26.2.2013

Voihan karjalanpiirakka!

Katsokaa, mitä tein! Keitin puuron, sekoitin taikinan ja kaulitsin paljon, siis todella paljon ohuita läpysköitä. Rypytin, rypytin ja rypytin. Muistelin, miten mummuni sen taikinan mahtoi tehdä ja miten kummitätini sormet rypyttivät täydellisiä karjalanpiirakoita.
Tosin mummullani ei koskaan loppunut riisipuuro kesken (muista jatkossa keittää 2 litraa puuroa!), läpyskät eivät ikinä tarttuneet toisiinsa eikä kummitätini piirakat olleet noin persoonallisia. Makukaan ei ollut täsmälleen sama, mutta silti olen ylpeä itsestäni. Minä tein ihan itse karjalanpiirakoita!

6 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

Tuoreet itsetehdyt karjalanpiirakat on niiiin hyviä! Eikä sillä ulkonäöllä niin väliä ole, kyllä vähän pitää olla persoonallisuutta piirakassakin. :)

Asta kirjoitti...

Jes! Hyvä Hilma! Mä oon ylpee susta! :)

Piipero kirjoitti...

Voi jehnajukra sinuu! <3 Vähänkö oon ylpee susta! Niiin siistii!!!

Hilmukka kirjoitti...

Kirsikka: Ihan totta! Alle 10-vuotiaana ollessani "apurina" piirakkatalkoissa olivat piirakat huomattavasti epämääräisempiä. Ja syötyä ne tuli silti. :)

Asta: Kiitti. Sun ansiosta uskalsin lähteä kokeilemaankin noita.

Piipero: Niinpä, niin siistii!! :D

Mimmi kirjoitti...


Hirmu hienoja piirakoita olet kyllä tehny. Täytyy hattua nostaa, että uskalsit kokeilla. Seuraavalla kerralla on sit jo vähän helpompaa.

HIH läpyskät :D sorry, ei voi mitään näin pohjois-karjalassa ikäni asuneena ja piirakoita pienestä pitäin tehneenä kuulosti niin hassulle :D :D

Hilmukka kirjoitti...

Elämässä pitää olla haasteita. ;)

Mikä noiden läpysköjen virallinen nimi on? En ole ikinä kuullut, miksi niitä sanotaan ja olisi erittäin mielenkiintoista saada termit selville. :D