18.12.2012

Rakastakaa toisianne!

Tässä joulun alla kaiken kiireen ja tohinan keskellä iskee välillä haikeus ja ikävä. Perheessämme joulua vietettiin aina saman kaavan mukaan: aattona kotona, joulupäivänä mummulassa ja tapaninpäivänä toisessa mummulassa. Perinteet olivat aina samanlaisia ja niin ihania. Nyt muutamina vuosina joulu on ollut erilainen ja uusia perinteitä luodaan parhaillaan. Olen joutunut monena jouluna miettimään, mitä perinteitä haluan ehdottomasti säilyttää, mistä pitää luopua ja mitä uusia perinteitä eri perheiden joulut voivat minulle antaa.
Perinteisiin on itselläni kuulunut myös vahvasti ihmiset. Heitä on kuitenkin tippunut pois vuosien saatossa, viimeisimpänä isäni. Kesällä iski ikävä, jolloin kaivoin luonnoskirjan esille ja liimasin jo kuukausia lehtileikkeiden seassa olleen kuvan sivulle. Piirsin hieman, jonka jälkeen sytytin kynttilän. Nyt löysin kuvan selatessani vanhoja luonnoskirjan sivuja. On aika jakaa se täällä, sytyttää kynttilä ja neuloa villasukkaa. Jospa saisin käsien kautta sidottua silmukoihin hieman pois ikävää.

Rentouttavaa joulua ihan jokaiselle! Palataan asiaan joulun jälkeen.

10.12.2012

Korttelijoulu osa 2

Korttelijouluviikonloppu takana. Väkeä oli paljon liikkeellä, joulupuuro oli hyvää ja mikä parasta: tunnelma kojussamme oli huippua! Suurkiitos kanssamyyjille ja asiakkaille, viikonloppu oli parhautta. Nyt voikin sitten keskittyä viimeistelemään joululahjoja ja ehkä vähän tehdä joulusiivoa. Tällä hetkellä tunnen kuintekin suurta halua päästä sohvalle ja ottaa villasukankutimet esille.
Ensi vuonna uudestaan!

30.11.2012

Joulumekko

Tein itselleni pari vuotta sitten jouluhameen. Löysin kankaan (vanhan pöytäliinan) kirpputorilta ja samasta pöydästä tarttui mukaan punaiset verhot. Ikkunaan en niitä koskaan ajatellut laittaa, meillä kun ei ole sellaista ikkunaa mihin sopisi kappa ja salusiinit, mutta kivan kankaan vuoksi ne lähtivät mukaan. Ja nyt sain kankaalle käyttötarkoituksen.
Lupasin tehdä siskontytölle syntymäpäivälahjaksi joulumekon. Tonttupuvun kun olin tehnyt aikaisemmin isoveljelle. Käytin verhon niin hyvin kuin vain pystyin, mutta jouduin silti ompelemaan helmaan pienen lisäpalan. Sauman peitin pitsillä. Valkoista pitsiä ajattelin ensin, tuo punainen vähän hukkuu helmaan. Mutta tuo oli ainut pitsi, mitä löytyi tarvittava määrä. Minun on siis ihan pakko päästä lähiaikoina pitsiostoksille! Muistaakseni tuokin yksilö on löydetty kirpputorilta. Napit löytyivät varastosta.
Toivottavasti tuli oikean kokoinen ja mieluinen. Kaavat tulostin lastenmekkoon täältä.

29.11.2012

Apupupupupupupu

Autoin vähän joulupukkia. Uskallan nämä täällä näyttää jo nyt, koska tiedän, etteivät lahjansaajat lue tätä blogia eivätkä osaa odottaa joulua sen enempää.
Jäbä innostui niin paljon vanhasta apupupusta, jonka olin tehnyt isälleni kauan aikaa sitten, joten oli pakko tehdä Jäbälle oma. Toinen pupu jatkaa matkaa toiseen perheeseen.
Pehmeitä paketteja heti ensimmäisestä joulusta lähtien... Tulen olemaan niin tylsä äiti kuin olla ja voi.

20.11.2012

Hurahtamisen sietämätön ihanuus

Sain muutaman kuusilankakuvan viime viikonloppuna mukaani, kun oltiin käymässä äitini luona. Ajattelin muutaman kortin tehdä lisää, ihan vain pari.
No nyt on tilanne sitten se, että tilaamani 20 korttipohjaa on loppunut. Olen käyttänyt ne kaikki.
Oho, hups. Pitää laittaa korttipohjiakin tilaukseen samalla, kun tilaa uusia korvakorukoukkuja. Mutta jospa sitä ensin käyttäisi tämän inspiraation noiden messulankojen neulomiseen.
Syy, miksi annan itseni hullaantua ja tehdä paljon kortteja ja korviksia on se, että menen taas koulukavereiden kanssa Wetterhoffin korttelijouluun. Saapi tulla moikkaamaan ja tekemään kojusta löytöjä, niitä on nimittäin pöytä pullollaan. Viime vuoden tunnelmia voi käydä lukemassa täältä.

16.11.2012

Kortteja yhteistyöllä

Äitini oli käynyt kurssilla, missä hän oli tehnyt upeita lankatöitä. Hän päätti antaa ne minulle, jos vaikka sattuisin tekemään niistä kortteja. Ja voi kyllä! Eilen, kun sain korttipohjat käsiini, alkoi sellainen tohina, etten meinannut saada edes unta illalla. Kävin niin kierroksilla, koska olisin halunnut tehdä näitä koko ajan lisää.
Onneksi lankakuvia ja korttipohjia löytyy vielä. Näiden(kin) tekoon jää nimittäin koukkuun.
Joskus äitini saa kyllä pitää minulle yksityisen kurssin. Vaikutti aika yksinkertaiselta hommalta, mitä nyt äkkiä tekniikkaa käytiin läpi.

11.11.2012

Rusettia rinnuksiin!

Jep, olen perus näpertelijä-äiti. Kun lapsi on saatu nukkumaan, lauantai-ilta kuluu rattoisasti näpertäessä. Eilen otin pitsit, nauhat, kirppishelmet ja rintakoruneulat esiin ja aloin väkertää. Tänään viimeistelin työt iltaunien aikaan. Oli vaan pakko, hirvee halu, himo ja inspiraatio.
Kyllä sitä osaa välillä käyttää Jäbän unet tehokkaasti!

8.11.2012

Korviksia

Tein elämäni ensimmäisen kerran korviksia. Tilasin koukut Helmikeskuksesta, jossa oli todella nopea toimitus. Suosittelen! Siivosin työpöytäni, jotta sain tilaa näpertää ja eilen tartuin pihteihin.
 Pari paria vähän isompia korviksia...
...ja pienempiä kukkia kuusi paria.

Kuinka koukuttavaa hommaa. Pitää laittaa kohta uusi satsi korvakorukoukkuja tilaukseen...

7.11.2012

Lunta!

Virkkasin, tärkkäsin ja sidoin ripustuslenkit. Syntyi monia lumihiutaleita.
Kai sitä voi kestoilla lumihiutaleidenkin muodossa...?

4.11.2012

Cooleri

Viikonloppuna juhlittiin 18v synttäreitä. Ostettiin hänelle 1 litran lonkerotölkki hetken mielijohteesta ja tottakai lahjaan piti saada jotain itsetehtyä mukaan. Yhdessä illassa valmistui sukanvarsi, joka piti tölkin kylmänä. Nopeasti kuva aikaansaannoksesta ja sitten pitikin lähteä jo juhlimaan.
Kiva pieni välipala. Ei mikään ihmeellinen, mutta vaati kuitenkin oman postauksensa.

19.10.2012

Käykää kurkkaamassa :)

Nyt löytyi sellainen arvonta, ettei mitään rajaa. Käykää osallistumassa! :)
Arvontaan pääset kuvaa klikkaamalla.

Voi joulu...

Sitä on nyt joka paikka täynnä. Joulujoulujoulu. Joulumainoksia tulee postin mukana ja telkkarista. Kauhistelen ihmisten jouluvaloja parvekkeilla ja pihoilla. Kaupoissa on jo jonkin aikaa ollut myynnissä joulusuklaata ja koristeita. Miksi jo näin aikaisin?
Ja samaan aikaan suunnittelen, neulon ja virkkaan joululahjoja. Käyn kirppiksellä hakemassa materiaalia joulumyyjäisiä varten. Huomaan itseni hykertelemässä monia kertoja päivässä ja virkkaavani keskellä yötä.
Mutta tätä en aluksi kehdannut myöntää edes itselleni. Juon jo toista kupillista jouluteetä.
Olen mennyt sekaisin.

14.10.2012

Pahan mielen karkoittaja

Tänään kastetaan toinen kummipoikani. "Virallisen" kummilahjan lisäksi halusin antaa jotain itse tehtyä. Sen siitä saa, kun minut kummiksi päästää. Olen sellainen kummitäti, joka auttaa joulupukkia pojan kyllästymiseen asti.
Virkkasin siis pahan mielen karkoittajan ristiäislahjaksi. Jos iskee huonompi päivä, karkoittaja toivottavasti onnistuu ajamaan sen mahdollisimman nopeasti tiehensä.
Pahan mielen karkoittaja sopii myös aikuisen käteen ja vanhemmat saavat sitä myös vapaasti käyttää. Ihan vain varmuuden vuoksi, jos joskus sattuu ottamaan päähän.

12.10.2012

Inspiraatiopiikki

Oltiin tänään viettämässä jäbän kanssa iltapäivää kävelyllä. Hain samalla voimaa ja inspiraatiota. Kyllähän sitä löytyi ja nyt jaksaa taas viikonlopun.




Vaikka kaikista komein väriloisto alkaa olla takana, rakastan tätä vuodenaikaa. Niin harmaata ja samalla niin värikästä.

10.10.2012

Ristiäiset

Viime sunnuntaina vietimme ristiäisiä. Päivä oli kaunis, vaikka satoikin vettä. Kaikki meni hyvin ja mikä tärkeintä: jäbä sai nimen rakkaiden ihmisten ympäröimänä. On meillä vaan ihana suku ja ihanat ystävät.
Aikaisemmin kuvaamani mekko kokonaisuudessaan tässä. Siinä hötäkässä muistanut kuvata pelkästään mekkoa, mutta onneksi kuvista löytyi tällainen otos, mistä rajasin muut ihmiset pois.
Ihana päivä. Kiitos kaikille! Ja erityiskiitos Piiperolle kuvista.

2.10.2012

Sairastuvalta päivää!

Flunssa iski oikein kunnolla viikonloppuna ja eilen illalla oli hieman lämpöä. Sängyllä ollaan otettu päikkäreitä pitkin päivää ja katsottu sarjoja nettiteeveestä. Juotu paljon teetä ja syöty suklaata. Toivottavasti tämä hellittää viikonloppuun mennessä, olisi meinaan nuo ristiäiset sunnuntaina.
Höh ja pöh! Niisk...

28.9.2012

Vaipparaportti

Nyt ollaan koitettu kestovaippoja oikein urakalla. Vaippoja käytetään vaihtelevasti. Sellaisina päivinä, kun jaksan pestä pyykkiä ja kone ei ole aivan täynnä, käytetään useampia kestoja päivässä. Joskus pidetään vain yksi ja joskus on päiviä, kun mennään vallan kertakäyttöisillä. En kuitenkaan ole hetkeäkään katunut, että tein kestoja, tulen niin tekemään niitä lisää sitten kun jäbä ei enää noihin vanhoihin mahdu. Olen saanut kestovaippoja ystäviltä ja olen huomannut, että itse pidän eniten Myllymuksujen täyttövaipasta, mikä tuli äitiyspakkauksen mukana. Se on ohut, toimiva, eikä kertaakaan ole tullut ohivuotoja sen kanssa. All-in-one-vaipat ovat omien kokemusten mukaan huonoimpia, niissä on tullut eniten vahinkoja ja ne tuntuvat todella paksuilta ja tönköiltä. Ompelemani kestot ovat olleet toimivia. Ohivuotoja ei ole tullut, mutta huomasin vaippojen olevan hieman liian paksuja. Muuta ongelmaa siinä ei ole, mutta pitää vain katsoa, mitkä vaatteet mahtuvat silloin päälle. Yllättäen olen pitänyt myös imun ja pelkän kuorivaipan yhdistelmästä (sain niitä pari vanhoista äitiyspakkauksista) vaikka aluksi luulin, että ne ovat kestoista huonoin valinta. Hahtuvia en ole vielä koittanut, mutta niidenkin aika tulee.
Muita asioita, mitä on hyvä ottaa huomioon, kun lähden ompelemaan lisää vaippoja:

- Jos ompelen Suuri käsityö-lehden kaavoilla (2/2007), lisään etulärpäkkeeseen leveyttä.
- Käytän vaipan sisäosaan flanellia, frotee on vähän turhan paksua. Imut hoitavat imemisen.
- Valmiit imut ovat niitä parhaimpia, eivätkä maksa paljon. Froteeimut, joita tein, ovat hoitaneet asiansa, mutta jäbää alkoi häiritä märkä vaippa aikaisemmin, kun käytin pelkkää froteeimua. Lisäksi se on aika paksu, kauppojen valmiit imut ovat siinäkin mielessä parempia.
Kestoja käyttäessäni olen huomannut yhden haastavuuden: mihin laitan käytetyt vaipat, jos en voi niitä heti laittaa pesukoneeseen? Voisiko jokin kangaspussi olla tarpeeksi ilmava, mihin vaipat voisi laittaa odottamaan pesua, ettei niiden tarvitsisi olla ympäri pesuhuonetta?

Musta on niin tullut hippiäiti noiden vaippojen suhteen...

25.9.2012

Lukutoukka tunnustautuu

Nuorempana pidin lukemisesta. Lainasin kirjastosta milloin Eva ja Adam -kirjasarjan, milloin Berttejä. Joskus innostuin jopa lukemaan Neiti Etsivää. Tyypillisiä nuorten kirjoja siis. Lukeminen on kuitenkin jäänyt ja ajan, jonka olen istunut paikoillaan, olen käyttänyt neulomiseen. Tällä hetkellä imetys kuuluu suurena osana päivärytmiin ja haukkaa ison osan päivästä. Jos imetän istualtaan, toinen käsi on vauvan pään alla, joten neulominen ei onnistu. Ja jos makoilemme sängyssä imetyksen aikana, neulominen ei silloinkaan onnistu. Tai jos tiedätte, että onnistuu, niin laittakaa vinkit jakoon! Vaikka vauvan katsominen on ihanaa samalla kun hän syö, aika kuluu silti vähän nopeampaa, kun on jotain muutakin tekemistä.

Löysin siis lukemisen intoni uudestaan. Kävin viime viikolla kirjastossa lainaamassa kolme kirjaa, joista kaksi on jo luettu ja viimeinen, Kauhun tasapaino, on puolessa välissä. Kirjat ovat juuri sopivaa imetysluettavaa, eivät vaadi turhan paljon ajatustyötä, kappaleet ovat lyhyitä ja ne voi keskeyttää koska tahansa mahdollisen puklauksen yllättäessä.
Ainut ongelma on nyt se, etten oikein ole vielä täysin tutustunut Hämeenlinnan suureen kirjastoon (Olen kyllä jo oppinut olemaan siellä alkujärkytyksen jälkeen. Naurakaa vain, olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin...) ja en löydä sieltä helposti luettavaa. Nämäkin kirjat otin mukaani kannen perusteella, koska ne oli laitettu hyllyyn kansi näkyville. En vain osaa valita kirjaa selkien joukosta. Eli nyt saa laittaa lukuvinkkejä kommenttilaatikkoon, laidasta laitaan. Ei väliä, onko romaani, novelli-kokoelma tai runokirja, kaikki vinkit ovat arvokkaita.

24.9.2012

Jos ei löydy kaupasta sopivaa, tee itse!

Menin tuossa pari viikkoa sitten kiertelemään Piiperon kanssa vaatekauppoja. Tarkoitus oli löytää täydellinen mekko ristiäisiin. Se ei olisi saanut olla liian kesäinen ja kevyt eikä vuorostaan liian paksu ja tumma. Sellainen kiva. Tosi hyvät lähtökohdat siis löytää yhtään mitään, normaalistikaan en löydä vaatekaupoista mitään. Piiperoa onnisti, itse kotiuduin ihanan keltaista hihatinta rikkaampana. Ajattelin, että ehkä löydän jotain yksinkertaista hihattimen kaveriksi. No en löytänyt.
Muistin, että ostin raskausajan loppupuolella Eurokankaasta palalaarista jänniä kankaita ja aloin yksi päivä niitä käymään läpi. Käsiini osui ohuehko trikoo (vai mitä tuo nyt on, venyvää kangasta kuitenkin), joka värinsä puolesta sopi hyvin hihattimen kanssa. Mittasin rinnanympäryksen, minkä mukaan leikkasin yläosan kaitaleen kahteen kertaan, ekasta versiosta tuli hiukan liiankin tiukka. Leikkasin alaosasta hieman yläosaa leveämmän ja ompelin kiinni yläosaan, minkä senkin tein kahteen kertaan, kun ensimmäisestä versiosta tuli liian pitkä. Valmista nopeasti ja vaivatta, itselläni tosin meni tähän muutama päivä saumojen purkamisen ja maitomeijerinä toimimisen takia.
Parempia kuvia tulee parin viikon päästä ristiäisten jälkeen, kun saan jonkun kuvaamaan mekon kokonaisuudessaan. Oma käsivarsi kun ei ole tarpeeksi pitkä, jotta pystyisin mekon kuvaamaan fiksusti.

21.9.2012

Nami, mustikkapullaa

Tällä viikolla leivoin mustikkapullaa pitkästä aikaa. Tämä ohje on sellainen, että se onnistuu aina, jopa minulta.
Ohje yksinkertaisuudessaan:
2 dl maitorahkaa
4 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 ½ dl sokeria
125 g voita
2 kananmunaa
2 tl kaardemummaa

Sekoita kaikki aineet keskenään. Laita noin puolet taikinasta irtopohjavuokaan.

Täyte:
3 dl mustikoita
½ dl sokeria

Sekoita mustikat ja sokeri ja lisää ne vuokaan. Laita loput taikinasta mustikoiden päälle. Ripottele vielä raesokeria komeuden päälle ja paista 175 asteessa 50-55 min. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä, toimii kummallakin tavalla.

20.9.2012

Tätä en ole itse tehnyt :)

Eilen postiluukusta kolahti ihana pehmeä paketti, joka on aivan pakko tulla esittelemään tännekin. Äitini ystävätär perheineen lähetti Jäbälle villahaalarin ja junasukat. Haalari on melko ohut, eli juuri täydellinen laittaa päälle kylmällä syysilmalla tai talvihaalareiden alle. Pyörittelin ja ihastelin haalaria käsissäni pitkän aikaa ja se saa hymyn huulilleni aina kun näen sen.
Onneksi Jäbällä on ympärillä osaavia ihmisiä, ei tarvitse milloinkaan kärsiä kylmästä tai kaupan hiostavista keinokuituvillahaalareista.

14.9.2012

Odotusneule on valmis!


Elokuun alkupäivinä, kun en tiennyt miten päin olisin ollut ja aikaa piti saada kulumaan, aloitin vielä silloiselle Masukille villahaalareita. Erinäisistä projekteista ylijääneet langat olivat pyörineet olohuoneen pöydällä jo jonkin aikaa ja nyt pienet, hassut nöttöset pääsivät puikoille. Valitsin ohjeen vanhasta Novitasta ja neuloin Maijalla, Nallella ja Viikingin Vilmalla aina niin kauan kuin lankaa riitti. 
Viime viikolla nämä sitten valmistuivat. Ovat kokoa 70 ohjeen mukaan, mutta luulen, että nämä menevät vielä isommallekin. Ajattelin, että teen kunnon kokoiset, koska en ollut ihan varma, milloin nämä valmistuisivat ja olisiko minulla aikaa neuloa vauvan saapuessa maailmaan.
Sori Jäbä, äiskä vähän innostui. Lupaan, että pääset käyttämään näitä sitten kun täytät kaksi. :)

1.9.2012

Mitä tänne kuuluu?

Voi ihanaa, syyskuu! Olen elänyt tämän koko vuoden elokuun 15. päivää odottaen ja tajunnut vasta vähän aikaa sitten, että elämähän jatkuu elokuun jälkeenkin. Tulee uusia asioita, mitä odottaa. Olen aina ollut syksyihminen, vaikka olenkin syntynyt keväällä. Rakastan syyskuuta, mikä tarkoittaa pimeneviä iltoja, peittoon kääriytymistä ja teen juontia sekä neuleinspiraatiota. Syksyn tullen alkaa aina uusi vaihe, vähän kuin uusi vuosi. Olen elänyt koulumaailmassa peruskoulusta lähtien joka vuosi, joten onko mikään ihmekään, että syksy tarkoittaa minulle uuden alkua.

No tämä syksy tulee olemaan erilainen, mutten luovu niistä asioista, mitkä antavat itselleni voimaa. Olen edelleen käpertynyt iltaisin sohvalle neulomaan ("odotusneule" edistyy kovaa vauhtia, ehkä täällä on jotain valmista esiteltävää syyskuun aikana!), haistellut ja maistellut teetä lempparimukistani ja kuunnellut sateen ropinaa. Nyt siihen kylkeen on tullut vain jäbä, joka on tuonut näihin syystunnelmiin vauvantuoksua ja kakkavaippoja.

Jokaisena syksynä sitä tulee luvattua joitakin asioita, esim. liikunnan aloittaminen tai karkkilakko. Tänä syksynä toivoisin oppivani nauttimaan ruuanlaitosta. Haluaisin opetella tykkäämään siitä ja tekemään sitä enemmän. Jos tiedätte jotain idioottivarmoja reseptejä tai hyviä nettisivustoja, niin saa linkata! Voisin laittaa myös joitakin ruuanlaittokokemuksia tänne bloginkin puolelle, koska musta tuntuu, että ne voisivat olla melko mielenkiintoista luettavaa. 

Kuitenkin pohditte siellä, mitä meidän kestoilun on käynyt. Noh, jäbän rimppakinttuihin on turha laittaa vielä kestovaippoja, eivät ne kuitenkaan vielä toimisi. Odottelemme siis jäbän varttumista ja painon nousua, kertakäyttöisillä ollaan menty vielä tähän asti. Järkytys oli kuitenkin suuri, kun tänään vein roskia: muovikassi oli täyttynyt kakkavaipasta viikossa ja painoi ihan julmetun paljon! En tosiaankaan ala raahaamaan joka viikko vaippoja roskiin sormet ruvella ja haluan löytää ne täydelliset kestot vaikka mikä olisi. Raportoin niistä sitten ajan kanssa. Tekemilleni liivinsuojille on tullut kuitenkin käyttöä, vaikka niitä aluksi epäilinkin. En voi käsittää, miten joku haluaa käyttää kertakäyttöisiä liivinsuojia...
Enivei, näillä tunnelmilla täällä aloitetaan syksy. Blogin sisältö jatkuu neuleaiheisena, mutta mukaan tulee niin vauvatunnelmia, mahdollisesti niitä ruuanlaittokokeiluja ja kestovaippailua. Inspiroivaa syksyä kaikille!

22.8.2012

Ei mulla mitään valmista ole esiteltävänä...

Voi huoh ja puh mitä tämä vauva-arki onkaan ollut ensimmäisinä viikkoina. Opettelua, itkua, naurua, ystäviä kyläilemässä ja palautumista. Jäbä on nyt tasan kaksi viikkoa vanha (onnittelut hänelle, puspus!) ja äiti juhlisti sitä tänään tekemällä jotain sellaista, mitä hän ei ole tehnyt aika tarkalleen kahteen viikkoon.
Mä neuloin! Ensin lattialla sitterin vieressä ja välillä tönäisin jäbälle vauhtia sitteriin. Kitinä voimistui silloin tällöin uhkaavasti ja ajattelin, että tämä päivä tullaan muistamaan päivänä, jolloin melkein neuloin. Raskausajalla aloittamani neule tuntui aluksi jopa liian haastavalta, mallikerta tuntui lähdes mahdottomalta toteuttaa. Mutta kun jäbä oli rauhoittunut, nukahtanut ja minä saanut ohjeesta taas kiinni, saatoin jopa istahtaa sohvalle vähäksi aikaa neulomaan. Oi, kuinka ihanalta se tuntui. Yhtä ihanalta tuntui kuunnella sateen ropinaa ikkunoita vasten, nyt on tullut syksy.

13.8.2012

Jäbä

Meillä on nyt täällä tällainen.
8.8. meille syntyi poika. Kotiuduttiin viikonloppuna ja nyt alkaa äitikin toipua synnytyksestä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Postaustahti saattaa siis hieman harventua. :)

4.8.2012

Odotusneule

Odottavan aika on pitkä, niinhän sitä sanotaan. Aloitin nämä säärystimet sillä mielellä, että teen näitä nyt silloin tällöin, ajantapponeuleena, kunnes Masukki suostuu poistumaan täyden palvelun hotellistaan. Langaksi valikoitui ensimmäinen kerä, mikä lankavarastosta löytyi, Vikingin Villeä. En ole pitkään aikaan neulonut palmikkoneuletta ja ajattelin, etteivät säärystimet nyt ihan heti valmistuisi.
Ohjeen mukaan (mikä siis löytyi vanhasta Novitan sukka-numerosta) näihin olisi riittänyt 100 grammaa lankaa. Ohje oli tosin tehty 7 veljestä langalle, joten pitihän se arvata, että lanka loppui hieman liian aikaisin. Jatkoin säärystimet loppuun oranssilla Seiskaveikalla. Kyllä eron langan laadussa huomasi! Viking Ville oli paljon pehmoisempaa neulottavaa ja neule tuntui paljon miellyttävämmältä paljasta ihoa vasten. Itselle nämä tulivat, joten tuo oranssi raita tuntuu vaan hauskalta yksityiskohdalta. Täytyyhän sitä sukissa värikoodi olla, oranssi tulee tietenkin oikeaan jalkaan.
Uskoisin, että näille tulee käyttöä kylmänä talvena. Ja toimivat myös lisälämmikkeenä villasukkien kanssa.
Nyt pitäisi keksiä jokin uusi odotusneule. Jokin pieni, mukava, ei liian helppo eikä yksinkertainen ja sellainen, mihin minulla olisi langat valmiina nyt heti.