Yksi aamupäivä

Vapaapäivä. Tosin kuvaavampi sana voisi olla kouluton päivä, koska hommia on enemmän kuin aikaa. Vaikka työlista on pitkä, torkutan aamulla kelloa, melkein tunnin verran. "Hups, pitää nousta äkkiä ylös" ajattelen, mutta jokin saa minut vielä hetkeksi jäämään sänkyyn. Tarkkailen silmilläni valoisaa huonetta, ihailen makuuhuoneemme verhoja jotka päästävät juuri sopivasti valoa sisälle. En edes ajattele ryhmätöitä, enkun ainetta, valokuvauksen portfoliota, siivousta. Tämä hetki on tarkoitettu minulle, ajattelemattomuudelle. Tätä hetkeä tarvitsin enemmän kuin osasin odottaa.
Nousen ylös ja pistän ensimmäisen koneellisen pyykkiä pyörimään. Kirjoitan kouluhommia, mitkä sujuvat paremmin kuin luulin. Pyykit narulle ja toista koneellista heti pesemään. Vaihdan samalla jouluisen punaiset lakanat vaaleisiin. Haluan raikkautta ja puhtautta. Laitan vähäksi aikaa ikkunan auki. Ihana pakkanen. Aurinko paistaa lämpimästi ikkunasta sisään. Vaikka ikkuna on auki, ei ole vielä kylmä. Kotivaatteinani toimii peruskalsarit, iso villapaita ja jouluksi saamani villasukat. Ne päällä on mukava vaan olla.
Päivällä syön jääkaapista löytyviä jämiä. Äidin antamaa perunamuussia viikonlopulta ja lihapullia maanantailta. Onkohan nämä vielä hyviä..? Hometta ei näy ja tuoksuvat kelpoisille. Pistän mikroon. Pieni nokare margariinia muusin sekaan, maistuu hieman paremmalle.
Yksi ryhmätyö on jo melko hyvässä vaiheessa. Taidan jatkaa sen tekemistä. Ja haluan leipoa, vaikka sämpylöitä! Tällaista päivää olen ollut vailla. Mitään ei ole ollut pakko tehdä, mutta olen saanut tehtyä vaikka mitä valmiiksi asti. Enää ei ahdista niin paljon kuin alkuviikosta. Eiköhän tästäkin selvitä.

Hyvää lopputorstaita teille kaikille! Voimauttavaa iltapäivää!

2 vee!!

Huhheijaa. Blogini täyttää 2 vuotta. Vaikka postaustahti on ollut melko sekalaista, olen silti nauttinut näistä kahdesta vuodesta. Kaksi vuotta sitten jouluna minuun iski lankakärpänen ja siitä asti olen tehnyt kaikenlaista. Olen oppinut paljon, mutta paljon on myös vielä opittavaa. Yksi tavoite on saavutettu: osaan neuloa yksinkertaista (siis todella yksinkertaista!) ohjetta katsomatta työtäni. Ihailin suunnattomasti pienempänä mummuani, joka osasi neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan. Jos mummuni vielä eläisi, haluaisin mennä hänen ruskealle sohvalleen hänen viereensä, ottaa esiin oman lankakorini ja neuloa jalkalampun valossa samalla kun katselisimme televisiota.
Kiitokset ja kumarruksen kaikille vierailijoille. Jatketaan samaan, epävarmaan tahtiin ja kehitytään päivä päivältä enemmän mummuni kaltaisiksi neulojiksi!

Pientä purtavaa

Pikkujuttuja valmistunut. Ensimmäisenä pussukka idealla: "tarttis jonkun pienen pussukan kouluun, sellaisen mihin mahtuu muutamat laastarit ja särkylääkkeitä". Ei oikein toimi. Teenpä uuden. Tuossa olis tota harmaata lankaa, mistä en oo koskaan mitään tehny. Kulutetaanpa sitä vähäsen.
Fiilikset: tätä mä just hain! Juuri sellainen mitä halusin. Tulee käyttöön.

Muutama postaus sitten esittelemäni säärystimet ovat olleet valmiina jo jonkin aikaa. Tässähän nämä, hieman kireät. Mutta luulisin että tulen käyttämään, menevät kivasti housujen alle tai hameen kanssa. Eivät lörpötä turhia. Nyt jatkamaan villapaitaa. Ystävänpäivä on melkein käsillä...

Pst! Lankaa kului viime vuonna melkein 3 kiloa. Mutta vain melkein, muutamaa grammaa vaille. Tän vuoden tavoite voisi olla rikkoa tuo 3 kiloa. Ja olla ostamatta mahdollisimman vähän lankaa. Katsotaan kuinka käy.

Maanantai ehtoota!

Oikein hyvää maanantaita kaikille täältä vadelmapiirakan tuoksuisesta kaksiosta! Kello on vasta puoli kuusi, tässähän ehtisi vielä tekemään vaikka mitä. Koulu alkoi tänään. Kouluun käveleminen aamulla oli raskaampaa mitä viime vuonna. Siitäs sain, mitäs en liikkunut hiukkaakaan lomalla. Lisäksi olin pukenut aivan liikaa päälle. Ulkona oli -4 astetta, minä pukeuduin samalla tavalla kuin viime päivinä muutenkin, varautuen vähintään 15 pakkasasteeseen. Koulussa onneksi oli muutama muukin ylipukeutunut, en ollut ainut punaposki alkutunneilla.

Koulussa katselimme joulukuussa tekemiämme videoita, lyhytelokuvia. Oli ihana katsoa toisten ryhmien tuotoksia, mahtavia! Lisäksi oman ryhmän elokuva hykerrytti sellaisissa kohdissa, missä muut eivät osanneet nauraa. Muistui niin elävästi mieleen se iltapäivä, kun kuvattiin Hämeenlinnan asemalla. Kiitos ryhmä, ootte aivan parhaita!

Vaikka vatsa on täynnä opiskelijan herkkuruokaa (lue: nuudeleita), taidan mennä maistelemaan ja nautiskelemaan vadelmapiirakkaa ja teen nuo säärystimet valmiiksi.

Loppiainen

Kummallakin vapaata. Olemme kahdestaan kotona. Mihinkään ei tarvitse mennä. Saa vain olla. Poika pelaa tietokoneella. Minä katson lankakasaani. Haluaisin jonkin hyllyn langoille, ne näyttävät lattialla niin hylätyiltä. Katson yhteen muovipussiin. Voi, täällähän on näitä äidin vanhoja lankoja ja kirpparilöytöjä. Sellaisia lankoja, mille ei ollut mitään funktiota kun ne sain/ostin. Otan kaksi vanhaa kerää käteeni. Huomaan niitä olevan useamman, samaa värierääkin. Otan puikot ja istahdan sohvalle. Näistä tulee säärystimet. Ulkona paistaa aurinko. Menemme ehkä pihalle. Pieni happihyppely tekisi kummallekin hyvää.

Vanhan loppu ja uuden alku

Saanko kysyä, mihin ihmeeseen katosi vuosi 2009? Huomasin syksyn menevän silmieni ohitse tosi nopeasti. Koulu oli yhtä suorittamista. Jos yrittäisin parantaa tapani ja olla miettimättä koulujuttuja koko ajan, ehkä sitten jaksaisin vapaa-ajalla neuloa ja tehdä muitakin käsitöitä. Joululoma tuli enemmän kuin tarpeeseen. Täysi irtiotto arjesta. Lomalla on ollut aikaa olla kotikotona, syödä itsensä ähkyyn jouluruuista ja suklaasta. Nauttia talvipäivistä, ihanaa lunta on jokapuolella. Olla viikon verran vuoteen omana, oksennella ja sairastaa. Nyt elämä alkaa taas voittamaan. Lomalla ei kuuluisi tehdä mitään kouluun liittyvää, mutta saimme vähän "läksyä" joten minkäs teet. Neuloin pallon ja kuvasin kaikki työvaiheet. Tässä kuva valmiista tuotoksesta. Pallon sisällä on kulkunen ja vanhempien luona oleva vanharouva Nappi (13 v kissamme :)) innostui pallosta niin paljon, että leikkiessään ehti repimään siitä muutamia lankojakin jo irti. Joululahjoja en ole saippuoiden lisäksi ehtinyt ollenkaan tänne kirjaamaan. Toisin kuin viime vuonna, omatekemiä lahjoja sai vain kummipoikani ja hänen äitinsä, eli siskoni. Siskoni sai synttärilahjaksi syksyllä avaimenperä-nallen ja halusi heti toisenkin. En halunnut tehdä ihan samanlaista, joten tein tällä kertaa pupun. Oli mieluinen lahja. Kummipoika sai unikaverin. Ekana joulunaan hän sai apupupun, joka kuulemma on ollut päiväkodissa unikaverina. Halusin tehdä hänelle kotiin oman pehmon ja jämälangoista syntyi tällainen otus. 3 vuotiaana poikana autot ja kovat paketit kiinnostivat enemmän, mutta myöhemmin tämä veijari on viettänyt öitä kummipoikani vieressä. Lupauksia en uskalla uutena vuotena tehdä, mutta toiveita olisi. Haluan ostaa opiskelijan keittokirjan ja opetella tekemään monipuolisempaa ruokaa. Lisäksi jo alussa pohtimani irtiotto koulusta olisi hyvä sisäistää. Lisäksi tänä vuonna haluan saada valmiiksi poikaystävälleni aloittamani villapaidan ja unelmoida ja toteuttaa aivan ihania neuleita enemmän kuin viime vuonna.

Onnellista uutta vuotta jokaiselle!