1.6.2010

Yhdenlaista terapiaa

Jos en ole sitä vielä tunnustanut, tunnustan sen nyt. En ole koskaan osannut tehdä sukkaa. Yläasteella tein yhden parin, joista tuli niin hirveät etten koskaan pitänyt niitä. Muutama päivä sitten ostin äitini kanssa uuden lankakerän, ihan vain sukanteko tarkoitukseen. Tein samoilla silmukkamäärillä ja puikoilla kuin äitini ja kantapääkin onnistui hyvin. Oma käsialani kuitenkin on sen verran löysempää, että sukasta tuli aivan liian iso. Purkuun ja uutta putkeen, nyt pienemmillä puikoilla ja silmukkamäärillä. Mahtaakohan nyt onnistua, toivotaan. Sukantekele jymähti varteen, koska äitini varastoista löytyi vain neljä sukkapuikkoa enkä eilen kauppareissulla löytänyt tavaratalostamme numeron kahden puikkoja. Kesken on myös suorakaiteen muotoinen huivi. Löysin varastosta 100% villalankaa ja se huusi haluavansa huiviksi. Kädet kaipasivat jotain yksinkertaista, todella yksinkertaista, muttei kuitenkaan pelkkää oikein neulomista. Malli löytyi Ullasta. Esittelen sitä myöhemmin, kunhan valmistuu ensin. Vaikka paljon on kesken ja ajatukset tuntuvat harhailevan millon missäkin, jotain on valmistunut. Uusi tyyny sohvalle, tällä kertaa violetin ja keltaisen sävyissä. Samalla ohjeella kuin edeltäjänsäkin. Pehmoinen ja halittava, ihana. Päivä vain ja hetki kerrallaan eteenpäin.

2 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Mullakin tuo sukan teko jumitti jossain vaiheessa. Aina tuli väärän kokoisia! Sitten jossain kilahti ja alko valmistuun ihan kivojakin yksilöitä. Pitsikuviosukkia tehdessä saattaa vieläkin mennä metsään ja usein, mutta kyllä se siitä! =)

suvi kirjoitti...

Kivan pirteän väristä lankaa! :) Kerran aikaisemmin kanssa olen tehnyt villasukat, joskus ala-asteella tosin ja arvata saattaa, että kesken ne jäivät ja iski täydellinen turhautuminen. Viime vuonna sitten tein valmiiksi asti "ensimmäiset" villasukkani ja onnistui. :) Eiköhän sullakin onnistu. ;)

Innolla odotellaan millainen huivi tulee. Ja todella nätti tyyny. :)