Mammatunika

Masukki kasvaa hurjaa vauhtia ja minä tietenkin siinä mukana. Farkkuja en ole voinut käyttää moniin kuukausiin ja paidatkin, jotka ostin isoina, alkavat kiristää mahan kohdalta päivä päivältä enemmän. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan pysyä näissä mitoissa tolkuttoman kauan, joten olen yrittänyt vältellä mammavaatteiden ostoa mahdollisimman pitkään. Onnistuin siirtämään hikistä shoppailuelämystä taas parilla viikolla, koska nyt minulla on yksi vaatekappale lisää.

Inspiraation sain Boozt.comin mekosta (kuva on napattu heidän sivuiltaan). Mekko vaikutti yksinkertaiselta ja muistelin, että olin nähnyt jossain käsityölehdessä ohjeen samantapaiselle. Löysin kuin löysinkin kaavat Suuri Käsityö 5-6/2010-lehdestä ja muokkasin niitä hieman (eli levensin reilusti vyötäröstä alaspäin). Ohut trikookangas löytyi omista varastoista, olisinkohan joskus alkuvuodesta sen löytänyt kangaskaupan palalaarista.

Ompelukoneeseen olin ostanut kaksoisneulan ja nyt vihdoinkin pääsin kokeilemaan sitä. Suosittelen neulan ostoa kaikille, hihojen ja helman huolittelu kävi todella helposti! Oman neulan löysin paikallisesta käsityötarvikeliikkeestä ja luulen, että niitä myydään ihan missä vain.

Käytin kankaan niin tehokkaasti kuin mahdollista. Parin raidan verran olisin kaivannut lisäpituutta, koska nyt mekko on enemmän tunika ja mahan ansiosta helma nousee melko ylös. Erittäin paksujen legginsien kanssa tätä kehtaa kuitenkin pitää vaikka kauppareissuilla ja ryhtiä tunikaan tuo vyö. Kotona tämä menee kuitenkin täydellisenä oloasuna ja luulen, että käyttökertoja tälle tulee useampia.

Tunikan kuvaaminen oli erittäin haasteellista. Olen muutenkin tällä hetkellä tavallista kömpelömpi ja oman vartalon kuvaaminen tuntui mahdottomalta. Anteeksi siis nämä peilin kautta räpsäistyt kuvat, en nyt saanut parempaakaan aikaiseksi.

Taitaa kuitenkin tarvita jättää isommat ompelu-urakat suosiolla syksymmälle, tunikan kaavojen ja kankaan leikkaaminen oli yhtä tuskaa lattialla kontatessa.

Jätekankaasta kassiksi

Sain lahjoituksena palan sisustuskangasta. Erittäin paksua ja hyvälaatuista. Kangas oli jäänyt ylimääräiseksi tuolienpäällystysprojektista.

Tarvittiin yksi ilta ja "voisihan sitä jotain tehdä, mutta mitä"-olo. Ompelin siitä kassin.  Kangas näytti hyvältä molemmilta puolilta, joten päädyin tekemään kassista raidallisen.

Pakko myöntää, rakasta teollisuusompelukonettani tuli ikävä. Kangas oli todella paksua ja piti muutamaan kertaan miettiä, millaisilla saumoilla kassista saa siistin, kestävän ja sellaisen, minkä tavallinen perhekone suostuu jalkansa alle laittamaan. Kassi kuitenkin valmistui ilman sen suurempia hampaiden kiristämistä. Käytin kaiken saamani kankaan ja kassista tuli juuri sopivan kokoinen. Toivottavasti on käyttöä uudella omistajallakin, ajattelin nimittäin palauttaa saamani kankaat tässä muodossa takaisin. On sitten sävysävyyn keittiön tuolit ja kauppakassi.

Lukemisen nautintoa

Olen taas innostunut pitkästä aikaa lukemisesta. Kirjastosta hakiessani viimeisiä kirjoja koulua varten, silmiini osui juuri palautuksesta tullut kirja. Ensin kirjan kannen värit ja kuvitus saivat minut katsomaan kirjaa pidempään ja lukiessani kirjan nimen, minun oli kerrassaan pakko ottaa kirja mukaani. Eihän tällaista kirjaa voi jättää hyllyyn: Vaarille pala haitaria, kirjoittanut Jaana Kapari-Jatta.

Aloitin kirjan heti ja luin sitä iltalukemisena ennen nukahtamista. Kirjan lyhyet kappaleet innostivat lukemaan vielä lisää ja lopulta huomasin lukevani sitä pitkin päivää. Kirja on kokelma Jaana Kapari-Jatan lehtikolumneista. Ne kertovat elämästä, ajatuksista ja huomasin samaistuvani tarinoihin enemmän ja enemmän kirjan myötä. Loppua kohden myös selvisi, miksi kirjan nimi on se mikä on ja viimeistään siinä kohdassa kirja pääsi lukemani kirjojen top 3:seen.

"Minun on ikävä vaaria. Vaari kuoli 30 vuotta sitten, ja juuri nyt haluaisin kipeästi puhua vaarin kanssa ihan konkreettisesti. Mielessäni olen näinä päivinä jutellut paljonkin, ja kyllä vaari vastailee...

Minulla on asiaa vaarille. Haluasin tietää, miten vaari soittaisi harmonikkaa, jos eläisi vielä... 

Mutta vaarin kanssa haluaisin puhua haaveista, niin haitarista kuin muista. Omistani, isän ja vaarin...

Vasta nyt alan oppia. Ymmärtää, että haaveet voivat karata, jos niitä vain hellii. Olen tänä vuonna toteuttanut muitakin haaveitani, antanut vaarille haitaria palasen kerrallaan. Kerron niistä lisää uutena vuotena ainakin itselleni. 

Vaari, minä kävin Intiassa. Soita vaari Liljankukka."

Minun ei ole tarvinnut mennä Intiaan asti toteuttamaan unelmiani. Olen vuokrannut kirppispöydän, mistä olen haaveillut jo monia vuosia. Seuraavan unelman toteuttamisen olen jo aloittanut, haluan lukea vanhat Muumikirjat. Suosittelen Vaarille pala haitaria-kirjaa ihan jokaiselle, kuka kaipaa kevyttä ja hauskaa kesälukemista.

Juhannuspipo

Juhannusviikonloppuun on kuulunut syömistä, neulomista, lukemista, päiväunia sekä aurinkoa ja vesisadetta. Perjantaina aamulla tajusin, ettei minulla ole mitään päähinettä auringonpaisteeseen, koska tiesin, että perjantai vietetään suurimmaksi osaksi pihalla. Auringonpistos olisi ollut viimeinen asia, mitä tähän hätään haluan, joten ei muuta kuin kangasvarastolle ja saumuri surruttamaan.

Kiitos J kuvan ottamisesta :)

Vartti siinä meni. Eniten aikaa veivät saumurin "asennus" paikoilleen sekä leikkaaminen. Erittäin simppeli kesäpipo syntyi siis hujauksessa! Ja ajoi asiansa, päänahka säilyi palamattomana paahteesta huolimatta ja tuntuu, että tälle tulee käyttöä myöhemminkin kesällä. Oli viileä ja oikean kokoinen. Kangas oli vähän aikaa sitten Eurokankaasta palalaarista lötämääni trikoota.

Tämä sunnuntai jatkuu räytymispäivän mukaisesti kirjan lukemisella loppuun ja mahdollisesti pienillä päiväunilla. Kirjapostausta tulossa siis ensi viikolla!

Satupaita

Olin viime viikonloppuna käymässä kotikotona. Äitini oli pessyt ison kasan vauvan vaatteita ja suurin osa vaatteista oli erittäin käyttökelpoisia. Yhteen valkoiseen paitaan oli jäänyt pesusta huolimatta likaa kaulukseen. Pitäisihän se tietää: valkoinen paita ja pieni vauva ei ehkä ole se käytännöllisin yhdistelmä. Ilmeisesti jokin sose oli pinttynyt kauluksen kulmaan melko pysyvästi, koska mikään tahranpoistaja ei ollut auttanut. Meinasimme heittää kyseisen yksilön roskiin.

Kuitenkin, kun tähän tuunaamisen maailmaan päästiin, päädyin ottamaan paidan mukaani mielessäni laittaa jokin paikka kyseisen tahran päälle. Irrallinen paikka tuntui jotenkin hassulta, joten suunnittelin paitaan vähän suuremman peite-operaation. Varastosta löytyi kauan sitten liian kuumassa pesukoneessa pöyrinyt villapaita ja päätin käyttää huopunutta paitaa hyväkseni aplikoinnissa.

Suunnittelin hieman paperille kuviota, leikkasin huopuneesta paidasta tarvittavat osat ja lähdin ompelemaan. Yksi lehdistä peittää pienen tahran alleen. Osat oli helppo ommella, koska kiinnitin ne ennen ompelua nuppineuloilla paitaan. Viimeiseksi kirjoin villalangalla puun rungon sekä pöllölle silmät.

Paidasta tuli mielestäni erittäin onnistunut. Tahran peittäminen vähän riistäytyi käsistä. Aina, kun paita osuu silmiini (mikä on aika usein, se nimittäin "unohtui" sohvan kulmalle...), alan hymyilemään.

Tällaisia tuunausprojekteja taidan tehdä lisää, koska villapaidasta jäi paljon hyvää huopaa käyttämättä. Vauvan vaatteita, joissa on pinttynyttä likaa, saa toimittaa minulle. :D

Jokapoikapaitamekko

Minulla on ollut jo pidemmän aikaa haaveena omistaa Marimekon Jokapoikapaita. Kirpputorilla törmäsin täydellisen väriseen (ruskea pohja ja oranssit raidat) yksilöön ja kokeilin paitaa päälleni. Huomasin, että malli ei todellakaan istu minulle: alaosa oli sopivan kokoinen, mutta yläosa ei tuntunut istuvan sitten millään. Jätin paidan suosiolla hyllyyn ja hautasin unelmani.

Isäni kätköistä löytyi pari kesää sitten Jokapoikapaita. Koko oli iso, erittäin iso, varmasti luokkaa XXL. Päätin säilyttää paidan, koska jokin siinä viehätti. Ajattelin, että jos en muuten tulisi kyseistä paitaa käyttämään, niin ainahan tuon voisi käyttää kankaana vaikka laukkuun tai muuhun.

Koulussa oli kuitenkin vaatteiden tuunaus-opintojakso, jolle oli pakko päästä mukaan. Ajattelin muokkaavani paidasta käyttökelpoisen mammahameen. Leikkasin paidan yläosan irti, tein siitä istuvan ja istutin hihat uudestaan paljon lyhyempänä takaisin. Lisäsin hihansuihin kuminauhat, koska hiha-aukoista tuli hieman liian isot.

Alaosaan ostin kankaan palakorista. Tarkoituksena oli käyttää paitaa myös alaosassa, mutta kangasta oli sen verran vähän, ettei se asettunut kunnolla. Tein mekosta polvipituisen ja lisäsin vyötärölle pitsin peittämään napituslistassa olevaa saumaa. Alaosan laskostin suorista kankaanpaloista, jotta mekko mahdollistaisi mahan esteettömän kasvun.

Ja isohan tästä tuli. Uskon tämän mahtuvan päälleni loppukesästäkin. Mekosta ei ihan tullut sellainen, kuin alunperin suunnittelin ja nyt pahoin pelkään, että se jää käyttämättä, jos sopivaa tilaisuutta ei vastaan tule. Paitaa oli kuitenkin erittäin hauska työstää mekoksi ja nautin ompelemisesta pitkästä aikaa. Ja tällä kokeilulla tuli tienattua taas muutama opintopiste. Ei lainkaan huono diili.

Tänään olenkin muokannut vähän eri tavalla yhtä paitaa, joka melkein sai tuomion roskiin. Kyseessä on valkoinen vauvan paita, kokoa 68, joka sai täysin uuden elämän satupaitana! Teen siitä oman postauksen mahdollisimman pian.

Ainaoikeinvillatakki

En malttanut olla ottamatta kuvaa tästä villatakista, vaikka sitä ei ole vielä pingotettukaan. Alotin tämän jo kuukausia sitten ja vasta viime viikolla onnistuin päättelemään langat ja kiinnittämään napit. Isohan tästä tuli, vaikka tein ohjeen mukaan pienimmän. Mahtuu sitten masukille vuoden päästä, ehkä kahdenkin.

Lankana on 7 veljestä. Varastosta löydettyä. Karheahan tuo on, mutta värit ovat herkulliset. Ekan kerran tein hupunkin. Malli löytyi täältä. Erittäin simppeli ja hyvä ohje, suosittelen! Toivottavasti on hyvä käytössä.

Kohta hyppään junaan ja suunta kohti Satakuntaa. Oikein rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!

Hahtuvapöksykät

Viikko sitten sain Hahtuvaa käsiini ja katsokaa missä väreissä!

Kerät suorastaan huusivat päästä puikoille ja otin ensimmäiseksi uhriksi vihreän yksilön. Hahtuvaa oli todella haasteellista neuloa, koska se katkeili melkein koko ajan. Oikean kireyden löytäminen oli haastavaa, mutta loppua kohden neulominen alkoi sujua. Näitä pitää tehdä jatkossa lisää. Malli oli erittäin simppeli, ei tarvinnut yhtään saumaa ommella kiinni ja pöksyt valmistuivat todella nopeasti.

Tämän viikon perjantaina on viimeinen koulupäivä ja sitten virallisesti saan aloittaa kesäloman. Jihuu!!