Oli kesä, oli sukka

Ensimmäiset, käyttökelpoiset sukat! Kokeilemalla ja purkamalla löytyi juuri sopiva koko. Olen niin onnellinen. Toiset sukat, makkaravarsilla, jo tulemassa puikoilla...
Nautitaan kesästä!

Yhdenlaista terapiaa

Jos en ole sitä vielä tunnustanut, tunnustan sen nyt. En ole koskaan osannut tehdä sukkaa. Yläasteella tein yhden parin, joista tuli niin hirveät etten koskaan pitänyt niitä. Muutama päivä sitten ostin äitini kanssa uuden lankakerän, ihan vain sukanteko tarkoitukseen. Tein samoilla silmukkamäärillä ja puikoilla kuin äitini ja kantapääkin onnistui hyvin. Oma käsialani kuitenkin on sen verran löysempää, että sukasta tuli aivan liian iso. Purkuun ja uutta putkeen, nyt pienemmillä puikoilla ja silmukkamäärillä. Mahtaakohan nyt onnistua, toivotaan. Sukantekele jymähti varteen, koska äitini varastoista löytyi vain neljä sukkapuikkoa enkä eilen kauppareissulla löytänyt tavaratalostamme numeron kahden puikkoja. Kesken on myös suorakaiteen muotoinen huivi. Löysin varastosta 100% villalankaa ja se huusi haluavansa huiviksi. Kädet kaipasivat jotain yksinkertaista, todella yksinkertaista, muttei kuitenkaan pelkkää oikein neulomista. Malli löytyi Ullasta. Esittelen sitä myöhemmin, kunhan valmistuu ensin. Vaikka paljon on kesken ja ajatukset tuntuvat harhailevan millon missäkin, jotain on valmistunut. Uusi tyyny sohvalle, tällä kertaa violetin ja keltaisen sävyissä. Samalla ohjeella kuin edeltäjänsäkin. Pehmoinen ja halittava, ihana. Päivä vain ja hetki kerrallaan eteenpäin.

Hiljaisuus

Blogissani vietetään nyt hiljaisia päiviä. Aiemmin syynä olivat koulukiireet, jotka nyt onneksi ovat ohi. On aikaa keskittyä tärkeämpiin asioihin.
Hiljaisuus jatkuu blogissani mahdollisesti pidempäänkin. Isäni kuoli viime viikolla.

Lankojen kulutusta

Vaikka hiljaista on ollut, niin ollaan täällä silti saatu jotain aikaiseksi. Vanhojen lankojen suurkulutus-projekti valmistui omalla painollaan yllättävän nopeasti. Tavoitteena oli neuloa vanhoja vihreän sävyisiä seiskaveikka ja nalle lankoja pois tilaa viemästä ja Novitan inspiroimana päädyin tekemään sohvalle uuden tyynyn. Ohje on muuten sama, mutta jätin helmet pois. Helmineuletta 5 puikoilla, oli nopeaa ja ihanan rentouttavaa. 300 grammaa häipyi varastoista kuin varkain. Tällaisen voisin tehdä toisenkin, vaikka punaisen sävyistä, niitäkin on niin paljon varastossa... Äitini löysi mummulasta lankakerän, johon hän oli säästänyt joskus nuorempana kaikki langanpätkät. Lupasin tehdä n. 20 gramman painoisesta lankarullasta patalapun äidilleni. Toivottavasti äitini vielä muistaa, mistä neuleesta mikäkin lanka on. Vaikka patalappu ei ole esteettisesti miellyttävä, tykkään siitä silti. Siinä on sellaista vanhan ajan tunnelmaa.
Nyt kiroilemaan koulutöiden pariin. Onko kevät aina stressaavaa, oli missä koulussa tahansa...?

Tylsää, tylsää, oli niin tylsää...

Mitäs tänne taas muuta kuuluisi kuin koulua... Viime viikko kului niin kehitysvammaisten discoa järjestellessä, että energia ja ajatukset eivät riittäneet muuhun. Tunnit on peruttu tältä päivältä ja on taas ollut aikaa tehdä näitä rästihommia alta pois. Enkun tehtäviä ajattelin tänään tehdä, mutten pääse Moodleen, missä tehtävät olisi. Harmittaa niin vietävästi, koska tänään olisi sitä aikaa ja tarvitsen sitä niihin tehtäviin. Enkku ei ole mikään helpoin aine meikäläiselle. Mut minkäs teet, kokeilen joku toinen päivä, onhan tässä onneksi näitä lyhyitäkin päiviä tulossa. Ja nyt on kaikki muut rästihommat tehty alta pois, että ei ihan harakoille mennyt tämä päivä.

Mitään valmista neulerintamalla ei ole esitellä. Tuossa eräänä päivänä peruskouluaikainen kaverini (ollaan oltu samalla luokalla kolmannesta luokasta lähtien) sai vauvan. Pienelle prinssille oli pakko keksiä jotain ihanaa, sitten kun menen häntä katsomaan. Mitkään nutut tai sukat eivät oikein innostaneet joten päädyin tuttuun ja turvalliseen apupupuun. Se ei jää pieneksi ja toivottavasti on mieluisa. Kuvia tulee sitten, kun palat ovat lopullisesti kiinni toisissaan ja täytteet sisällä. Miten voikin jäädä homma kesken, vaikka ei olisi enää paljon tekemistä...

Jotta tämä postaus ei jäisi ihan kuvattomaksi, laitetaan hieman kuvia taas koulumatkani varrelta. Eilen napsastuja. Välillä vaan tekee mieli kuvata täysin turhia asioita.

Ps. En tiedä onko tämä muille uusi keksintö, mutta itse löysin tämän linkin vasta vähän aika sitten. En tosiaankaan muista, miltä sivulta tämän bongasin, mutta nyt tämä löytyy kirjamerkeistä ja odottaa sopivan kuvan löytöä. Visio on jo päässä. Linkki.

Mitä sitä tekisi...

Eilen illalla valmistuivat bambuisesta jämäkerästä kaksi erilaista tiskirättiä. En ole vielä kokeillut käytännössä, mutta kehuja bambu tiskiräteissä on saanut. Odotukset ovat korkealla. Lankavarastoni keventyi 50 grammalla.
Lisäksi illalla iski ihan hillitön himo vain tehdä jotakin, tuhlata lankaa. Muistin kauan aikaa sitten aloittamani patalapun, johon valitsin rumimmat langat mitä varastostani löytyi. Aloitin tätä jo ennen joulua, joskus junamatkalla. Eilen illalla virkkasin loppuun ja tämä on taas sarjassamme näitä rumapatalappuja. Mutta niitä uskaltaa reilusti käyttää, eikä haittaa vaikka menisi millaiseen kuntoon tahansa. Nyt olisi taas mieli tehdä jotain. Mutta ei millään keksi mitä!

Viimeinen lomapäivä

Viikon loma on nyt lopussa. Flunssa ei ole vieläkään hellittänyt. Kai tästä parannutaan sitten kun arki taas kunnolla alkaa.
Tämä viime postauksessa vielä puikoilla ollut projekti oli pari päivää pingoituksessa ja nyt sain sen otettua pois maton päältä. Siitä tuli kauniimpi kuin osasin odottaa. Toivottavasti ystäväni pitää myös. Päädyin pitkän pohdinnan jälkeen tähän, koska muistelin ystäväni kerran kokeilleen itse kolmiohuivin tekoa, eikä onnistunut. Tämä saa olla hänelle tällainen "vara" huivi niin pitkään, kunnes haluaa taas uudestaan kokeilla kolmiohuivin tekoa. Lankana toimii Nalle, mikä hieman kutittaa paljaalla kaulalla. Mutta huivi on niin iso, että menee takin kauluksien päältäkin.
Huivi on kevyt ja se valmistui nopeasti. Mallineule oli helppo! Ohje täältä. Alhaalla olevassa kuvassa huivin väri on kohdallaan. Miten tänään olikin niin hankalaa saada kuvista kauniita ja oikean värisiä...? Näitä päiviä tulee aina silloin tällöin... Nyt kun ystävän tilaamat säärystimet ja bonushuivi on saatu päätökseen, voin taas keskittyä omien lankavarastojen tyhjentämiseen. Viikonloppuna avoppilassa (siis poikaystävän perheen luona) kului melkein kerällinen Novitan Bambua. Taidan tästä mennä neulomaan ne loppuun.