Hellepatalappu

Otin lankavarastosta kaikki pienet puuvillalankakerät. Suurin osa niistä oli punaisen sävyisiä, lämpimiä. Ja mitä muuta näillä helteillä voi tehdä kuin virkata hellepatalappua! Viime viikonloppu meni Wanajassa, tuleva viikonloppu Kuopiossa festareilla. Auto täynnä ihmisiä ja toivottavasti ilma on lämmin ja kuiva koko viikonlopun. Otan uudet keltaiset Hai-saappaat ja sadetakin mukaan, niin ei varmasti tule viikonloppuna pisaraakaan vettä. Tää likka lähtee nyt, moikka moi!

Säärystimet

Tässä nämä ystävälleni tekemät säärystimet. Olen tyytyväinen. Pelkäsin niistä tulevan liian pienet mutta omaan jalkaani ne sopivat hyvin. Ja jos ne omiin jalkoihin ovat napakat, ystävälleni ne ovat varmaan täydelliset, koska ystäväni on minua muutaman koon pienempi.
Ohjeen ystäväni löysi Ullasta. Linkki. Kaulassa oli tänään kummitädiltäni saama joululahja. Jokin tässä korussa kiehtoo. Kuinka sellainen ihminen, jota näen hyvin harvoin, mutta silti on minulle tärkeä, osaakin valita minulle näin omannäköisen korun.. Samainen kummi osti minulle rippiristinkin. Hänellä on älyttömän hyvä maku. :)
Pirtsakkaa keskiviikkoa kaikille teille!

Tässä päivänä eräänä

Viime viikolla tulin koulusta hyvillä mielin. Aurinko paistoi ja maisema oli luminen. Nautin maisemista ja halusin ikuistaa niistä muutamia. Samaisena päivänä innostuin järjestämään lankavarastoni. Enää ei ole isoa muovipussikasaa olohuoneen nurkassa. Samalla saimme eteiseen kauan kaivatun laskutason. Laatikot ovat juuri sopivan kokoisia! Nyt lähden tallustelemaan koulua kohti. Ulkona paistaa taas aurinko!

Yksi aamupäivä

Vapaapäivä. Tosin kuvaavampi sana voisi olla kouluton päivä, koska hommia on enemmän kuin aikaa. Vaikka työlista on pitkä, torkutan aamulla kelloa, melkein tunnin verran. "Hups, pitää nousta äkkiä ylös" ajattelen, mutta jokin saa minut vielä hetkeksi jäämään sänkyyn. Tarkkailen silmilläni valoisaa huonetta, ihailen makuuhuoneemme verhoja jotka päästävät juuri sopivasti valoa sisälle. En edes ajattele ryhmätöitä, enkun ainetta, valokuvauksen portfoliota, siivousta. Tämä hetki on tarkoitettu minulle, ajattelemattomuudelle. Tätä hetkeä tarvitsin enemmän kuin osasin odottaa.
Nousen ylös ja pistän ensimmäisen koneellisen pyykkiä pyörimään. Kirjoitan kouluhommia, mitkä sujuvat paremmin kuin luulin. Pyykit narulle ja toista koneellista heti pesemään. Vaihdan samalla jouluisen punaiset lakanat vaaleisiin. Haluan raikkautta ja puhtautta. Laitan vähäksi aikaa ikkunan auki. Ihana pakkanen. Aurinko paistaa lämpimästi ikkunasta sisään. Vaikka ikkuna on auki, ei ole vielä kylmä. Kotivaatteinani toimii peruskalsarit, iso villapaita ja jouluksi saamani villasukat. Ne päällä on mukava vaan olla.
Päivällä syön jääkaapista löytyviä jämiä. Äidin antamaa perunamuussia viikonlopulta ja lihapullia maanantailta. Onkohan nämä vielä hyviä..? Hometta ei näy ja tuoksuvat kelpoisille. Pistän mikroon. Pieni nokare margariinia muusin sekaan, maistuu hieman paremmalle.
Yksi ryhmätyö on jo melko hyvässä vaiheessa. Taidan jatkaa sen tekemistä. Ja haluan leipoa, vaikka sämpylöitä! Tällaista päivää olen ollut vailla. Mitään ei ole ollut pakko tehdä, mutta olen saanut tehtyä vaikka mitä valmiiksi asti. Enää ei ahdista niin paljon kuin alkuviikosta. Eiköhän tästäkin selvitä.

Hyvää lopputorstaita teille kaikille! Voimauttavaa iltapäivää!

2 vee!!

Huhheijaa. Blogini täyttää 2 vuotta. Vaikka postaustahti on ollut melko sekalaista, olen silti nauttinut näistä kahdesta vuodesta. Kaksi vuotta sitten jouluna minuun iski lankakärpänen ja siitä asti olen tehnyt kaikenlaista. Olen oppinut paljon, mutta paljon on myös vielä opittavaa. Yksi tavoite on saavutettu: osaan neuloa yksinkertaista (siis todella yksinkertaista!) ohjetta katsomatta työtäni. Ihailin suunnattomasti pienempänä mummuani, joka osasi neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan. Jos mummuni vielä eläisi, haluaisin mennä hänen ruskealle sohvalleen hänen viereensä, ottaa esiin oman lankakorini ja neuloa jalkalampun valossa samalla kun katselisimme televisiota.
Kiitokset ja kumarruksen kaikille vierailijoille. Jatketaan samaan, epävarmaan tahtiin ja kehitytään päivä päivältä enemmän mummuni kaltaisiksi neulojiksi!

Maanantai ehtoota!

Oikein hyvää maanantaita kaikille täältä vadelmapiirakan tuoksuisesta kaksiosta! Kello on vasta puoli kuusi, tässähän ehtisi vielä tekemään vaikka mitä. Koulu alkoi tänään. Kouluun käveleminen aamulla oli raskaampaa mitä viime vuonna. Siitäs sain, mitäs en liikkunut hiukkaakaan lomalla. Lisäksi olin pukenut aivan liikaa päälle. Ulkona oli -4 astetta, minä pukeuduin samalla tavalla kuin viime päivinä muutenkin, varautuen vähintään 15 pakkasasteeseen. Koulussa onneksi oli muutama muukin ylipukeutunut, en ollut ainut punaposki alkutunneilla.

Koulussa katselimme joulukuussa tekemiämme videoita, lyhytelokuvia. Oli ihana katsoa toisten ryhmien tuotoksia, mahtavia! Lisäksi oman ryhmän elokuva hykerrytti sellaisissa kohdissa, missä muut eivät osanneet nauraa. Muistui niin elävästi mieleen se iltapäivä, kun kuvattiin Hämeenlinnan asemalla. Kiitos ryhmä, ootte aivan parhaita!

Vaikka vatsa on täynnä opiskelijan herkkuruokaa (lue: nuudeleita), taidan mennä maistelemaan ja nautiskelemaan vadelmapiirakkaa ja teen nuo säärystimet valmiiksi.

Hei siskot!

Eksyin taas koneelle ja aloin selailemaan blogeja. Surffailin aikani ja aloin pohtimaan: Olenko hidas vai ovatko muut turbo-nopeita? Itselläni kestää aika kauan pienen projektin vieminen loppuun kun toiset tekevät viikossa villapaitoja ja isoja hartiahuiveja. Itse en onnistu tekemään yhtään istuvaa villapaitaa (vai onko ruumiinrakenteeni sellainen ettei mikään perusohje itselleni sovi..?). Ja kun yksi menee pieleen, ei tee mieli aloittaa toista. Nyt tosin löytyi ihan kivan näköinen ohje Puikoissa-kirjasta. Langat tosin puuttuvat. Tosin olen jo tottunut siihen, ettei tarvitse ostaa lankoja, aina sieltä pahvilaatikosta langat löytyvät. Tällä hetkellä puikoilla on valkoiset lapaset, joihin yritän kuluttaa myös ruskean kirjavan sukkalangan. Villasukatkin saisin aikaseksi langoistani, jos vaan sitä aikaa olisi. Riihimäen poika pyyteli uutta kaulahuivia, siihen kuuluisi ostaa mustaa ja harmaata lankaa. Kuulemma omat riemunkirjavat langat eivät siihen sopisi. Kuvia tulee, sitten kun tulee. Laiskimuspaskimus on iskenyt eikä kamera ole eksynyt käteeni.