31.3.2017

Ompelukärpänen

Ompelukärpänen iski ja ompelin kummitytölle syntymäpäivälahjaksi mekon. Kangas on Paapiin possupussista ja se riitti juuri ja juuri 98/104 kokoiseen mekkoon. Samalla tuli testattua uusimmasta Suuri Käsityölehden numerosta mekon kaava. Tällä samalla kaavalla teen taatusti typyllekin mekkoja, tuntuu aika näppärältä mallilta.
Possupussin mustavalkoisin kangas osui silmääni kangaskaappia myllätessäni ja ompelin siitä lapsosten pikkuserkulle housut.
Samalla tuli tehtyä hieman värikkäämmätkin, kun ompelun vauhtiin pääsin. Nämä housut matkaavat samaan osoitteeseen, kuin edellisen postauksen pyöreä matto.
Nyt kun vieraitten lapset on vaatetettu, voisi tehdä jotain kivaa myös omille muksuille. Löytyi sopivasti laatikon pohjalta vielä noita Hilmukka-merkkejäkin. :)

30.3.2017

Kun kaikkea tarvitsee tehdä kaksi...

Etsin netistä ohjetta virkattuun vaunuleluun ja löysin hauskan virkatun pupun ohjeen. Virkkasin paksusta puuvillalangasta ohuella koukulla violetin pupun todetakseni, että se on vaunuleluksi aivan liian iso. Kun pupu valmistui, Jäbä ihasteli sitä ja halusi tottakai itselleen samanlaisen. Tein hänelle vihreän pupun, samasta langasta kuin joskus olen hänelle tehnyt autopaidan. Koska täytyyhän sitä molemmilla puput olla.
Virkkasin pupun ohjetta mukaillen astetta pienemmän yksilön. Virkkasin myös lisäksi palloja, jotta sain vaunulelusta värikkään ja toivottavasti Typynkin mielestä mielenkiintoisen. Kiinnitin pallot toisiinsa ketjusilmukkanyörillä ja päihin solmin isäni henkseleistä otetut nipsut.
Ja tottakai, kun virkkasin Typylle palloja, halusi Jäbä samanlaiset. Langanjämistä syntyi pari, millä leikkiä. Koska täytyyhän molemmilla palloja olla.

27.3.2017

4 kiloa kudetta

Virkkasin tuossa muutama hetki sitten Jäbän kummitädille toiveiden mukaisen maton. Tilasin ohutta ontelokudetta Tapion kaupasta, mustaa, valkoista ja kahta eri sävyistä harmaata. Itse maton virkkaamiseen ei kulunut kauaa aikaa ja lopuista kuteista virkkasin vielä lelukorin samaan osoitteeseen.
Itse kuvaaminen vaan osoittautui haasteelliseksi hommaksi. Koska sopivaa hetkeä kunnon kuviin ei vaan tullut, isken blogiin puhelinräpsyt. Äitiyspakkaus on mattokuvassa helpottamassa koon hahmottamista. Siitä tuli iso!

3.3.2017

Helppoa ja nopeaa, niinhän sitä luulisi

Aika ei tahdo riittää käsitöille. Oli ristiäiset, talvilomat ja ai niin, nuo kaksi lasta. Pienemmän kanssa arki on lähtenyt hyvin käyntiin, hän kasvaa kohisten ja nukkuu hyvin. Mutta vapaa-aika, onko se jotain syötävää?
Olen kuitenkin saanut viimein ommeltua meidän olkkariin verhot! Eihän siinä mennyt kuin puoli vuotta... Ostin valkoista pellavakangasta kaksi metrin palasta, ompelin sivut ja laitoin tankoon roikkumaan yhdessä pappani vanhojen vöiden kanssa. Olohuoneessamme on siis kahteen suuntaan ikkunat ja molemmat ikkunat saivat koristuksekseen samanlaiset verhot. Idea on aikoja sitten tullut vastaan netin ihmeellisestä maailmasta. Tykkään näiden verhojen rentoudesta ja yksinkertaisuudesta. Silti nämä eivät ole mielestäni tylsät. Juuri hyvät meidän olkkariin.
Toinen valmistunut käsityö ovat villasukat typyn pikkuserkulle, neljän kuukauden ikäiselle poitsulle, jonka jalka kasvaa kohisten. Lanka on jotain 100 prosenttista villalankaa, ovat lämpöiset kengänkorvikkeet räntäiseen kevätilmaan.