Mummulleni on aina tullut Suuri Käsityölehti. Olen lukenut sen aina läpi, mutta nykyään luen ja selaan sen monta kertaa läpi ja kirjoitan ylös ohjeita, mitä voin joskus tehdä. Toki hyväsydäminen mummuni antaisi lehden lainaksi minulle, mutta en halua sitä, koska hukkaisin sen heti. Mummuni onkin täysin erilainen kuin minä; vintiltäkin se osaa tarkkaan sanoa, missä äitini kansakoulussa tekemä mustekynänpyyhin on. Loov juu, mummu!
Mutta itse asiaan. Lehdessä on palsta, jonka luen aina läpi ja odotan aina innolla mitä siinä seuraavalla kerralla on. Jokainen ohje on mielestäni hieno, joskus jopa upea. Palstan kirjoittaja on Anu Harkki. Hän sanoi joskus aikaa sitten pitävänsä blogia ja silloin kävin sitä katsomassa. Olen lukenut jokaisen tekstin ja joka päivä käyn päivittämässä sivuston toivossa, jos siellä olisi jotain uutta ja ihanaa (olen toki myös moneen muuhun blogiin koukussa). Jostain sain kuulla ennen joulua, että häneltä on ilmestynyt kirja, Viritetty. Ennen kuin edes tiesin, mitä siinä on, halusin sen joululahjaksi. Ja sain sen. Moneen kertaan luettuani sen läpi jouluyönä minulla oli päässä miljoona ideaa. Kirjaston koneella hain "Anu Harkki" hakusanalla kirjoja, joskos hän olisi toisen opuksen joskus tehnyt. Ja silmiini osui Puikoissa-kirja. Ajattelin, että onhan minulla tässä aikaa, hain sen hyllyltä ja aloin selaamaan sitä. Selailu muuttui lukemiseksi ja lopulta huomasin lukeneeni koko kirjan. Alusta loppuun, jopa sen, ketä hän oli kiittänyt viimeisellä sivulla. Halusin kirjan heti. Tästä tapahtumasta on monia viikkoja ja nyt sain sen! Eilen kirjakauppaan tekemäni tilaus oli saapunut ja eilen ilta menikin kirjan parissa. Aivan mahtava! Toteutan ensiksi ranteenlämmittimet (vai mitkä ne olivatkaan nimeltään kirjassa...?) , tai jos sitä voi ensimmäiseksi toteutukseksi sanoa. Olen tehnyt jo neljä apupupua (ohjeen tosin otin netistä Punaisen Ristin sivuilta). Tänään valmistui se uikkariheebo. Alhaalla on todisteena kuva siitä ja myös ihanasta kirjastani, mikä on ihan kokonaan minun.
Taidan samaan hengenvetoon laittaa kuvan kahdesta muustakin apupupusta. Toinen meni Riihimäen suuntaan vuoden ikäiselle pojalle ja toinen ihanalle mummulleni kiitokseksi langoista, joita hän minulle antoi. Toinen on tehty Nallesta ja toinen Seitsemästä veljeksestä. Toisella on naama kirjailtu kaksinkertaisella langalla, toisella ei. Haluan tehdä kaikista erilaisia, koska minulla nyt langanloppuja on. Ekasta pupusta ei ole kuvaa, mutta se meni jouluksi kummipojan kainaloon. Anteeksi huono kuvanlaatu.
Kiitos Anu Harkki! Olet idolini ;)
Viikonloppu Riihimäellä meni taas mukavasti. Junareissussa oli mukana Apupupu, joka tällä kertaa saa päällensä uikkarit. Ajattelin kesällä antaa sen syntymäpäivälahjaksi ja eihän silloin Apupupulla voi olla mitään pitkähihaista päällä, puhumattakaan kaulahuivista. Kuvia tulee sitten kun se valmistuu, puuttuu enää kädet ja viimeistely. Niihin saan hyvin tuhlattua jämälankoja, niitä kun minulla on yllättävän paljon. Uikkarit tein kolmesta langanlopusta (omasta mielestäni rumista väreistä) ja vieläkin niitä on vaikka kuinka paljon. Värit kuitenkin yllättävän hyvin sopivat toisiinsa, kun ovat pastellin sävyjä kaikki. Kaksi väriä on kummituspojalleni tekemästä villatakista (siitäkin vuosi aikaa) ja yksi on äidiltä jäänyt sukkalankakerä. Riihimäestä puheenollen, sain viinijussin valmiiksi ja nykyinen omistaja tykkäsi siitä kovasti. Tuntui että puoli kaupunkia näki perjantaina kyseisen tekeleen ja yhden tilauksen sain. Ajateltiin, että annan sen sitten kun poikkuli täyttää 18, eli parin kuukauden päästä. Taidan aloittaa sen ensi viikolla, jos koulukiireiltä ehdin.
Kävin muuten viime viikolla lenkillä. Ensimmäistä kertaa otin mukaani sauvat. Suihkun jälkeen olo oli todella hyvä. Huomenna pyörällä linja-autoasemalle, toivottavasti ei ole liukasta. Onneksi koulu alkaa vasta kymmeneltä ja yhdenksän pintaan pitää olla asemalla. Voin nukkua pikkasen pidempään, vaikka kotoa pitääkin lähteä jo kahdeksan aikaan. Koulumatkalle otan mukaan tyynyprojektin.
Koulumatkalla harvemmin olen mitään käsitöitä tehnyt. Johtuuko se väsymyksestä..? Perjantaina kuitenkin apupupu oli mukana ja sitä tuli tehtyä kiitettävästi matkan aikana. Matka tuntui lyhyemmältä (ylläripylläri) ja ei tullut edes uni, koska silmiin ei osunut niitä samoja vanhoja maisemia. Tulevaa viikkoa odotan innolla, mutta stressaamisen vaara on TODELLA suuri.
Nyt apupupu haluaa kädet. Ja minä haluan aikaisin nukkumaan, mikä tosin saattaa olla vähän mahdoton ajatus näin sunnuntaina. Ikävä Riihimäen poikkulia...
Uusi blogi on aloitettu. Viime blogia en ehtinyt kauaa pitää ja jotenkin kyllästyin siihen kokonaan. Laitoin liian usein vääriä juttuja mitä ketään ei halunnut lukea. Nyt tavoitteena on kirjoittaa elämästä enemmän tai vähemmän joka viikko.
Tervetuloa iloiseen, ankeaan, onnelliseen opiskelijan koulu- ja käsityöelämään!
Kiitos Anu Harkki! Olet idolini ;)
