseisen elokuvan ja ihastuneet pipomalliin? ;)