1.12.2009

"Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha"

Kaikki ei mene aina ihan putkeen. Käytiin tänään Skräpteekissä (pieni mainostus tähän väliin, kantsii käydä, kiva paikka!) luokkalaisten kanssa ja löysin sieltä papereita joulukortteihin. Olen tehnyt joulukortteja jo viime viikolla pikkuhiljaa ja tänään ajattelin tehdä ne valmiiksi. Aloin leikkaamaan papereita joulukortteihin ja kaikki sujui hyvin. Mutta pitihän sen liiman juuri nyt loppua. Höh. Koulu stressaa. Kuten aina: kaikki pitäisi saada valmiiksi ennen joulua. On raportteja, kansioita, portfolioita.. Ahdistaa tällainen kiire ja kaikenlisäksi tämä kiire pitää olla juuri nyt tähän ihanaan vuodenaikaan, milloin haluaisi vaan keskittyä joulun odotukseen.
Joulukalentereita on meidän perheeseen tullut salakavalasti nurkan takaa muutamia. Eihän se ole liikaa, jos kahdella parikymppisellä on yhteensä 7 joulukalenteria...? Minulla on joka vuosi ollut joulukalenteri, enkä halua ikinä luopua tästä perinteestä. Tänään aamulla oli ihana ja jännittynyt olo, nyt se joulunodotus virallisesti alkaa. Päätin aamulla avata vain yhden kalenterin luukun. Valitsin positiivareiden joulukalenterin. Se antoi vähän ajateltavaa. "Se on niin raskasta kun on pakko ja niin helppoa kun haluaa."

Niinpä. Nyt menen juomaan vaaleaa glögiä ja syömään viikonloppuna leivottuja pipareita. Stressitöntä joulukuun alkua!

P.s. Tein eilen saippuaa. Laitoin glögitiivistettä sekaan, koska halusin jouluntuoksuista saippuaa. Nyt saippua on kovettunut ja täysin sinisen harmaata. Saippuan mauste-ideoita otetaan vieläkin innolla vastaan!

22.11.2009

Eilen oli Hilmukan nimpparit :)

Viime kerran tuotokset ovat päässeet jo paketeiksi asti. Näitä olen ajatellut niin pikkujoululahjaksi kuin pukin konttiinkin. Tuoksuina ovat kaakao ja kahvi. Kaakaosaippuat ovat hieman liian isoja möhkäleitä, mutta annettakoon anteeksi, tämähän oli vasta ensimmäinen kokeilu. Ensi viikon alussa on pakko hakea toinen kilon paketti saippuamassaa. Mitäköhän tuoksuja niihin keksisin.. Ideoita saa laittaa tulemaan! En halua käyttää mitään tehtaan tuotannon tuoksuja. Kaneli voisi olla kiva. :)
Ihanaa kun joulu on tulossa. Harmi vain, että koulussa on niin moni projekti vaiheessa ja kaikki pitäisi saada ennen joulua valmiiksi. Tunnollisena tyyppinä haluaisin saada tehtävät tehtyä määräaikaan mennessä. Toivottavasti ei ala liikaa väsyttämään kesken kaiken..

29.10.2009

Keittiössä tuoksuu suklaa...

Ette ikinä arvaa mitä padassa porisee... Hih, toisessa maitopurkissa on odottelemassa jähmettymistä suklainen saippua ja toisessa vähän kahvisaippuaa. Löysin paikallisesta askartelukaupasta yhden ainokaisen saippuamassapussin (jotain ihme rouhetta, kai sekin käy...) ja myyjä antoi vielä tuntuvan opiskelija-alennuksen, olihan se pakko ostaa ja hetimiten testata. Myöhemmin raporttia, onnistuivatko saippuat. Jos onnistuivat, niin sukulaiset ja ystävät: vink, vink, Joulupukki taitaa tänä vuonna tuoda tuoksuvia pikkupaketteja. ;)

26.10.2009

Näpertelyä

Viikonloppuna tuli tehtyä vaikka mitä! Olin käymässä kotikotona ja innostuimme äidin kanssa olemaan tehokkaita. Teimme yhden hys-hys jutun, kerron siitä sitten kun joulu on ohi :). Sen tekemiseen meni kokonainen päivä, mutta kyllä kannatti. Mutta sitten näihin, mitä voin esitellä: äiti oli ommellut ajankuluksi kahteen koppaan kahvipusseja valmiiksi, kokosimme ne yksi ilta yhdessä kasaan. En oikein tiedä, mitä mieltä näistä olisin. Tämä on ihan huippu hieno keksintö tehdä turhasta taas käytettävää mutta jotenkin tuo ulkonäkö ei ihan miellytä silmääni. Haluasin maalata ne jotenkin. Tosin äitini sanoi, että silloinhan kopasta häviäisi kokonaan idea. Ehkä hän on oikeassa. Ylpeitä olemme kuitenkin kumpainenkin tuotoksista. Innostuin kotonakin värjäilemään. Tällä kertaa kohteeksi joutui vanha talvitakki. Olen saanut tuon takin monia vuosia sitten ja pidin siitä tosi paljon pituutensa ja lämpimyyttensä takia. Syy siihen, miksi takki joutui kaappiin unohduksiin oli sen väri: valkoinen. Valkoinen on kaunista, mutta minulle se ei sovi. Se ei ikinä pysynyt valkoisena, vaan oli milloin ruskea ja milloin harmaa. Ostin kaksi pakettia Dylonin tumman ruskeaa ja tadah! Tällainen siitä tuli. Ruskean ja harmaan sekoitus, aivan mielettömän kiva. Ompeleet, vuori, napit sekä hupun karva eivät värjääntyneet luonnollisesti lainkaan tekokuituisuutensa vuoksi joten ne pysyivät valkoisena. Mutta se ehkä antaakin tälle takille sen jujun. Menen tästä jatkamaan villapaidan tekoa. Kun tuon saan valmiiksi, aloitan itselleni villapaidan. Katsokaa Suuren Käsityölehden uusimmasta numerosta se iso, muhkea, lämmin, harmaa villapaita! Tahtoo sellaisen...

20.10.2009

Etsintäkuulutus!

Varmaan moni muukin on hurahtanut Ratulaan ja sen saippuaohjeeseen. Mutta miksi minä en löydä saippuamassaa mistään? Kädet syyhyävät jo, että pääsisin kokeilemaan, mutta kun kaikki massat ovat tuntuneet häviävän kuin tuhka tuuleen. Kertokaa oi hyvät ihmiset mistä sitä massaa saisin? (kuva)

19.10.2009

Jumituspäivän tuotoksia

Mikä siinä on, kun kerrankin olisi koko päivä aikaa tehdä kaikkia juttuja, esim. niitä rästihommia, niin en saa mitään aikaiseksi. Ystävät lähtivät jo aamulla ajelemaan kotia kohti, joten olin koko päivän yksin kotona. Ja mitä minä teen: katson telkkaria (josta ei tule mitään), selailen blogeja, laitan koneellisen pyykkiä pesuun, luen juuri postiluukusta tipahtaneet mainokset, menen sohvalle ja nukahdan. Siis keskellä päivää, nukun, siis NUKUN. Ja olisi ollut edes kevyt pieni päiväuni, mutta herään seuraavan kerran vasta kolmen tunnin päästä. Inhottaa niin paljon tuollaiset päikkärit, olen loppupäiväin aivan sekaisin ja illalla ei tule taatusti uni. Taisi olla rankka sunnuntai, mutta iso kiitos ystäville. Olette tärkeitä!

Tuon päivällä tapahtuneen vääryyden jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja sain tikuteltua loppuun perjantaina aloittamani pipon uusimmasta (ihanasta) Novitasta. Himpun verran tuli liian pitkä, mutta muuten pipo on aivan ihana! Langan löysin lankalaatikostani, vajaa Seitsemän veljestä kerä pääsi nyt arvoiseensa hommaan. Paino noin 75 grammaa. Punnitsin ruskean ja tuon tumman harmaan välillä, mutta jälkimmäiseen päädyin. Alkaa tulemaan ruskea jo pikkaisen korvistakin ulos. (Minulle käy aina näin, innostun jostain väristä niin, että saan siitä ähkyn. Punaisessa ja mustassa on käynyt jo niin, pian vuorossa taitaa olla ruskea ja vihreä. Nyt kutkuttaa violetti ja harmaa.)

Nyt voisin palauttaa mieliin jo aikoja sitten aloittamani villapaidan. Viime ystävänpäivänä lupasin sen tehdä ja siitä on jo useampi kuukausi kun sitä viimeksi tein. Raukka on varmaan tuolla kopassa jo ihan pölyn peitossa. Muistelisin, että viimeksi kun sitä tein, olin takakappaleen neulonut jo kainalokavennuksiin saakka. Pitääköhän purkaa kavennukset, vai muistanko missä kohdassa olin.. Lanka on kaiken lisäksi mustaa. Miksi tuo mieheni haluaa aina minun tekevän hänelle mustaa...?

Miksi, oi miksi? Hyvää alkanutta viikkoa kuitenkin kaikille!

17.10.2009

Kuvia, kuvia, lisää kuvia...

Hip hei! Syysloma alkoi nyt. Viikko on suunniteltu niin piukkaan kuin vain mahdollista, mikä on vähän harmi. Mutta nyt jos koskaan saan tehtyä rästihommia, perjantaina valmistui eräs projekti. Konepahvista ja ohuesta kartongista tehty ompelutarvike/pikkusälä -laatikko. Norsut piirsin itse.Innostuin kuvailemaan punonnan kurssin töitä. Tässä siis rottingista levypohjainen......puikkopohjainen......sekä oma työ, mikä sekin on puikkopohjainen.Lisäksi harjoittelimme punomaan niinellä, tässä siitä oma työ.Huisin kivaa puuhaa! Onneksi rottinkia ja niintä jäi reilusti ylimääräistä, pääsen askartelemaan kotioloissakin noista jotakin.

Lisäksi uskaltauduin viimein tilaamaan Kool-Aideja. Torstai-iltana keittelin sitten kaksi soppaa heistä ja kivoja tuli. Punainen on alunperin luonnonvalkoista Nallea 100 g ja violetti haalean vaaleanpunaista Lanettia 50 g (ikivanhaa äidiltä saamaani lankaa). Kummastakin tuli pätkävärjättyä vaikka tasaista koitin, mutta onhan nuokin kivoja. Huomasin yhtäkkiä, että syksy on oikeasti tullut ja sen mukana kylmät ilmat. Koulumatkalla kävellessä sormia paleli ja päädyin tekemään lapaset. Ensimmäisistä ei oikein tullut hyvät, mutta on niitäkin käytetty. Toiset onnistuivat juuri niin kuin pitikin. Lanka on kolminkertaisena, kaksi harmaata ja yksi riemunkirjava jämäkerä. Paksut, lämpimät ja isot, odottelevat talvikelejä. Tässähän tuntee itsensä ahkeraksi. Perjantaina postiluukusta sujahti uusi Novita ja siitä puikoille pääsi heti pipo. Olen etsinyt täydellisen pipon ohjetta jo jonkin aikaa, ehkä se löytyi nyt.

Paljon kuvia ja tekstiä, missä ajatus harhailee aivan omilla teillään. Johtunee ehkä siitä, että tunnin sisällä kaksi ystävää tulee kyläilemään ensimmäistä kertaa. Ensimmäiset vieraat, keille saan esitellä valmiin kotini. Kirpeitä syysilmoja!

28.9.2009

Pieniä, tärkeitä asioita

Mitään suurta on turha tältä postaukselta odottaa. Tämä maanantai on ollut pitkä, tosin mitään virallista en ole saanut valmiiksi. Inhottaa, kun pakollisia hommia on niin paljon ja kaikki on kesken. Lisäksi kaikki pitäisi saada pian valmiiksi. Huoh...

Viikonloppuna juhlitaan kummipoikani 3 v ja isosiskoni 23 v synttäreitä. Siskoni saa tuon valkoisen nallen ja Jimppuli ruskean. Ruskea on tehty vähän paksummasta langasta ja siksi on vähän isompi. Löysin lentokonenapin varastosta, pitäähän nallessa nyt jotain poikamaista olla. Kummatkin ovat vähän sinnepäin tehtyjä, ruttania mutta rakkaudella tehtyjä. Lisäksi kummipoika saa vähän vaatekertaa, oli päässyt kuulemma collegehousut ja yöpaidat loppumaan. Siskoni saa vain nallen, eihän nyt köyhällä opiskelijalla varaa ole ylimäärin ;). Pahoitteluni kuvan huonosta laadusta. Ei sille mitään voi, kun syksy pukkaa päälle ja luonnonvalo vähenee vähenemistään joka päivä. Ihanaa, syksy. Tykkään syksystä.

13.9.2009

Ärrinmurrin

Havahduin tänään siihen, että nyt on jo melkein kaksi viikkoa syyskuuta kulunut. Mihin se kaksi viikkoa on voinut mennä? Minä, raukka parka elän vielä elokuuta. Koulu on alkanut ja sen myötä hirvittävä stressi. En osaa vielä asennoitua kouluun oikein. Otan kaikesta stressin. Kuukauden loman jälkeen on tuhottoman vaikea päästä takaisin koulurytmiin. Ja on vaikeaa suhtautua siihen, että vapaa-ajallakin joutuu tekemään kouluhommia ja läksyjä. Kesätöissä tottui siihen, että työpäivät olivat tietyn mittaisia ja kun ovesta pääsit ulos, ei tavinnut miettiä työasioita eikä tarvinnut tehdä mistään mitään taustatyötä. Nyt pitäisi suunnitella omaa hopsia, etsiä erilaisia papereita, käydä tutustumassa eri paikkoihin, tulostella monisteita koulua varten.. Huh. Mutta yksi asia on nyt viimein saatu pois päiväjärjestyksestä; minulla on täällä netti! Kaikkilla tunneilla opettajat ihmettelivät, kun en ollut käynyt katsomassa sähköpostiani, en ollut vieraillut moodlessa ja mitä kaikkia muita ihme tietotekniikka-asioita olisi pitänyt käydä tutkimassa. Mutta viimein se on nyt täällä, ihka oma netti. Viimein!

Jottei tämä postaus kokonaan menisi itsesurkutteluun, tässä muutamia kuvia omasta kodistani: Ainut lankakerä, mikä on täällä. Kaikki muut ovat vielä kotikotona.. Ensi viikonloppuna pitääkin korjata tämä vääryys ja tuoda tänne enemmän lankoja, ohjeita sekä puikkoja ja koukkuja. Huomasin, että olenhan minä täällä jotain saanut tehtyäkin: makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen suorat sivuverhot. Kuvassa olohuoneen tapaukset.
Kuvat ovat täysin randomeja. Napsin vain muutamia sieltä täältä. Huomasin kuvia katsellessani, mikä tekee minun kodistani kodin: suuret määrät vanhoja, rakkaita lasipurkkeja sekä varastollinen lankaa. Langat puuttuvat vielä, jospa niiden kotiuduttamisen jälkeen tämä alkaisi tuntua omalta kodilta.

12.8.2009

Uutta kotiin

Tajusin vasta, että minulla on hyvin rajoitettu määrä pannunalusia ja patalappuja. Patalappuun käytin varastosta löytyneitä Novitan Huopanen -jämälankoja. Taas tuli pieni arviointivirhe kutistumisen suhteen, mutta käyttöä tälle jättiläiselle kyllä löytyy. Pannunalusissa käytin niin ikään varastosta löytyneitä Mambon jämiä. Ohje on perus isoäidin neliö ja tykkään näistä ihan huimasti. Haluun tehdä näitä lisää, harmi vaan, ettei varastosta löydy enää paljoa Mamboa.
Äitini on pidemmän aikaa keräillyt kahvipusseja ja on tehnyt niistä vaikka kuinka monta pannunalusta. Tässä päivänä eräänä päätimme kokeilla, miten onnistuisi kopan teko ja äitini löysi netistä aivan mahtavan kopanteko-ohjeen. Tuumasta toimeen ja nyt meillä on taas yksi kauppakassi lisää. Kahvipusseja olisi vielä toiseenkin koppaan. Parin tunnin päästä muuttoauto lähtee viemään tavaroita Hämeenlinnaan. Siellä pitäisi olla pari miehenalkua auttamassa, minun lisäkseni autossa matkustavat äitini ja isäni. Tästä se muutto alkaa..

10.8.2009

Sain valmiiksi...


...pitkään sivusaumojen ompelua ja sisätyynyä vaille valmiin tyynyn. Vanhoista, sinisen sävyisistä langoista. Annoin vanhemmille, mielestäni ruman värinen. En pidä sinisestä, mutta sinisiä lankoja minulta löytyy vaikka kuinka ja paljon. Puolisen kiloa sain tähän projektiin niitä kulutettua. Lisäksi valmistui taas yksi patalappu vanhoista puuvillalangoista. Huoh, nyt saa vähäksi aikaa patalaput riittää.

9.8.2009

Teho-sunnuntai


Itselleni tulee tällaisia tehopäiviä aina silloin tällöin. Nyt ne ovat olleet kortilla jo pidemmän aikaa mutta tänään, kun ei olisi tarvinnut mitään tehdä, päädyin siivoamaan huoneeni, lyhentämään tällä viikolla ostamani farkut (niitä olikin sitten 2 kappaletta, plus eräät farkut, mitkä ovat odottaneet ompeluhuoneen pöydällä lyhentämistä jo.. miten sen nyt sanoisi... puolisen vuotta..) ..ja lisäksi ommellut neljä kassia. Sain ensimmäisestä työssäoppimispaikasta (sekin oli reilu vuosi sitten...) paljon kapeaa "kangassuirua", leveys alle 20 cm ja pituutta oli tooooosi monta metriä. Kangas oli jäänyt suuren kangaspakan reunasta, kun he olivat leikanneet satoja patjanpäälisiä. Tänään keksin, mitä voisin laadukkaasta ja kestävästä kankaasta tehdä ja innostuin samalla tekemään neljä kappaletta. Yksi menikin jo äidilleni kauppakassiksi ja itse ajattelin omia yhden samaiseen tarkoitukseen. Kassit olivat niin helppoja tehdä, että taidan tehdä niitä lisää tässä lähiaikoina, tai sitten kun samanlainen tehopäivä kalenteriini osuu.

Hih

Hih, asiat alkavat pikkuhiljaa järjestymään. Olen löytänyt asunnon, aivan mahtavan kaksion ja vuokrasopimus tehtiin tasan viikko sitten. Ensiviikolla saan isomman auton käyttööni ja silloin voin viedä ensimmäisen satsin tavaroita uuteen kotiini. Pakattu on jo iso osa ja nämä päivät olenkin joutunut väistelemään pahvilaatikoita parhaani mukaan. Lisäksi ompeluprojekti, mikä on kalvanut takaraivossani koko kesän, on nyt valmis.
Nojatuoliin irtohuppu. Tuolin piti olla samanlainen kuin päättötyössäni (siksi lupasin sen tehdä), mutta eipäs se ollutkaan. Ratkaisevat kohdat olivat erilaisia, enkä saanut irtohuppua istumaan niin hyvin kuin olisin halunnut. Omistaja tulee hakemaan tuolinsa ensiviikolla ja toivottavasti hän on tyytyväinen.

Kaikki neulomukset ja virkkaukset ovat unohtuneet jo jonkin aikaa sitten. Päälimmäisenä mielessä on oman kodin sisustaminen ja syksy jännittää. Hih, ehkä selviänkin tästä kaikesta vaikka jonkin aika sitten tuntui mahdottomalta.

24.7.2009

Hiljaiseloa

Ehkä tämä blogi viettää hiljaiseloa, mutta oma elämäni on yhtä hullunmyllyä. Pääsin opiskelemaan unelmieni paikkaan, nyt on luvassa muuttaminen kotoa 200 kilometrin päähän. Asuntoa ei tahdo löytyä ja sen etsiminen vie oman palan vapaa-ajastani. Lisäksi käyn vielä viikon verran töissä ja ompeluhuoneesta löytyy yksi projekti, minkä olen luvannut saada valmiiksi ennen kuin muutan. Huoh, laiska töitänsä luettelee, mutta halusin tulla tänne kertomaan, etten ole täysin unohtanut blogiani. Katsellaan reilun kuukauden päästä, millaita elämä silloin on.
Heippa!

16.6.2009

Ilman jossia lehmäkin lentäis


Jos olisi lämmintä, olisin uimassa. Jos ei sataisi, olisin pihalla neulomassa. Jos ylipäätään olisi lomaa, istuisin suurimman osan päivästä, söisin jätskiä ja neuloisin. Kuluttaisin mahdollisimman paljon lankavarastoani. Tekisin iänikuisia patalappuja (kuva yhdestä sellaisesta, valmistui viikonloppuna) sekä alottaisin uusia projekteja. Kenties tekisin vanhoja, viittävaille valmiita neuleita loppuun. Ompelisin myöskin, pussukoita, laukkuja, tyynyjä, vaatteita (vaatekärpänen on kutkuttanut valmistujaishamosen valmistutta hyvin usein).

Mutkun kutkun ei oo lomaa. Töitä heinäkuun loppuun. Lisäksi mielessä ei ole pätkän vertaa juhannus, ilma on niin syksyinen.

3.6.2009

Valmiina uusiin tuuliin

Juhlat olivat ihanat, kiitoksia kauhiasti kaikille! Perjantaina sain todistukset ja pari stipendiä käteen, lauantaina oli juhlat. Oli kuuma, ihana kesäinen ilma.

Tässä mekkokuvia. Naamataulusta ei kannata kommentoida, keskittykää hamoseen.
Tykkäsin, oli kivan yksinkertainen. Vaikka olo tuntui alastomalta ja pidinkin jonkin aikaa mustaa pitsipoleroa hartioilla, niin loppuvaiheessa olin täysin sinut mekkoni kanssa. Ja tiedoksi kaikille, vuorikankaan kuuluu näkyä helman alta :).
Kukka rinnuksiin löytyi sattumalta. Ajattelin jotain oranssia kukkaa koristamaan muuten niin yksinkertaista mekkoa ja kyhäilin sellaisen aluksi itse. Onneksi silmiini osui serviettejä valitessa yksinäinen kukkakoristeseppele, varmaankin tarkoitettu kynttilänjalkaan ym vastaavaan. Leikkasin siitä ruusun irti ja ompelin rintaan. Kyllä oli hyvä löytö! Oma tekeleeni näytti nimenomaan tekeleeltä ruusun rinnalla ja värisävy on silmiini tarpeeksi sama kuin vuorikangas. Lisäksi leikkelin seppeleestä irti pienempiä kukkia koristamaan shampanja-lasiani.
Toiset pääsykokeet takana, ei jäänyt hyvä fiilis.. Mutta nyt on kesäksi töitä, huomenna kahdeksalta pelipaikalle. Katsotaan sitten heinäkuun loppupuolella, miltä syksy ja muu tulevaisuus näyttää.

24.5.2009

Tylsä vuorokausi

... minkä seurauksena valmistui hihatin. Malli on jostain vanhasta Suuri Käsityö lehdestä. Lanka on samaa kuin ohjeessa, Novitan Mamboa, mutta oma hihattimeni ei ole niin suuri kuin lehden mallissa. Kaikki oli, miten ohje sanoo, mutta käsialani taitaa olla niin paljon kireämpää.
Malli on ihan ihmeellinen. Pitsineule on niinkin vaikeaa, kuin oikealla kerroksella *2 o yhteen, langankierto* ja nurjalla normaalisti neulotaan nurin. Malli kiertää niin paljon sivuttain, että vasemman puolen sauma tulee aina käden etupuolelle. Eikä auta, vaikka kääntäisin koko hihattimen toisin päin. Pah, luulin että tästä tulisi pitoneule, mutta olin taas väärässä. Ehkä tämä menee jossain, missä tarvitaan lämmikettä ja ulkonäöllä ei ole niin merkitystä.
Lanka löytyi omasta komerosta, joten lankavarastoni pieneni vajaalla 300 grammalla. Näköjään alan olemaan jo elämän syrjässä kiinni ja langat alkavat taas kiinnostamaan :).

Ps. Ensiviikonloppuna valmistujaiset ja lupaan pistää tänne kuvia valmistujaismekostani heti kun vain aikaa riittää.

23.5.2009

Hiljaista on...

... tekis mieli kiljaista! On niin saamaton olo. Ainut neule tässä: Käsipyyhe, enkö muka parempaan pysty! Huoh, silloin kun on kiire, toivoo että olisi aikaa, sitten kun on aikaa, ei jaksa tehdä mitään. Laista, tyhmä ja saamaton.

6.5.2009

Jiihaa!

Yksissä pääsykokeissa käyty, kesäkuun alussa on toiset. Kumpaankin on tehtynä ennakkotehtävä. Stressin ansiosta huuli on turvoksissa ja kukkii kuin valkovuokot nykyään. Käsitöitä en ole tehnyt lainkaan. Huomenna on siivousilta ja jos sen jälkeen saisin kaikki muut hommat, mitä olen siirtänyt ennakkotehtävien teon takia myöhemmäksi, tehtyä.

Mutta nyt juhlitaan omia synttäreitä. Tästä menenkin leikkaamaan ison palasen äidin tekemästä kakusta. Päällä koristeena on kettukarkkeja, nami nami nam.

12.4.2009

Mulle toi ja toi... toikin olis kiva!

Ikinä, ikinä, siis IKINÄ ei saisi mennä nettikauppojen ihmeelliseen maailmaan keskellä yötä! En ole koskaan ennen netistä, saati postimyynnistä ostanut mitään ja nyt eksyin H & M:n sivuille. Voi luoja; tuo voisi olla kiva, miltäköhän näyttäisin tuossa -periaatteella laitoin toivellistaan (onneksi siihen, etten ostoskoriin!) 140 euron arvosta vaatteita (sis. postikulut). Huomenna katson niitä uusin silmin ja jos aivot ovat edelleen samaa mieltä vaatteiden ihanuudesta, taidan kokeilla tilausta.

Onko kenelläkään muulla kokemuksia ylipäätään nettikaupoista noin vaatteiden suhteen? Onko kokotaulukot oikeassa, vai ilmestyykö paketista liian pieniä/suuria vaatteita?

10.4.2009

Onko se kassi... vai mikä?


Tämä kasa on valmistujaismekkoni harjoituskappale. Kaavoja piti vähän muokkailla omaan kehooni sopiviksi, mutta onneksi äitini ja tätini avustuksella yläosasta saatiin istuvampi. Nyt sitten olisi vuorossa se oikea mekko.
Harmi, kun on vain vähän vapaa-aikaa. Töistä olen kotona vasta kuuden aikoihin (opiskelijalle tuo on myöhään, yleensä pääsen koulusta viimeistään neljältä) ja tässä pitäisi tehdä kaksi pääsykokeiden ennakkotehtävää, työssäoppimisesitelmiä pitäisi vääntää ja vielä ommella tuo mekko. Lisäksi on kasa pikku juttuja... Voi elämä!

24.3.2009

Hip hei hurraa!!

Tänään se tapahtui. Pelkäämpä, että loppuviikosta bloggaaminen voi jäädä vähemmälle huomiolle, nimittäin kaiken aikani saattaa viedä tällainen masiina:
Se on nopea, se on hiljainen, se on tehokas, se tekee täydellistä ompelujälkeä. Ja mikä parasta, se on nyt kokonaan mun!!

22.3.2009

Pikapika vol 2

Olen nyt niin innoissani! Olimme tänään syömässä mummulassa ja siellä selailin vanhoja käsityölehtiä, mielessäni täydellinen valmistujaismekko. Ja tämä, jos mikä on se:
Toivottavasti sopii itselleni yhtä hyvin kuin mallille. Väriksi olen ajatellut jotain suklaan ruskeaa. Ensi viikolla on pakko hakea kankaat ja vetoketjut. Teen ensin yhdestä kirpparikankaasta itselleni harjoitusmekon ja siitä näen, istuuko malli päälleni ollenkaan ja mihin täytyy tehdä muutoksia.

Äsken valmistui taas tällainen. Nyt saavat pussukat riittää hetkeksi, tuokin on mielestäni aika mauton tapaus. Lisäksi ompelin vetoketjun liian lähelle kankaan reunaa ja siksi vetoketju ei liiku sulavasti paikallaan.

Pikapika

Eilisen surkuttelun tuloksena tein yhden pussukan...
...ja patalapun valmiiksi.
Nyt menen nauttimaan auringosta!

21.3.2009

Se surullisen kuuluisa "neuleplääh"

Heräsin aamulla jo ennen kahdeksaa (lauantaina tuo on aikaisin!!) ja aamulla vielä oli sellainen olo, että tänään saan paljon aikaiseksi. Jotenkin se olo on tässä päivän mittaa häipynyt jonnekin. Aamulla aloitin jakun viimeistelyä, kastelin ja pingotin palat ja jopa ehdin yhdistämään ne. Into lopahti jotenkin siihen, koska sovittaessani jakkua, se on aivan liian iso. Onhan se kuvassakin reilu, mutta minun päälläni se roikkui. Sen jälkeen kauluksen teosta ei tullut mitään ja nyt projekti on tuossa sängylläni, kaulusta tehty tasan yksi kerros. Pöydälläni sen sijaan odottelee musta villapaita, josta olen tehnyt muutaman kainalokavennuksen takakappaleeseen. Lisäksi eilen kymmeneltä illalla alkoi tekemään mieli tehdä jotain, mutten halunnut sen olevan mitään aivoja rasittavaa, joten aloitin taas patalapun, mikä vuorostaan odottaa lattialla valmistumistaan. Laiska töitänsä luettelee, vain miten se meni, mutta tämä oma touhuni alkaa jo olemaan huolestuttavaa.

Odotan vaan teollisuusompelukonettani. Ensi viikon tiistaina sen pitäisi löytää tiensä tänne. Jotenkin veri veitäisi tuonne ompeluhuoneen puolelle jo nyt ja haluaisin päästä eroon noista mahdottomiksi kasvaneista kangasvuorista. Minulla on aivan liikaa kankaita, enkä edes tiedä, mitä haluaisin niistä tehdä. Kävin ostamassa viisi vetoketjua siinä mielessä, että jossain vaiheessa tulisi taas innostus tehdä kangaspussukoita. Mutten millään haluaisi mennä nyt ompelemaan. Tai haluaisin, mutta nuo perhanan neuleet vievät nyt kaiken ajatukseni. Haluaisin ne vain pois alta, mutteivät ne mihinkään etene.

Eilen sain tehtyä ompeluhuoneen tuoliin irtohupun. Kangas on SPR Kontista joskus aikoinaan ostettua lakanaa. Käyttöä se ei varmasti tule kauhean kauaa kestämään, mutta se ei ole tarkotus, uusi kun on niin helppo ommella tilalle. Tuoli oli ennen tumman vihreä ja siinä oli isosiskoni jäljiltä paljon epämääräisiä tahroja, joten irtohuppu raikasti tuolia melkoisesti. Tykkään, vaikka ei ole mikään ompelun taidonnäyte.
Minua alkaa vähän pelottamaan tämä kiinnostus ja innostus irtopäällisiin, toivottavasti on vain väliaikaista.

Ja vaikka omassa huoneessani on miljoona ja yksi keskeneräistä neuleprojektia, lähden tästä ompeluhuoneeseeni, suljen oven perässäni ja alan tarkistelemaan kangasvarastoani. Jospa saisin jonkun tänään aloittamani projetin valmiiksi.

P.S. Ei kenelläkään olisi hajua, mitä näillä voisi tehdä:
Sain nämä rullat ompelukoneen mukana (setä siivosi silloin varastoaan). Värit ovat aika härskit ja ovat ilmeisesti trikoota, venyvät ja paukkuvat ainakin pituussuuntaan paljon. Mitä näistäkin teen?!

17.3.2009

Melkein valmis...

...nimittäin minä itse! Päättötyö on arviointia vaille valmis ja enää puuttuu se kymmenen viikon työssäoppiminen. Sitten se on ohi, koulu, josta tykkään ihan älyttömästi. Oi voi... Mutta kyllä tuon kanssa sitten stressattiinkin, mutta nyt voin melko tyytyväisenä todeta sen olevan valmis.
Valmistumisesta pääsenkin seuraavaan asiaan, joka saa minut hyppimään ilosta melkein päivittäin; saan valmistujaislahjaksi teollisuusompelukoneen!!! Tämä päivä onkin mennyt ompeluhuonetta siivotessa, koska jostain kumman syystä kyseisessä huoneessa ei ollut valmiiksi teollisuusompelukoneen mentävää koloa. Nyt yksi kulma on tyhjillään ja tämän viikon lopussa sedän pitäisi se tänne tuoda. Ah tuota iloa ja autuutta kun pääsen sillä surrailemaan! Kone tulee heti käyttöön, sillä olen luvannut tehdä toisen irtohupun samanlaiseen tuoliin, mutta vasta kesällä, siis silloin, kun aikaa pitäisi löytyä. Huomasin samalla huonetta siivotessani, että voisin järjestää jonkinlaiset askarteluiltamat. Minä tarjoaisin materiaalit! Voi että kun "noita aarteita" (lue: tuota roinaa) on kertynyt ihan vaivaksi asti. Milloin saisin jonkun maailmaa mullistavan idean ja käyttäisin nuo johonkin?
Olenhan saanut myös jotakin muutakin aikaiseksi kuin päättötyön, vaikka se onkin vienyt suurimman osan vapaa-ajastanikin. Tosin mitään sellaista ei ole valmistunut, mitä olisi pitänyt. Jakku on edelleen pingottamatta ja osat eivät ole vielä löytäneet toisiaan sekä poikaystävälleni tekemä villapaita on surkeassa alussa. Seuraavaksi olisi vuorossa takakappaleen kainalokavennukset. Sehän vaatisi täyden aivotoiminnan ja vähintään kaksi tuntia tehokasta neulomisaikaa (kyllä, olen hidas, neulomaankin) joten siksi olenkin sen vähäksi aikaa unohtanut. Tällä hetkellä käy kaikki helposti valmistuva, kuten esmes vanhat kunnon patalaput, joita on viime postauksen jälkeen syntynyt kolme. Tässä kuvat kahdesta, koska yhden tein niin rumista langoista, etten kehtaa sitä edes kuvata. Äidilleni ja isälleni se kyllä kävi..
Lisäksi olen täysin hurahtanut näihin: Niitä on nyt täysin valmiina kolme, kuvasta puuttuu krokotiili, mikä killuu jo onnellisena omassa auton avaimessani. En meinannut mistään löytää avainrenkaita ja isälleni sitä tuskastellessani hän sanoi hoitavansa asian. Seuraavana päivänä hän toi minulle kasan viemärin tulpan ketjuja (kai tiedätte, toinen pää on siinä mustassa tulpassa kiinni ja toinen on kiinni hanassa/lavuaarissa). Pitihän se arvata, putkimies mikä putkimies ;). Mutta ovatpa ainakin persoonalliset!

Nyt syömään ananasrahkaa, vielä kun sitä on jäljellä :).