Kankaita

Kirpparilla on tunnelmaa. Tänään pääsin koulusta kaksi tuntia aikaisemmin, kun sanoin meneväni kirpputorille. Kuului koulutyöhön, pitää nimittäin tehdä uniikkituote. Mitään uutta en keksinyt, koska kaikki on mielestäni jo keksitty, mutta ajattelin ottaa ekologisella tavalla tehtävän ja käytän pelkästään kirppareilta ostamiani kankaita. Kukaan ei ainakaan pysty tekemään samanlaista! Riihimäen kirppareilta sain hyvän alun mutta kultakaivokseen astuin sisälle tänään täällä kotikaupungissani ensimmäistä kertaa. Kävin nimittäin lähetyskirpputorilla. Vanhat muorit pitivät siellä kokoustaan, enkelit lentelivät katossa ja seinillä luki "rukoilkaa puolestamme". Hämäännyin aluksi. Kiertelin vähän kaikkialla enkä osannut katsoa muuta kuin "jeesustekstejä" seinillä. Kunnes saavuin osastolle, missä myytiin vanhoja verhoja. Kankaita oli pilvin pimein ja samaisessa nurkkauksessa oli vanhoja tyynyliinoja ym. kankaanpaloja. Otin niitä yhden jos toisenkin ja yritin etsiä hintalappuja. Eihän niitä missään näkynyt, ei edes seinällä lukenut mitä nämä herkut tulisivat maksamaan. Eikä varmaan kassamuorikaan tietänyt sitä ennen kuin oli pakannut kankaani siististi muovikassiin. Tomerasti hän sanoi "5 euroa" ja minun silmäni suurenivat teevatin kokoisiksi. "Niin vähän" sanoin vähän vahingossa ja muori vain hymyili. Olo tuli todella keveäksi ja mielelläni annoinkin vitosen kirkolle, kun sunnuntaisin ei tule kirkossa käytyä kolehtia antamassa. Suosittelen suuresti lähetyskirpparia kaikille, jotka pystyvät olemaan niinkin uskonnollisessa paikassa. Tapasin siellä myös venäläisen naisen, oli mielenkiintoista kuunnella hänen ja muorien juttelua.



Osan tuosta kasasta ostin toiselta kirpparilta, todella laadukas kirppis sekin. Vasemmassa sivussa olevat iso ja pieni hame ovat sieltä. Ja alhaalla oleva kangas on myös toisesta kirppikseltä. Hintalapussa luki kaksi kappaverhoa, 2 euroa..! Kangas ei tule koulutyöhön vaan ajattelin tehdä siitä vuoren kassiin, mitä viime postauksessa kuvasinkin. Kassi on hyvässä vaiheessa, olen ottanut sen aina bussimatkoille mukaan. Kolmas kerä menossa, nopeeta tehdä. En kuitenkaan osaa vielä sanoa, sopiiko kangas kassiini, koska en ole nähnyt niitä yhdessä, enkä ole ehtinyt niitä vielä mallata. Mutta huokasin helpotuksesta, ettei tarvitse mennä huomenna luennon jälkeen kankaita etsimään. Luennot pidetään Porissa, neljältä loppuu. Ajattelin, että samalla käyn hakemassa vuorikankaan, mutta nyt saankin tulla suoraan kotiin. Kotimatka sieltä kuitenkin kestää tunnin verran.



Jakkukin kehittyy, toinen etupuoli valmis, takaosassa melkein tehty jo kainalokavenukset. Taidankin tästä mennä sitä tekemään.

Outo olo...

Tuntuu oudolta. Riihimäen poika jäi Riihimäelle kun kävimme siellä viikonloppuna. Parin kuukauden 24h/vrk yhdessäolo tuntui jo niin arjelta, että nyt olo on ihan ihmeellinen.



Olen jotain saanut sentään valmiiksi. Yhden perjantai-illan tuotos on tässä: MarioMyssy. Siitä tuli hieno ja lämmin. Lankana käytin Novitan Mamboa.



Samaista lankaa käytän myös tässä, eri värissä vaan. Tästä on tulossa laukku. Huomasin koulureppuni vetoketjun hajonneen ja muutenkin sen alkaa näyttämään vähän kulahtaneelta, joten minun on PAKKO tehdä itselleni laukku. Ja teenkin niin ison, että portfoliot mahtuvan sinne hyvin.



Kesken on myös jakku. Tällä viikolla ajattelin, että teen edes ylävartalo-osan valmiiksi. Nyt kun ei muutakaan tekemistä ole, niin voin hyvin keskittyä vain ja ainoastaan neuleprojektien loppuun viemiseen.




Ihanainen tätini (ainut sellainen) oli jo jonkin aika sitten luvannut jämälankojaan minulle. Hän oli saanut ne äidiltään, eli edesmenneeltä mummultani, eikä käyttänyt niitä mihinkään. Kivojahan ne ovat. Villalangoista tulee monta apupupua. Ja puuvillalangoista ajattelin tehdä tällaisen, ainakin yhden. Kiva lahjaidea ja saan samalla monta grammaa lankoja tuhottua.



Näin kavereita pitkästä aikaa kaupan parkkipaikalla. Ei olla pitkään aikaan edes puhuttu. Pari kamua muuttanut omaan asuntoon, elämänkumppaniensa kanssa. Tuli ihmeellinen olo siitäkin. Junnaanko kenties paikallani...? On ollut jo pitkään sellainen olo, että olisi jämähtänyt siihen viiteentoistavuoteen. Ulkonäöllisesti ja henkisesti. Johtuuko se vain siitä, kun piti jättää kaverit ja siirtyä täysin uusiin ympyröihin niin aikaisin? Olisinko lukiossa kasvanut aikuiseksi?