Mitä kuuluu?

Kirpparikierros tuotti tänään erittäin edullisen saaliin. Kasa virkkauskirjoja ja lehtisiä yhteensä 4,50 e!

Täällä on pientä maniaa havaittavissa virkkauksen saralla. Olen ottanut hyötykäyttöön koulukaverilta saamani langat. Se, mihin nämä päätyvät, paljastunee myöhemmin. Virkkuukoukku suihkii kuitenkin nyt aktiivisesti koulun luennoilla ja pieniä kyhäelmiä syntyy niin kovaa vauhtia, ettei meinaa pysyä perässä.

Tässä on taas vähän kaikkea, tenttejä ja muita kouluhommeloita. Lisäksi päädyin Tampereen Käsityömessuille Ihana-osastolle viime viikonloppuna. Oli ihan huisin kivaa, paljon iloisia ihmisiä ja mahtavaa messutunnelmaa. Kaiken härdellin keskellä totuttelen uuteen kumppaniini, Canon EOS 1100D. Hieman vaatii vielä opettelua, mutta luulen, että pienen harjoittelun jälkeen tulevaisuutemme tulee olemaan erittäin antoisa.

Rentoutukaa ihmiset syksyn/alkutalven tohinoissa. Niin minäkin yritän.

Possu

Heippa hei! Viikon verran olen ollut sairaslomalla. Flussa iski nurkan takaa ja yhden päivän piti sellaista 39 asteen lämpöä. Mutta se lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Ikinä ennen minulla ei ole ollut tuollaista kuumetta! Olin sangyn oma torstain ja perjantaina olo oli jo moitteeton. Mutta eipä tämä tähän jäänyt. Nukuin perjantai ja lauantai välisen yön todella huonosti, kutitti niin paljon käsiä, tarkemmin sanottuna sormia. Päivän mittaa olo tuli huonommaksi ja huonommaksi ja jalkapohjatkin alkoivat sattumaan. Päivystykseen vaan ja koska oli lauantai, epäilimme äitini kanssa Porissa olevan ainut päivystys. Puoli kuudelta minulle sanottiin, etteivät he ota minua vastaan, Harjavallassa olisi sittenkin ollut lähempi päivystys. Kehtasivat lähettää minut takaisin, eikä vastaanottovirjailija edes kuunnellut, mikä minun oli! Turhaan en koskaan ole lääkärille mennyt, enkä ikinä ota pieneen kipuun särkylääkettäkään. Ei muuta kuin kaasu pohjaan ja Harjavaltaan. 2 minuuttia vaille kuusi olin Harjavallan päivystyksessä, jossa kuudelta loppuisi päivystys. He meinasivat lähettää minut Poriin, mutta mieli muuttui, kun kerroin että minut oli lähetetty tänne. Hoitajakin kirosi Porin terveyskeskuksen maasta taivaaseen ja kuunteli ja kyseli kaikessa rauhassa, mikä minun oli. Lääkäri otti minut vastaan ja sanoi tämän olevan ilmiselvä enterorokko, suu- ja sorkkatauti. Jalkapohjat tulisivat täyteen vesikelloja, samoin kuin kädet. Koska olen työssäoppimassa ja tarvitsen jalkojani ja käsiäni eniten, hän kirjoitti minulle sairaslomaa viikoksi.

Voin taata, etten koskaan mene niin kylmään paikkaan kuin Porin sairaala! Minulle oltiin töykeitä, asiaani ei otettu vakavasti ja tunsin alentavaa kohtelua. Toki ymmärrän sen, että minun olisi pitänyt mennä Harjavaltaan ensimmäiseksi, mutta luulin että Porissa on viikonloppuisin päivystys. Äitini soitti ennen kuin lähdimme Harjavaltaan, muttei saanut vastausta, joten oli ihan ymmärrettävää että menimme Poriin. Virkailija teki työtään, mutta hei, vähän inhimillisyyttä! Kello oli puoli kuusi ja hän tiesi päivystyksen menevän kiinni Harjavallassa kiinni kuudelta. Onneksi Harjavallassa oli ihminen sairaanhoitajana ja sain ansaitsemaani palvelua ja hoitoa. Todella iso kiitos siitä! <3

Kaikista pahinta tässä on se, etten ole viikkoon voinut tehdä mitään! Olen voinut vain katsoa televisiota. Ruoka on paloitettu (itse toki olen syönyt, tosin vähän hitaammin kuin yleensä) ja äitini jopa pesi minut lauantaina suihkussa, kun en pystynyt shamppoota ottamaan käsiini rakkuloiden takia. On ollut niin uusavuton olo, ettei tosikaan. Toivottavasti vanhenen kunnialla, eikä kenenkään koskaan tarvitse syöttää tai pestä minua. Se tuntui niin alentavalta. Nyt on olo kuitenkin parempi, vaikka rakkuloita käsissä on vieläkin, tosin niitä ei kutita enää yhtään. Huomenna töihin, onhan viiminen viikko menossa työssäoppimista.

Ennen sairasteluani aloitin palmikkopipon uusimmasta Modasta, mutta käytin eri lankaa ja piposta tuli liian pieni. Iso pää, minkäs sille mahtaa. Purin koko höskän ja ajattelin lisätä yhden tai jopa kaksikin mallikertaa. Saas nähdä miten likan käy.. Kuvassa pipo on ennen purkua, ihan hyvässä vaiheessa silloin.


Viikko sitten löysin kankaita kirpparilta, ihania!


Olen unohtanut muuten kuvata yhden illan aikaansaannokseni. Mutta en uskalla sitä vielä paljastaa, synttärisankari voisi saada vihiä ;)

Jos ensiviikolla pääsis taas neulomaan. Nauttikaa te siitä ketkä pystytte siihen!

Teho-aamupäivä

Olen tällä hetkellä yksin kotona. Eilen äippä ja iskä lähtivät Itä-Suomeen päin moikkaamaan mummuni parasta kaveria (joka muuten osakseen sai myös apupupun :)). Viikonloppu ja alkuviikko on ollut todella synkkää. On satanut ja olo on ollut sen mukainen. En ole saanut mitään aikaiseksi. Tänään kun heräsin yksin suuressa talossa ja avasin verhot huomasin auringon paistavan täysin (siis TÄYSIN) pilvettömältä taivaalta. Ihanaa sääpirkot, olitte oikeassa! Ihanan lämmin päivä tiedossa.

Aurinko paistoi suoraan sisuskaluihini, koska sain heti aamusta kauhean tehokohtauksen. Pesin pari koneellista pyykkiä, siivosin autoani ja mikä parasta, tein sellaista mitä olen nyt kolme päivää meinannut tehdä: siivosin oman huoneeni, ompeluhuoneen ja siihen kuuluvat vessan ja eteisen. Ompeluhuone olikin härskissä kunnossa; talomme olivat vallanneet muurahaiset ja ne kipittelivät pitkin seiniä. Myrkkyä oltiin levitetty pariin kertaan ja nyt ne kaikki olivat kuolleina pitkin lattioita. Yök. Ainakin näki työnsä jäljen ja tiesi mistä on imuroinut.

Ruokaa en ole vielä saanut aikaiseksi tehdä ja kun sen muistin, tulikin aika kova nälkä... Tässä kuitenkin vähän eilisen saldoa pylpyröistä: tällä hetkellä niitä on kasassa 85. Harmaa lanka alkaa uhkaavasti loppua, tuskin saan haluamaani määrää enää yhdestä 150 g kerästä. Mutta on minulla kikka kolmonen vielä käyttämättä joten tuskin tässä ongelmaa tulee.



Urakoinnin jälkeen päätin palkita itseni kirpparikierroksella. Tavaraa oli paljon, mutta mikä ihmisiin on mennyt! Laukut ja kengät maksoivat vähintään 20 euroa ja muutkin tavarat olivat hintaluokaltaan pilvissä. Katselin kummipojalleni nimpparilahjaa ja löysin lastenkirjoja. Ajattelin että näitä voisi ostaa parikin, näyttivät nimittäin euron arvoisilta. Mutta kappalehinta oli 5 euroa!! Huh hah hei... Onneksi tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä, löysin emalisen kattilan kympillä. Tosi siistissä kunnossa ja varmasti tulen käyttämään!



Nyt lähden tekemään ruokaa. Illalla Riihimäen poika tulee pitämään seuraa. <3

Onko kenelläkään muuten ideoita, mitä voisi antaa melkein 2 vuotiaalle pojalle nimpparilahjaksi? Asiaa helpottaa se, että pojalla on jo kaikkea; ei tarvitse vaatteita, ei leluja ja heidän kotinsa on pieni joten mitään täysin turhaa ei kannata ostaa. Pistäkää kommenttia, asialla on kiirus!

Koukuttavaa

Olimme tänään kiertelemässä Raumalla Riihimäen pojan kanssa ja jostain kumman syystä kiertelimme enimmäkseen kirjakauppoja. Katselimme tarjouksia ja poikkuli ihaili Aku Ankan sarjakuvakirjoja. Olin koko kesän hakenut jotain kesäluettavaa, kevyttä pokkaria, mutta oikein mikään ei kiinnostanut. En hakenut mitään erityistäkään. Tänään silmiini osui pokkari, jonka olisi voinut jättää ostamatta, mutta vaikutti niin hyvältä kesälukemiselta kuin olla ja voi. Nimittäin Kate Jacobsin Pieni lankakauppa. Olen nähnyt monella neulebloggaajalla tämän kirjan sylissään ja olen ennenkin hypistellyt sitä ja lukenut takakantta, mutta tänään päätin ostaa sen. Vielä en ole aloittanut, mutta tämä on oiva Riihimäen reissuille tai kesälomareissulle, johon lähdemme Riihimäen pojan kanssa viikon lopussa.

Toinen löytö onkin jo vähän vanhempi. Kesäkuussa kävin hehkuttamallani kirpputorilla pyörähtämässä ja kuinka onnellinen olinkaan kun sieltä tulin takasin. Löysin aivan ihanat kengät! Olen kasvanut maata pitkin vähän enemmän kuin laki sallisi ja minusta tuntuu että kaikki hienot kengät ovat korkeintaan kokoa 39. Mutta nyt löytyi kengät kokoa 41! Ikinä kirppiksellä ei ole ollut niin isoa kokoa! Nyt oli ja aivan ihanassa muodossa. Tukevat jalassa, kopisevat kivasti. Autolla tosin en ole oppinut korkokengissä ajamaan, joten pitää tarkkaa miettiä mihin näiden kanssa voi mennä. Setäni vaimon 50 v juhliin nämä ovat ainakin enemmän kuin tervetulleet.

Uusimmassa Modassa oli aika kiva ohje, jonka päätin toteuttaa lankojen kulutus mielessä. Tosin koukku on pienempi, koska lankoja on enimmäkseen Seiskaveikkaa ja Nallea. Ohjeessa taisi olla jopa 6-7 koukku, itselläni käytössä 3½... Ajattelin tehdä näitä niin paljon kuin nyt jaksan, mutta aikomus olisi saada näistä aikaan torkkupeitto. Vaikka ohje onkin helppo, näitä ei kyllästy tekemään koska aina on ihana aloittaa uusi ja valita värit mielensä mukaan. Ja yhden tekemiseen menee noin vartti. Tosi koukuttavaa hommaa, näitä kasassa jo 25 ;).

Nyt pitäisi vain päättää, menenkö lukemaan vai tekemään lisää pylpyröitä..?

Kankaita

Kirpparilla on tunnelmaa. Tänään pääsin koulusta kaksi tuntia aikaisemmin, kun sanoin meneväni kirpputorille. Kuului koulutyöhön, pitää nimittäin tehdä uniikkituote. Mitään uutta en keksinyt, koska kaikki on mielestäni jo keksitty, mutta ajattelin ottaa ekologisella tavalla tehtävän ja käytän pelkästään kirppareilta ostamiani kankaita. Kukaan ei ainakaan pysty tekemään samanlaista! Riihimäen kirppareilta sain hyvän alun mutta kultakaivokseen astuin sisälle tänään täällä kotikaupungissani ensimmäistä kertaa. Kävin nimittäin lähetyskirpputorilla. Vanhat muorit pitivät siellä kokoustaan, enkelit lentelivät katossa ja seinillä luki "rukoilkaa puolestamme". Hämäännyin aluksi. Kiertelin vähän kaikkialla enkä osannut katsoa muuta kuin "jeesustekstejä" seinillä. Kunnes saavuin osastolle, missä myytiin vanhoja verhoja. Kankaita oli pilvin pimein ja samaisessa nurkkauksessa oli vanhoja tyynyliinoja ym. kankaanpaloja. Otin niitä yhden jos toisenkin ja yritin etsiä hintalappuja. Eihän niitä missään näkynyt, ei edes seinällä lukenut mitä nämä herkut tulisivat maksamaan. Eikä varmaan kassamuorikaan tietänyt sitä ennen kuin oli pakannut kankaani siististi muovikassiin. Tomerasti hän sanoi "5 euroa" ja minun silmäni suurenivat teevatin kokoisiksi. "Niin vähän" sanoin vähän vahingossa ja muori vain hymyili. Olo tuli todella keveäksi ja mielelläni annoinkin vitosen kirkolle, kun sunnuntaisin ei tule kirkossa käytyä kolehtia antamassa. Suosittelen suuresti lähetyskirpparia kaikille, jotka pystyvät olemaan niinkin uskonnollisessa paikassa. Tapasin siellä myös venäläisen naisen, oli mielenkiintoista kuunnella hänen ja muorien juttelua.



Osan tuosta kasasta ostin toiselta kirpparilta, todella laadukas kirppis sekin. Vasemmassa sivussa olevat iso ja pieni hame ovat sieltä. Ja alhaalla oleva kangas on myös toisesta kirppikseltä. Hintalapussa luki kaksi kappaverhoa, 2 euroa..! Kangas ei tule koulutyöhön vaan ajattelin tehdä siitä vuoren kassiin, mitä viime postauksessa kuvasinkin. Kassi on hyvässä vaiheessa, olen ottanut sen aina bussimatkoille mukaan. Kolmas kerä menossa, nopeeta tehdä. En kuitenkaan osaa vielä sanoa, sopiiko kangas kassiini, koska en ole nähnyt niitä yhdessä, enkä ole ehtinyt niitä vielä mallata. Mutta huokasin helpotuksesta, ettei tarvitse mennä huomenna luennon jälkeen kankaita etsimään. Luennot pidetään Porissa, neljältä loppuu. Ajattelin, että samalla käyn hakemassa vuorikankaan, mutta nyt saankin tulla suoraan kotiin. Kotimatka sieltä kuitenkin kestää tunnin verran.



Jakkukin kehittyy, toinen etupuoli valmis, takaosassa melkein tehty jo kainalokavenukset. Taidankin tästä mennä sitä tekemään.