16.7.2014

Penninvenyttäjän verhot

Elämme suurien muutosten aikaa. Kuten jo olen aikaisemmin sanonut, Jäbän huoneen raivaus on ollut työnalla ja nyt noin viikon poika on nukkunut omassa huoneessaan isojen lasten sängyssä. Pinnasänky laitettiin kasaan odottamaan seuraavaa käyttäjää (samalle tyypille, jolle tein syksyhaalarin) ja työpöytäni raahattiin makuuhuoneeseemme. Viimein huoneet ovat siinä tarkoituksessa kuin melkein vuosi sitten muuttaessamme suunnittelimme.
Ennen kuin Jäbä pystyi nukkumaan omassa huoneessaan, oli pakko tehdä ikkunaan verhot. Sälekaihtimia tai mitään muitakaan pimennysverhoja huoneessa ei ollut entuudestaan joten laitoin ompelukoneen laulamaan. Moni (järkevä) ompelija olisi marssinut kangaskauppaan, ostanut pimentävää verhokangasta ja ommellut yhdessä illassa sopivat verhot. Mutta tämä penninvenyttäjä keksi käyttää varaston puuvillakankaita hyödyksi ja silppusin vanhoja kaikaita 20x20 kokoisiksi paloiksi. Siinä meni oudonmalliset pussilakanat, tarpeeksi kauan marinoitu hameentekele sekä monia käsityökankaita, mitä olen ostanut vain ostamisen ilosta monia vuosia sitten. Ihan pari kertaa kävi mielessä käydä ostamassa Jyskistä valmiit verhot pilkkahintaan, mutta kun olin työhön ryhtynyt, niin se oli pakko saattaa myös päätökseen.
Tai melkein päätökseen. Tein molemmat pääliosat, eli tilkkuosat valmiiksi ja löysin kaksi isoa palaa ruskeaa kangasta vuoriosaan. Toinen pala oli kuitenkin hieman toista pienempi, eikä se riittänyt toiseen sivuverhoon. Siinä vaiheessa päätin, että kyllä se yksikin verho pimentää huonetta ihan tarpeeksi ja ompelin toisen verhon loppuun asti. Ja hyvin se on pimentänyt, vaikkei ihan koko ikkunaa peitä. Toinen sivuverho odottaa inspiraatiota ja toivottavasti sekin valmistuu jossain vaiheessa, ehkä vuoden päästä, kun jaksan miettiä miten saan vuoriosan rakennettua. Ja minähän en mene kauppaan ostamaan kangasta sitä varten, en tosiaankaan.

5 kommenttia:

Piipero kirjoitti...

Kaksi sanaa : IHANA!
Eiku siin onki vaa yks sana, mut se riittää kuvaamaan tän. Ihailen sun sitkeyttä, kekseliäisyyttä materiaalin uusiokäytössä ja tarmokkuutta tehdä itse! Suloiset verhot (verhon) sait eikä varmana Jyskistä ois löytyny näin teidän näköistä!!!
Ps. Värimaailma pistetty mieleen!

Annis kirjoitti...

Järjettömän upeat verhot! Kyllä kannatti vähän nypertääkin, lopputulos on sen arvoinen ehdottomasti :) Sinulla on myös tosi hyvä värisilmä, näyttävät tasapainoisilta ja tosi pirteiltäkin nämä.

Luin muuten nopsaan edellisen postauksen perusteella, että teille tulee jo toinen pikkuinen tyyppi, mutta olikin eri perheeseen tulossa tämä tapaus :)

Hilmukka kirjoitti...

Piipero: Kiitti. Kyllä tässä itselläkin on melkoinen voittajafiilis. Vielä kun saisi toin toisen valmiiksi asti niin voisin taputtaa itseäni selkään. ;)

Annis: Yllättävän hyvin nuo kankaat sopivat yhteen vaikka olivatkin monien vuosien varrelta kerääntyneitä ostoksia ja lahjoituksia.

Meinasin tuon edellisen postauksen julkaista vain tyylillä "haalari syksyn uudelle tulokkaalle" mutta sitten huomasin, että ehkä pitää vähän selventää ettei Jäbä ole saamassa pikkusisarusta. :D

Emma kirjoitti...

IHan mahtavan hieno verho!

Hilmukka kirjoitti...

Emma: Eikös olekin! ;)