Onko se kassi... vai mikä?

Tämä kasa on valmistujaismekkoni harjoituskappale. Kaavoja piti vähän muokkailla omaan kehooni sopiviksi, mutta onneksi äitini ja tätini avustuksella yläosasta saatiin istuvampi. Nyt sitten olisi vuorossa se oikea mekko.
Harmi, kun on vain vähän vapaa-aikaa. Töistä olen kotona vasta kuuden aikoihin (opiskelijalle tuo on myöhään, yleensä pääsen koulusta viimeistään neljältä) ja tässä pitäisi tehdä kaksi pääsykokeiden ennakkotehtävää, työssäoppimisesitelmiä pitäisi vääntää ja vielä ommella tuo mekko. Lisäksi on kasa pikku juttuja... Voi elämä!

Hip hei hurraa!!

Tänään se tapahtui. Pelkäämpä, että loppuviikosta bloggaaminen voi jäädä vähemmälle huomiolle, nimittäin kaiken aikani saattaa viedä tällainen masiina:
Se on nopea, se on hiljainen, se on tehokas, se tekee täydellistä ompelujälkeä. Ja mikä parasta, se on nyt kokonaan mun!!

Pikapika vol 2

Olen nyt niin innoissani! Olimme tänään syömässä mummulassa ja siellä selailin vanhoja käsityölehtiä, mielessäni täydellinen valmistujaismekko. Ja tämä, jos mikä on se:
Toivottavasti sopii itselleni yhtä hyvin kuin mallille. Väriksi olen ajatellut jotain suklaan ruskeaa. Ensi viikolla on pakko hakea kankaat ja vetoketjut. Teen ensin yhdestä kirpparikankaasta itselleni harjoitusmekon ja siitä näen, istuuko malli päälleni ollenkaan ja mihin täytyy tehdä muutoksia.

Äsken valmistui taas tällainen. Nyt saavat pussukat riittää hetkeksi, tuokin on mielestäni aika mauton tapaus. Lisäksi ompelin vetoketjun liian lähelle kankaan reunaa ja siksi vetoketju ei liiku sulavasti paikallaan.

Pikapika

Eilisen surkuttelun tuloksena tein yhden pussukan...
...ja patalapun valmiiksi.
Nyt menen nauttimaan auringosta!

Se surullisen kuuluisa "neuleplääh"

Heräsin aamulla jo ennen kahdeksaa (lauantaina tuo on aikaisin!!) ja aamulla vielä oli sellainen olo, että tänään saan paljon aikaiseksi. Jotenkin se olo on tässä päivän mittaa häipynyt jonnekin. Aamulla aloitin jakun viimeistelyä, kastelin ja pingotin palat ja jopa ehdin yhdistämään ne. Into lopahti jotenkin siihen, koska sovittaessani jakkua, se on aivan liian iso. Onhan se kuvassakin reilu, mutta minun päälläni se roikkui. Sen jälkeen kauluksen teosta ei tullut mitään ja nyt projekti on tuossa sängylläni, kaulusta tehty tasan yksi kerros. Pöydälläni sen sijaan odottelee musta villapaita, josta olen tehnyt muutaman kainalokavennuksen takakappaleeseen. Lisäksi eilen kymmeneltä illalla alkoi tekemään mieli tehdä jotain, mutten halunnut sen olevan mitään aivoja rasittavaa, joten aloitin taas patalapun, mikä vuorostaan odottaa lattialla valmistumistaan. Laiska töitänsä luettelee, vain miten se meni, mutta tämä oma touhuni alkaa jo olemaan huolestuttavaa.

Odotan vaan teollisuusompelukonettani. Ensi viikon tiistaina sen pitäisi löytää tiensä tänne. Jotenkin veri veitäisi tuonne ompeluhuoneen puolelle jo nyt ja haluaisin päästä eroon noista mahdottomiksi kasvaneista kangasvuorista. Minulla on aivan liikaa kankaita, enkä edes tiedä, mitä haluaisin niistä tehdä. Kävin ostamassa viisi vetoketjua siinä mielessä, että jossain vaiheessa tulisi taas innostus tehdä kangaspussukoita. Mutten millään haluaisi mennä nyt ompelemaan. Tai haluaisin, mutta nuo perhanan neuleet vievät nyt kaiken ajatukseni. Haluaisin ne vain pois alta, mutteivät ne mihinkään etene.

Eilen sain tehtyä ompeluhuoneen tuoliin irtohupun. Kangas on SPR Kontista joskus aikoinaan ostettua lakanaa. Käyttöä se ei varmasti tule kauhean kauaa kestämään, mutta se ei ole tarkotus, uusi kun on niin helppo ommella tilalle. Tuoli oli ennen tumman vihreä ja siinä oli isosiskoni jäljiltä paljon epämääräisiä tahroja, joten irtohuppu raikasti tuolia melkoisesti. Tykkään, vaikka ei ole mikään ompelun taidonnäyte.
Minua alkaa vähän pelottamaan tämä kiinnostus ja innostus irtopäällisiin, toivottavasti on vain väliaikaista.

Ja vaikka omassa huoneessani on miljoona ja yksi keskeneräistä neuleprojektia, lähden tästä ompeluhuoneeseeni, suljen oven perässäni ja alan tarkistelemaan kangasvarastoani. Jospa saisin jonkun tänään aloittamani projetin valmiiksi.

P.S. Ei kenelläkään olisi hajua, mitä näillä voisi tehdä:
Sain nämä rullat ompelukoneen mukana (setä siivosi silloin varastoaan). Värit ovat aika härskit ja ovat ilmeisesti trikoota, venyvät ja paukkuvat ainakin pituussuuntaan paljon. Mitä näistäkin teen?!

Melkein valmis...

...nimittäin minä itse! Päättötyö on arviointia vaille valmis ja enää puuttuu se kymmenen viikon työssäoppiminen. Sitten se on ohi, koulu, josta tykkään ihan älyttömästi. Oi voi... Mutta kyllä tuon kanssa sitten stressattiinkin, mutta nyt voin melko tyytyväisenä todeta sen olevan valmis.
Valmistumisesta pääsenkin seuraavaan asiaan, joka saa minut hyppimään ilosta melkein päivittäin; saan valmistujaislahjaksi teollisuusompelukoneen!!! Tämä päivä onkin mennyt ompeluhuonetta siivotessa, koska jostain kumman syystä kyseisessä huoneessa ei ollut valmiiksi teollisuusompelukoneen mentävää koloa. Nyt yksi kulma on tyhjillään ja tämän viikon lopussa sedän pitäisi se tänne tuoda. Ah tuota iloa ja autuutta kun pääsen sillä surrailemaan! Kone tulee heti käyttöön, sillä olen luvannut tehdä toisen irtohupun samanlaiseen tuoliin, mutta vasta kesällä, siis silloin, kun aikaa pitäisi löytyä. Huomasin samalla huonetta siivotessani, että voisin järjestää jonkinlaiset askarteluiltamat. Minä tarjoaisin materiaalit! Voi että kun "noita aarteita" (lue: tuota roinaa) on kertynyt ihan vaivaksi asti. Milloin saisin jonkun maailmaa mullistavan idean ja käyttäisin nuo johonkin?
Olenhan saanut myös jotakin muutakin aikaiseksi kuin päättötyön, vaikka se onkin vienyt suurimman osan vapaa-ajastanikin. Tosin mitään sellaista ei ole valmistunut, mitä olisi pitänyt. Jakku on edelleen pingottamatta ja osat eivät ole vielä löytäneet toisiaan sekä poikaystävälleni tekemä villapaita on surkeassa alussa. Seuraavaksi olisi vuorossa takakappaleen kainalokavennukset. Sehän vaatisi täyden aivotoiminnan ja vähintään kaksi tuntia tehokasta neulomisaikaa (kyllä, olen hidas, neulomaankin) joten siksi olenkin sen vähäksi aikaa unohtanut. Tällä hetkellä käy kaikki helposti valmistuva, kuten esmes vanhat kunnon patalaput, joita on viime postauksen jälkeen syntynyt kolme. Tässä kuvat kahdesta, koska yhden tein niin rumista langoista, etten kehtaa sitä edes kuvata. Äidilleni ja isälleni se kyllä kävi..
Lisäksi olen täysin hurahtanut näihin: Niitä on nyt täysin valmiina kolme, kuvasta puuttuu krokotiili, mikä killuu jo onnellisena omassa auton avaimessani. En meinannut mistään löytää avainrenkaita ja isälleni sitä tuskastellessani hän sanoi hoitavansa asian. Seuraavana päivänä hän toi minulle kasan viemärin tulpan ketjuja (kai tiedätte, toinen pää on siinä mustassa tulpassa kiinni ja toinen on kiinni hanassa/lavuaarissa). Pitihän se arvata, putkimies mikä putkimies ;). Mutta ovatpa ainakin persoonalliset!

Nyt syömään ananasrahkaa, vielä kun sitä on jäljellä :).

Kaikkea pientä ja mukavaa

Niin jo kuvittelin esitteleväni täällä uusia jakkukuvia, mutta eeeei. Jakun osat ovat kyllä valmiit, mutta siihen se sitten jääkin. On niin kauhian vaikeaa kastella palat ja ommella ne yhteen.

Mutta en ihan toimettomana ole istunut! Koulussa alkoi päättötyön tekeminen, mikä jännittää ehkä enemmän kuin laki sallisi. Lisäksi tässä kohta pitäisi olla jo mietittynä, mihin menisin työssäoppimaan kevääksi ja kesätöitäkin pitäisi metsästää. Pisteenä i:n päälle vielä sellainen, että pitäisi oikeasti kohta tietää mitä tekisin kesän jälkeen. Koulu alkaa olemaan ohi ja mielessä on kaksi vaihtoehtoa: hakisin samaan kouluun kudontapuolelle, mikä olisi aikuiskoulutusta ja HAMK:n ohjaustoiminnan ko. Onko kukaan käynyt koulua HAMK:ssa? Millaista siellä on? Onko pääsykokeet ihan mahdottomat?

Tänään onneksi on ollut vapaapäivä ja tästä alkaa viikon mittainen hiihtoloma. Tänään nukuin pitkään ja aloitin tekemään päättötyön kirjallista osiota. Uurastuksen jälkeen päätin mennä seurakunnan kirppikselle. Sieltä löytyy aivan ihania vanhoja kankaita, eikä hintakaan ole päätähuimaava. Lankaan en ole vieläkään sortunut, taidan pitää langattoman helmikuunkin, mutta kankaita oli pakko käydä ostamassa vaikka järkytyin omistamistani kangasvuorista. Sieltä päästyäni päädyin heti ompelukoneen viereen.
Ruskea pussi on uusin aikaansaannokseni, valkoinen on muutaman päivän vanha. Kaikki muut kankaat ovat kirppareilta, mutta harmaa vuorikangas on tonttupuvun housujen jäämistöä. Lisäksi olen saanut aikaiseksi villapaidan. Tosin villapaidan koko on hyvin, hyvin pieni. Ohje löytyi Puikoissa -kirjasta ja kortti on huomenna matkalla Riihimäelle. Pojalle, joka pääsee valitsemaan langat ja mallin omaan, isompaan villapaitaansa. Ystävänpäiväneule<3
Ja vaikka kehaisin, etten ole yhtään lankaa osanut, on pakko tunnustaa... Koulussa värjäsimme ensimmäistä kertaa villaa. Helmikuussa nämä 100 gramman palloset vasta kotiutuivat, eli langaton tammikuu piti pintansa! Nämä odottavat jotain tärkeää projektia.
Yhdeksäs apupupu pääsi uudelle omistajalleen, seitsemänkymppiselle nuorekkaalle naiselle Poriin. Jospa lomalla ottaisin itseäni niskasta kiinni ja tekisin sen jakun valmiiksi.