Jumituspäivän tuotoksia

Mikä siinä on, kun kerrankin olisi koko päivä aikaa tehdä kaikkia juttuja, esim. niitä rästihommia, niin en saa mitään aikaiseksi. Ystävät lähtivät jo aamulla ajelemaan kotia kohti, joten olin koko päivän yksin kotona. Ja mitä minä teen: katson telkkaria (josta ei tule mitään), selailen blogeja, laitan koneellisen pyykkiä pesuun, luen juuri postiluukusta tipahtaneet mainokset, menen sohvalle ja nukahdan. Siis keskellä päivää, nukun, siis NUKUN. Ja olisi ollut edes kevyt pieni päiväuni, mutta herään seuraavan kerran vasta kolmen tunnin päästä. Inhottaa niin paljon tuollaiset päikkärit, olen loppupäiväin aivan sekaisin ja illalla ei tule taatusti uni. Taisi olla rankka sunnuntai, mutta iso kiitos ystäville. Olette tärkeitä!

Tuon päivällä tapahtuneen vääryyden jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja sain tikuteltua loppuun perjantaina aloittamani pipon uusimmasta (ihanasta) Novitasta. Himpun verran tuli liian pitkä, mutta muuten pipo on aivan ihana! Langan löysin lankalaatikostani, vajaa Seitsemän veljestä kerä pääsi nyt arvoiseensa hommaan. Paino noin 75 grammaa. Punnitsin ruskean ja tuon tumman harmaan välillä, mutta jälkimmäiseen päädyin. Alkaa tulemaan ruskea jo pikkaisen korvistakin ulos. (Minulle käy aina näin, innostun jostain väristä niin, että saan siitä ähkyn. Punaisessa ja mustassa on käynyt jo niin, pian vuorossa taitaa olla ruskea ja vihreä. Nyt kutkuttaa violetti ja harmaa.)

Nyt voisin palauttaa mieliin jo aikoja sitten aloittamani villapaidan. Viime ystävänpäivänä lupasin sen tehdä ja siitä on jo useampi kuukausi kun sitä viimeksi tein. Raukka on varmaan tuolla kopassa jo ihan pölyn peitossa. Muistelisin, että viimeksi kun sitä tein, olin takakappaleen neulonut jo kainalokavennuksiin saakka. Pitääköhän purkaa kavennukset, vai muistanko missä kohdassa olin.. Lanka on kaiken lisäksi mustaa. Miksi tuo mieheni haluaa aina minun tekevän hänelle mustaa...?

Miksi, oi miksi? Hyvää alkanutta viikkoa kuitenkin kaikille!