Nyt ollaan koitettu kestovaippoja oikein urakalla. Vaippoja käytetään vaihtelevasti. Sellaisina päivinä, kun jaksan pestä pyykkiä ja kone ei ole aivan täynnä, käytetään useampia kestoja päivässä. Joskus pidetään vain yksi ja joskus on päiviä, kun mennään vallan kertakäyttöisillä. En kuitenkaan ole hetkeäkään katunut, että tein kestoja, tulen niin tekemään niitä lisää sitten kun jäbä ei enää noihin vanhoihin mahdu. Olen saanut kestovaippoja ystäviltä ja olen huomannut, että itse pidän eniten Myllymuksujen täyttövaipasta, mikä tuli äitiyspakkauksen mukana. Se on ohut, toimiva, eikä kertaakaan ole tullut ohivuotoja sen kanssa. All-in-one-vaipat ovat omien kokemusten mukaan huonoimpia, niissä on tullut eniten vahinkoja ja ne tuntuvat todella paksuilta ja tönköiltä. Ompelemani kestot ovat olleet toimivia. Ohivuotoja ei ole tullut, mutta huomasin vaippojen olevan hieman liian paksuja. Muuta ongelmaa siinä ei ole, mutta pitää vain katsoa, mitkä vaatteet mahtuvat silloin päälle. Yllättäen olen pitänyt myös imun ja pelkän kuorivaipan yhdistelmästä (sain niitä pari vanhoista äitiyspakkauksista) vaikka aluksi luulin, että ne ovat kestoista huonoin valinta. Hahtuvia en ole vielä koittanut, mutta niidenkin aika tulee.
Muita asioita, mitä on hyvä ottaa huomioon, kun lähden ompelemaan lisää vaippoja:
- Jos ompelen Suuri käsityö-lehden kaavoilla (2/2007), lisään etulärpäkkeeseen leveyttä.
- Käytän vaipan sisäosaan flanellia, frotee on vähän turhan paksua. Imut hoitavat imemisen.
- Valmiit imut ovat niitä parhaimpia, eivätkä maksa paljon. Froteeimut, joita tein, ovat hoitaneet asiansa, mutta jäbää alkoi häiritä märkä vaippa aikaisemmin, kun käytin pelkkää froteeimua. Lisäksi se on aika paksu, kauppojen valmiit imut ovat siinäkin mielessä parempia.
Kestoja käyttäessäni olen huomannut yhden haastavuuden: mihin laitan käytetyt vaipat, jos en voi niitä heti laittaa pesukoneeseen? Voisiko jokin kangaspussi olla tarpeeksi ilmava, mihin vaipat voisi laittaa odottamaan pesua, ettei niiden tarvitsisi olla ympäri pesuhuonetta?
Musta on niin tullut hippiäiti noiden vaippojen suhteen...
28.9.2012
25.9.2012
Lukutoukka tunnustautuu
Nuorempana pidin lukemisesta. Lainasin kirjastosta milloin Eva ja Adam -kirjasarjan, milloin Berttejä. Joskus innostuin jopa lukemaan Neiti Etsivää. Tyypillisiä nuorten kirjoja siis. Lukeminen on kuitenkin jäänyt ja ajan, jonka olen istunut paikoillaan, olen käyttänyt neulomiseen. Tällä hetkellä imetys kuuluu suurena osana päivärytmiin ja haukkaa ison osan päivästä. Jos imetän istualtaan, toinen käsi on vauvan pään alla, joten neulominen ei onnistu. Ja jos makoilemme sängyssä imetyksen aikana, neulominen ei silloinkaan onnistu. Tai jos tiedätte, että onnistuu, niin laittakaa vinkit jakoon! Vaikka vauvan katsominen on ihanaa samalla kun hän syö, aika kuluu silti vähän nopeampaa, kun on jotain muutakin tekemistä.
Löysin siis lukemisen intoni uudestaan. Kävin viime viikolla kirjastossa lainaamassa kolme kirjaa, joista kaksi on jo luettu ja viimeinen, Kauhun tasapaino, on puolessa välissä. Kirjat ovat juuri sopivaa imetysluettavaa, eivät vaadi turhan paljon ajatustyötä, kappaleet ovat lyhyitä ja ne voi keskeyttää koska tahansa mahdollisen puklauksen yllättäessä.
Ainut ongelma on nyt se, etten oikein ole vielä täysin tutustunut Hämeenlinnan suureen kirjastoon (Olen kyllä jo oppinut olemaan siellä alkujärkytyksen jälkeen. Naurakaa vain, olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin...) ja en löydä sieltä helposti luettavaa. Nämäkin kirjat otin mukaani kannen perusteella, koska ne oli laitettu hyllyyn kansi näkyville. En vain osaa valita kirjaa selkien joukosta. Eli nyt saa laittaa lukuvinkkejä kommenttilaatikkoon, laidasta laitaan. Ei väliä, onko romaani, novelli-kokoelma tai runokirja, kaikki vinkit ovat arvokkaita.
Löysin siis lukemisen intoni uudestaan. Kävin viime viikolla kirjastossa lainaamassa kolme kirjaa, joista kaksi on jo luettu ja viimeinen, Kauhun tasapaino, on puolessa välissä. Kirjat ovat juuri sopivaa imetysluettavaa, eivät vaadi turhan paljon ajatustyötä, kappaleet ovat lyhyitä ja ne voi keskeyttää koska tahansa mahdollisen puklauksen yllättäessä.
Ainut ongelma on nyt se, etten oikein ole vielä täysin tutustunut Hämeenlinnan suureen kirjastoon (Olen kyllä jo oppinut olemaan siellä alkujärkytyksen jälkeen. Naurakaa vain, olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin...) ja en löydä sieltä helposti luettavaa. Nämäkin kirjat otin mukaani kannen perusteella, koska ne oli laitettu hyllyyn kansi näkyville. En vain osaa valita kirjaa selkien joukosta. Eli nyt saa laittaa lukuvinkkejä kommenttilaatikkoon, laidasta laitaan. Ei väliä, onko romaani, novelli-kokoelma tai runokirja, kaikki vinkit ovat arvokkaita.
24.9.2012
Jos ei löydy kaupasta sopivaa, tee itse!
Menin tuossa pari viikkoa sitten kiertelemään Piiperon kanssa vaatekauppoja. Tarkoitus oli löytää täydellinen mekko ristiäisiin. Se ei olisi saanut olla liian kesäinen ja kevyt eikä vuorostaan liian paksu ja tumma. Sellainen kiva. Tosi hyvät lähtökohdat siis löytää yhtään mitään, normaalistikaan en löydä vaatekaupoista mitään. Piiperoa onnisti, itse kotiuduin ihanan keltaista hihatinta rikkaampana. Ajattelin, että ehkä löydän jotain yksinkertaista hihattimen kaveriksi. No en löytänyt.
Muistin, että ostin raskausajan loppupuolella Eurokankaasta palalaarista jänniä kankaita ja aloin yksi päivä niitä käymään läpi. Käsiini osui ohuehko trikoo (vai mitä tuo nyt on, venyvää kangasta kuitenkin), joka värinsä puolesta sopi hyvin hihattimen kanssa. Mittasin rinnanympäryksen, minkä mukaan leikkasin yläosan kaitaleen kahteen kertaan, ekasta versiosta tuli hiukan liiankin tiukka. Leikkasin alaosasta hieman yläosaa leveämmän ja ompelin kiinni yläosaan, minkä senkin tein kahteen kertaan, kun ensimmäisestä versiosta tuli liian pitkä. Valmista nopeasti ja vaivatta, itselläni tosin meni tähän muutama päivä saumojen purkamisen ja maitomeijerinä toimimisen takia.
Parempia kuvia tulee parin viikon päästä ristiäisten jälkeen, kun saan jonkun kuvaamaan mekon kokonaisuudessaan. Oma käsivarsi kun ei ole tarpeeksi pitkä, jotta pystyisin mekon kuvaamaan fiksusti.
Muistin, että ostin raskausajan loppupuolella Eurokankaasta palalaarista jänniä kankaita ja aloin yksi päivä niitä käymään läpi. Käsiini osui ohuehko trikoo (vai mitä tuo nyt on, venyvää kangasta kuitenkin), joka värinsä puolesta sopi hyvin hihattimen kanssa. Mittasin rinnanympäryksen, minkä mukaan leikkasin yläosan kaitaleen kahteen kertaan, ekasta versiosta tuli hiukan liiankin tiukka. Leikkasin alaosasta hieman yläosaa leveämmän ja ompelin kiinni yläosaan, minkä senkin tein kahteen kertaan, kun ensimmäisestä versiosta tuli liian pitkä. Valmista nopeasti ja vaivatta, itselläni tosin meni tähän muutama päivä saumojen purkamisen ja maitomeijerinä toimimisen takia.
Parempia kuvia tulee parin viikon päästä ristiäisten jälkeen, kun saan jonkun kuvaamaan mekon kokonaisuudessaan. Oma käsivarsi kun ei ole tarpeeksi pitkä, jotta pystyisin mekon kuvaamaan fiksusti.
21.9.2012
Nami, mustikkapullaa
Tällä viikolla leivoin mustikkapullaa pitkästä aikaa. Tämä ohje on sellainen, että se onnistuu aina, jopa minulta.
Ohje yksinkertaisuudessaan:
2 dl maitorahkaa
4 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 ½ dl sokeria
125 g voita
2 kananmunaa
2 tl kaardemummaa
Sekoita kaikki aineet keskenään. Laita noin puolet taikinasta irtopohjavuokaan.
Täyte:
3 dl mustikoita
½ dl sokeria
Sekoita mustikat ja sokeri ja lisää ne vuokaan. Laita loput taikinasta mustikoiden päälle. Ripottele vielä raesokeria komeuden päälle ja paista 175 asteessa 50-55 min. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä, toimii kummallakin tavalla.
Ohje yksinkertaisuudessaan:
2 dl maitorahkaa
4 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 ½ dl sokeria
125 g voita
2 kananmunaa
2 tl kaardemummaa
Sekoita kaikki aineet keskenään. Laita noin puolet taikinasta irtopohjavuokaan.
Täyte:
3 dl mustikoita
½ dl sokeria
Sekoita mustikat ja sokeri ja lisää ne vuokaan. Laita loput taikinasta mustikoiden päälle. Ripottele vielä raesokeria komeuden päälle ja paista 175 asteessa 50-55 min. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä, toimii kummallakin tavalla.
20.9.2012
Tätä en ole itse tehnyt :)
Eilen postiluukusta kolahti ihana pehmeä paketti, joka on aivan pakko tulla esittelemään tännekin. Äitini ystävätär perheineen lähetti Jäbälle villahaalarin ja junasukat. Haalari on melko ohut, eli juuri täydellinen laittaa päälle kylmällä syysilmalla tai talvihaalareiden alle. Pyörittelin ja ihastelin haalaria käsissäni pitkän aikaa ja se saa hymyn huulilleni aina kun näen sen.
Onneksi Jäbällä on ympärillä osaavia ihmisiä, ei tarvitse milloinkaan kärsiä kylmästä tai kaupan hiostavista keinokuituvillahaalareista.
Onneksi Jäbällä on ympärillä osaavia ihmisiä, ei tarvitse milloinkaan kärsiä kylmästä tai kaupan hiostavista keinokuituvillahaalareista.
14.9.2012
Odotusneule on valmis!
Elokuun alkupäivinä, kun en tiennyt miten päin olisin ollut ja aikaa piti saada kulumaan, aloitin vielä silloiselle Masukille villahaalareita. Erinäisistä projekteista ylijääneet langat olivat pyörineet olohuoneen pöydällä jo jonkin aikaa ja nyt pienet, hassut nöttöset pääsivät puikoille. Valitsin ohjeen vanhasta Novitasta ja neuloin Maijalla, Nallella ja Viikingin Vilmalla aina niin kauan kuin lankaa riitti.
Viime viikolla nämä sitten valmistuivat. Ovat kokoa 70 ohjeen mukaan, mutta luulen, että nämä menevät vielä isommallekin. Ajattelin, että teen kunnon kokoiset, koska en ollut ihan varma, milloin nämä valmistuisivat ja olisiko minulla aikaa neuloa vauvan saapuessa maailmaan.
Sori Jäbä, äiskä vähän innostui. Lupaan, että pääset käyttämään näitä sitten kun täytät kaksi. :)
1.9.2012
Mitä tänne kuuluu?
Voi ihanaa, syyskuu! Olen elänyt tämän koko vuoden elokuun 15. päivää odottaen ja tajunnut vasta vähän aikaa sitten, että elämähän jatkuu elokuun jälkeenkin. Tulee uusia asioita, mitä odottaa. Olen aina ollut syksyihminen, vaikka olenkin syntynyt keväällä. Rakastan syyskuuta, mikä tarkoittaa pimeneviä iltoja, peittoon kääriytymistä ja teen juontia sekä neuleinspiraatiota. Syksyn tullen alkaa aina uusi vaihe, vähän kuin uusi vuosi. Olen elänyt koulumaailmassa peruskoulusta lähtien joka vuosi, joten onko mikään ihmekään, että syksy tarkoittaa minulle uuden alkua.
No tämä syksy tulee olemaan erilainen, mutten luovu niistä asioista, mitkä antavat itselleni voimaa. Olen edelleen käpertynyt iltaisin sohvalle neulomaan ("odotusneule" edistyy kovaa vauhtia, ehkä täällä on jotain valmista esiteltävää syyskuun aikana!), haistellut ja maistellut teetä lempparimukistani ja kuunnellut sateen ropinaa. Nyt siihen kylkeen on tullut vain jäbä, joka on tuonut näihin syystunnelmiin vauvantuoksua ja kakkavaippoja.
Jokaisena syksynä sitä tulee luvattua joitakin asioita, esim. liikunnan aloittaminen tai karkkilakko. Tänä syksynä toivoisin oppivani nauttimaan ruuanlaitosta. Haluaisin opetella tykkäämään siitä ja tekemään sitä enemmän. Jos tiedätte jotain idioottivarmoja reseptejä tai hyviä nettisivustoja, niin saa linkata! Voisin laittaa myös joitakin ruuanlaittokokemuksia tänne bloginkin puolelle, koska musta tuntuu, että ne voisivat olla melko mielenkiintoista luettavaa.
Kuitenkin pohditte siellä, mitä meidän kestoilun on käynyt. Noh, jäbän rimppakinttuihin on turha laittaa vielä kestovaippoja, eivät ne kuitenkaan vielä toimisi. Odottelemme siis jäbän varttumista ja painon nousua, kertakäyttöisillä ollaan menty vielä tähän asti. Järkytys oli kuitenkin suuri, kun tänään vein roskia: muovikassi oli täyttynyt kakkavaipasta viikossa ja painoi ihan julmetun paljon! En tosiaankaan ala raahaamaan joka viikko vaippoja roskiin sormet ruvella ja haluan löytää ne täydelliset kestot vaikka mikä olisi. Raportoin niistä sitten ajan kanssa. Tekemilleni liivinsuojille on tullut kuitenkin käyttöä, vaikka niitä aluksi epäilinkin. En voi käsittää, miten joku haluaa käyttää kertakäyttöisiä liivinsuojia...
Enivei, näillä tunnelmilla täällä aloitetaan syksy. Blogin sisältö jatkuu neuleaiheisena, mutta mukaan tulee niin vauvatunnelmia, mahdollisesti niitä ruuanlaittokokeiluja ja kestovaippailua. Inspiroivaa syksyä kaikille!
No tämä syksy tulee olemaan erilainen, mutten luovu niistä asioista, mitkä antavat itselleni voimaa. Olen edelleen käpertynyt iltaisin sohvalle neulomaan ("odotusneule" edistyy kovaa vauhtia, ehkä täällä on jotain valmista esiteltävää syyskuun aikana!), haistellut ja maistellut teetä lempparimukistani ja kuunnellut sateen ropinaa. Nyt siihen kylkeen on tullut vain jäbä, joka on tuonut näihin syystunnelmiin vauvantuoksua ja kakkavaippoja.
Jokaisena syksynä sitä tulee luvattua joitakin asioita, esim. liikunnan aloittaminen tai karkkilakko. Tänä syksynä toivoisin oppivani nauttimaan ruuanlaitosta. Haluaisin opetella tykkäämään siitä ja tekemään sitä enemmän. Jos tiedätte jotain idioottivarmoja reseptejä tai hyviä nettisivustoja, niin saa linkata! Voisin laittaa myös joitakin ruuanlaittokokemuksia tänne bloginkin puolelle, koska musta tuntuu, että ne voisivat olla melko mielenkiintoista luettavaa.
Kuitenkin pohditte siellä, mitä meidän kestoilun on käynyt. Noh, jäbän rimppakinttuihin on turha laittaa vielä kestovaippoja, eivät ne kuitenkaan vielä toimisi. Odottelemme siis jäbän varttumista ja painon nousua, kertakäyttöisillä ollaan menty vielä tähän asti. Järkytys oli kuitenkin suuri, kun tänään vein roskia: muovikassi oli täyttynyt kakkavaipasta viikossa ja painoi ihan julmetun paljon! En tosiaankaan ala raahaamaan joka viikko vaippoja roskiin sormet ruvella ja haluan löytää ne täydelliset kestot vaikka mikä olisi. Raportoin niistä sitten ajan kanssa. Tekemilleni liivinsuojille on tullut kuitenkin käyttöä, vaikka niitä aluksi epäilinkin. En voi käsittää, miten joku haluaa käyttää kertakäyttöisiä liivinsuojia...
Enivei, näillä tunnelmilla täällä aloitetaan syksy. Blogin sisältö jatkuu neuleaiheisena, mutta mukaan tulee niin vauvatunnelmia, mahdollisesti niitä ruuanlaittokokeiluja ja kestovaippailua. Inspiroivaa syksyä kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)