Possu

Heippa hei! Viikon verran olen ollut sairaslomalla. Flussa iski nurkan takaa ja yhden päivän piti sellaista 39 asteen lämpöä. Mutta se lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Ikinä ennen minulla ei ole ollut tuollaista kuumetta! Olin sangyn oma torstain ja perjantaina olo oli jo moitteeton. Mutta eipä tämä tähän jäänyt. Nukuin perjantai ja lauantai välisen yön todella huonosti, kutitti niin paljon käsiä, tarkemmin sanottuna sormia. Päivän mittaa olo tuli huonommaksi ja huonommaksi ja jalkapohjatkin alkoivat sattumaan. Päivystykseen vaan ja koska oli lauantai, epäilimme äitini kanssa Porissa olevan ainut päivystys. Puoli kuudelta minulle sanottiin, etteivät he ota minua vastaan, Harjavallassa olisi sittenkin ollut lähempi päivystys. Kehtasivat lähettää minut takaisin, eikä vastaanottovirjailija edes kuunnellut, mikä minun oli! Turhaan en koskaan ole lääkärille mennyt, enkä ikinä ota pieneen kipuun särkylääkettäkään. Ei muuta kuin kaasu pohjaan ja Harjavaltaan. 2 minuuttia vaille kuusi olin Harjavallan päivystyksessä, jossa kuudelta loppuisi päivystys. He meinasivat lähettää minut Poriin, mutta mieli muuttui, kun kerroin että minut oli lähetetty tänne. Hoitajakin kirosi Porin terveyskeskuksen maasta taivaaseen ja kuunteli ja kyseli kaikessa rauhassa, mikä minun oli. Lääkäri otti minut vastaan ja sanoi tämän olevan ilmiselvä enterorokko, suu- ja sorkkatauti. Jalkapohjat tulisivat täyteen vesikelloja, samoin kuin kädet. Koska olen työssäoppimassa ja tarvitsen jalkojani ja käsiäni eniten, hän kirjoitti minulle sairaslomaa viikoksi.

Voin taata, etten koskaan mene niin kylmään paikkaan kuin Porin sairaala! Minulle oltiin töykeitä, asiaani ei otettu vakavasti ja tunsin alentavaa kohtelua. Toki ymmärrän sen, että minun olisi pitänyt mennä Harjavaltaan ensimmäiseksi, mutta luulin että Porissa on viikonloppuisin päivystys. Äitini soitti ennen kuin lähdimme Harjavaltaan, muttei saanut vastausta, joten oli ihan ymmärrettävää että menimme Poriin. Virkailija teki työtään, mutta hei, vähän inhimillisyyttä! Kello oli puoli kuusi ja hän tiesi päivystyksen menevän kiinni Harjavallassa kiinni kuudelta. Onneksi Harjavallassa oli ihminen sairaanhoitajana ja sain ansaitsemaani palvelua ja hoitoa. Todella iso kiitos siitä! <3

Kaikista pahinta tässä on se, etten ole viikkoon voinut tehdä mitään! Olen voinut vain katsoa televisiota. Ruoka on paloitettu (itse toki olen syönyt, tosin vähän hitaammin kuin yleensä) ja äitini jopa pesi minut lauantaina suihkussa, kun en pystynyt shamppoota ottamaan käsiini rakkuloiden takia. On ollut niin uusavuton olo, ettei tosikaan. Toivottavasti vanhenen kunnialla, eikä kenenkään koskaan tarvitse syöttää tai pestä minua. Se tuntui niin alentavalta. Nyt on olo kuitenkin parempi, vaikka rakkuloita käsissä on vieläkin, tosin niitä ei kutita enää yhtään. Huomenna töihin, onhan viiminen viikko menossa työssäoppimista.

Ennen sairasteluani aloitin palmikkopipon uusimmasta Modasta, mutta käytin eri lankaa ja piposta tuli liian pieni. Iso pää, minkäs sille mahtaa. Purin koko höskän ja ajattelin lisätä yhden tai jopa kaksikin mallikertaa. Saas nähdä miten likan käy.. Kuvassa pipo on ennen purkua, ihan hyvässä vaiheessa silloin.


Viikko sitten löysin kankaita kirpparilta, ihania!


Olen unohtanut muuten kuvata yhden illan aikaansaannokseni. Mutta en uskalla sitä vielä paljastaa, synttärisankari voisi saada vihiä ;)

Jos ensiviikolla pääsis taas neulomaan. Nauttikaa te siitä ketkä pystytte siihen!

Shoppailemaan

Tarjoukset on nyt hyödynnetty omalta osaltani. Vaihdoin kaupassa 20 euron setelin kuuteen kerään seiskaveikkaa. Ideoita olisi, mutta annan niiden hautua hetken. Äitini naurahti, ettei minun enää koskaan pitäisi olla ostamatta yli kolmeen kuukauteen lankaa, koska nyt kahden päivän aikana paloi lankaostoksiin noin viisikymppiä. Lohdutin äitiäni, että omiahan törsään. Lankakuume iski vaan niin pahasti, että oli pakko saada uusia värejä. Ja nythän on materiaalia mistä tekisi!

(lankojen värit eivät ole noin kirkkaita kuin kuvassa, ne ovat hieman "syvempiä", you know)

Eilisessä hätäpäissäni tekemässä postauksessa en ollenkaan esitellyt kirjoja, joita Jujusta sain halvalla. Tässä ne ovat:

Edelleenkään en ole sukkaa tehnyt (muuta kuin yläasteella *häpeää*). Tuossa Sukkasillaan kirjassa olisi vähän inspistä siihenkin hommaan. Hurmaavista huiveista otin työn alle siksakraitahuivin, tosin tuplasin silmukat. Kuva on viime postauksessa, sinisten lankojen tuhoprojekti.

Taisin aloittaa vähän turhan haastavan sukkaprojektin. Ne taitavat jäädä säärystimiksi. Värit ovat kivat, vanhoja lankoja nekin, mutta ne ovat vauvalankoja. Kestäviä sukkia niistä ei saisi millään. Teen kuitenkin kirjoneuletta niin pitkään kuin tykkään ja katson sitten millainen on olo. Varret ovat olleet keskeneräisten töiden kopassa koskemattomina jo jokusen viikkoa.


Jospa nyt töiden jälkeen rentoutuisi ja tekisi vähän aikaa siksak-huivia. Heippatirallaa! Ja tietty menen hiplailemaan uusia, ihka omia lankoja ;).

Hei moi, juu moikka!

Mikä ihmeen kiire taas on tullut? Koulu alkoi oikein teho-startilla ja kiire oli koko ajan paikasta toiseen. Nyt olen aloittanut työssäoppimisen aivan ihanassa kangaskaupassa, jossa myydään persoonallisien (ja kalliiden...) kankaiden lisäksi aivan mahtavia nappeja, vanhanaikaisia lasten vaatteita ja pitsejä! Taidan alkaa vähän säästämään, niin voin ostaa jotain ihanaa pitsiä tai nauhaa, kun työssäoppimisjakso loppuu. Omistajakin on tällä kertaa mukava, aivan ihana höpöttäjä :). Töistäni siellä en varmaankaan saa näyttää täällä, osa tulee myyntiin ja osa menee asiakkaille, joten en tiedä onko se laillista. Kivoja juttuja olen kuitenkin saanut tehdä!

Kesä oli ja meni ja en ostanut yhtä ainoatakaan lankakerää! Lupasin Riihimäen pojalle, etten osta elokuussakaan lankaa, enkä siinäkään lipsunut. Syyskuu alkoi ja huomasin kaikki lanka-alet. Voi sitä riemua! Olen useammassa blogissa huomannut, että syyskuussa ihmiset yrittävät olla ostamatta lankaa, mutta minun on enää mahdoton pysyä erossa ihanista uusista langoista. Tänään töiden jälkeen väsyneenä menin kauppaan, ostin lankaa niin paljon kuin kehtasin ja tällaista pääsi kassiini mukaan:

Viisi kerää Novitan Pirta -lankaa ja Mamboa kolmen kerän verran. Anteeksi kuvien huono laatu, väritkin ovat mitä ovat salaman valossa, mutta tänään lupasin blogiini kirjoittaa ja kotiin tultuani päivän valoa ei ollut enää missään.

Jämälangoista on kehkeytynyt jos jonkinnäköisiä luomuksia. Pylpyröistä valmistui tuollainen levy, mielestäni harmaa lanka loppui kesken. Äiti (yllätys yllätys) ihastui väreihin ja ehdotti, jos virkkaisin taakse kujan ja tekisin siitä äidille ja isälle sängynpäädyn. Ajatus on muhimassa ja langatkin on jääneet päättämättä. Ohje löytyi Modasta, taisi olla viime numerosta.


Ikivanhoista (siis 20 vuotta vanhoista) langoista kehkeytyi amppari-jäski-lapaset. Ihan kivat, toinen on vähän isompi kuin toinen. Saattaa mennä lahjaksi tai käytän itse silloin kun on söpöilyfiilis.


Nyt on lähtökuopissa tekele, josta saattaa tulla huivi tai tyyny. Ohje on ihanasta uudesta kirjastani, Hurmaavat huivit. Ajattelin käyttää tuohon vanhoja sinisen sävyisiä lankoja. Niitä ei ole paljoa, mutta liikaa sellaiselle ihmiselle, joka ei pidä sinisestä. Ihan kivan näköinen raita ja tosi helppo tehdä!


Olen mukana Juju-kirjakerhossa. Kolme kirjaa sieltä olen tilannut, kahteen olen enemmän kuin tyytyväinen. Se yksi kirja tosin ajaa asiansa siinä, kun tulee ongelmia ihan perusjutuissa.

Nyt patistan itseni nukkumaan! Tänne on kirjoiteltava useammin, nytkin varmaan jäi monta juttua kirjoittamatta. Mutta kuulemisiin! Ja öitä...