Tämän vuoden joululahjukset ja muut valmistuneet

Välipäivät, tuo hyvä aika päivittää blogiin, mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä joululahjaksi.

Villasukkia syntyi useampi pari.

Lisäksi neuloin pari HYI YÄK -tiskirättiä lankavarastosta löytämästäni bambu-langasta. Ohje Hupsistarallaa-blogista.

Ompelin muutamia vaatteita ystävien lapsille.

Lisäksi ompelin tyynyjä, joihin ompelin kuvat niin omista kuin siskoni lapsista. Lisäksi tein yhden tyynyn, jossa olen minä ja siskoni pieninä. Nämä menivät äidilleni, mieheni vanhemmille sekä siskoni anopille.

Pikku Myy -tumput lähtivät lämmittämään ystäväni sormia.

Ompelin myös muutamia kangaskasseja, joista viimeisen muistin kuvata juuri ennen paketointia. Kangas löytyi varastoistani ja vuoritin kassit pellavakankaalla.

Virkkasin ystävän tulevalle vauvalle norsun ja mummulleni pienen liinan.

Joululahjojen lisäksi puikoilta on syntynyt itselle Muita Ihania -marrassukat ja ystävälle piparkakkureunasukat. Ompelin myös vanhasta t-paidasta Typylle päätä isomman rusetin.

Että sellainen loppuvuosi. Voisi jopa sanoa, että melko tuottelias. Välipäivinä olen aloittanut jo sukkatehtailun, koska onhan se joulu ensi vuonnakin. Ihanaa uutta vuotta jokaiselle!

Pipo

Jäbä on pyytänyt ties kuinka kauan neulottua, vihreää pipoa. Viimein sain sen tehtyä, uskomattoman pehmeästä merino-silkkilangasta, jonka löysin Tampereen käsityömessuilta. Lankaa oli ihana neuloa ja neulepinta on kaunista.

Muita kriteerejä pipolle ei ollut kuin väri ja tupsu. Malli on helppo ja hyväksi todettu monet kerrat: neulotaan ensin tasona ainaoikeaa, ommellaan renkaaksi ja poimitaan silmukat reunasta. Sitten neulotaan suljettuna neuleena pipoa niin paljon kuin halutaan ja kavennetaan. Taitoin reunan kaksinkerroin ja ompelin muutamasta kohtaa kiinni, niin pysyy pipo muodossaan kovassa temmellyksessä.

Ompelukone on hurissut ja puikot heiluneet vaikka ja kuinka paljon, hyshys-käsitöitä on valmistunut pitkin marras- ja joulukuuta. Lisäksi olen innostunut Novitan joulukalenterisukista, jossa tehdään joka päivä ihania pitsi- ja palmikkokuvioita. Tekemistä riittää, joten inspiroivaa joulukuuta kaikille! Ja stressitöntä ;)

250 gramman välityö

Neuloin varastosta löytämistäni vanhoista Novitan Rose mohair -langoista suuren kolmiohuivin. Malli on hyvin simppeli: loin viisi silmukkaa, lisäsin joka toisella kerroksella silmukan toiseen reunaan ja puolessa välissä aloin kaventaa samalla tavalla. Raitoja en sen enempää miettinyt, neuloin niin pitkään kuin lankaa riitti.

Nyt on taas lankalaatikkoa kevennetty ja talven tuiskut saavat tulla!

Pula-ajan pöksyjä

Lainasin kirjastosta Paapiin kaavakirjan lapsille, enkä voi muuta kuin kehua sitä! Onhan tämän kirjan julkaisusta jo aikaa hyvä tovi ja tämä on ehditty jo monessa paikassa kehua puhki, mutta näin hyvää perusteosta ei voi kehua liikaa. Ainut pieni miinus on perusvaatteiden kokojen alkaminen koosta 86, meidän neidille kun olisi tarvetta 74 senttisille vaatteille. Onhan kirjassa toki bodymalleja vauvoille laajalla kokotaulukolla, mutta itse kaipaisin kaavoja perushousuille, leggingseille ja mekoille. Onneksi Typy kasvaa, eikä kulu kauaakaan, kun tuo koko 86 on meilläkin ajankohtainen.

Tähdet olivat oikeassa asennossa ja sain ommeltua Jäbälle kirjan ohjeella kahdet perushousut. Kankaat löysin kangaskaappini uumenista, olen saanut ne aikoja sitten kummitädiltäni. Vihreästä kankaasta oli helppo leikata housut, koska kangasta riitti oikein hienosti, mutta siniset housut olivat melkoista kikkailua. Ompelin kankaisiin jatkopaloja, jotta sain niistä leikattua housujen palaset. Ommellessani housuja kasaan naureskelin itsekseni, että nämä ovat todelliset pula-ajan housut, koska kangasta ei jäänyt juurikaan ylimääräistä. Jäbä on tykännyt kovasti edellisistä pelle hermanni –housuista joten uskalsin tehdä hänelle lisää värikkäitä pöksyjä. Hän kun ei oikein tummansinisistä tai mustista housuista välitä.

Toivottavasti sama hyvä onni jatkuu ja saan yön pimeinä tunteina aikaa tehdä myös Typylle vaatteita. Ja Jäbälle lisää housuja, niitä  kun ei koskaan ole tuolla rymyäjällä liikaa.

Kesällä valmistuineita

Tyhjensin tuossa alkukesästä lankakoriani 1,3 kiloa. Virkkasin aina niin pitkään kuin lankaa riitti, kahta, kolmea tai jossain välissä neljääkin lankaa samaan aikaan, muistaakseni seiskan koukulla.

Tänään vasta sain aikaiseksi kiinnittää madon sille paikalle kuin sen olin suunnitellutkin, pinnasängyn reunoille. Typy on oppinut ryömimään, eikä yölläkään olla paikoillaan. Siksi pinnasängyn reunapehmusteelle oli tarvetta, ettei pää ja kantapäät kolhisi koko ajan pinnoihin.

Kesä, lapset ja puutarha on pitänyt ajatuksen muualla kuin blogissa, mutta ennätin tuossa neuloa parit villasukatkin. Toiset naisten kokoa, toiset miesten. Kuvaustilanne ei tosin ollut rauhallisimmasta päästä, mutta tällaista tämä elämä täällä tällä hetkellä on.

Lahjamekko pöytäliinasta

Tämän mekon kangas oli ennen pyöreä pöytäliina. Pienen kaavojen asettelun ja pyörittelyn jälkeen pöytäliina riitti juuri ja juuri synttärilahjamekoksi kuusivuotiaalle tytölle.

Kaava on minuuttimekko Surrur-kirjasta, tosin tein siihen pieniä muutoksia. Tein yläosasta kaksinkertaisen, joten erillisiä kanttauksia ei tarvittu. Niskaan ompelin solmimisnauhat, jotka helpottavat pukemista.

Toivottavasti mekko pääsee käyttöön niin keijukaismekkona kuin puussakipeilypuuhiin. Onhan se ennen ollut kahvikuppien ja kukkaruukkujen alla.

Pitkästä aikaa kasseja

Ompelukaapissani on pitkään lymyillyt paksu verho. En muista yhtään, mistä verho on minulle kulkeutunut, mutta paksu puuvillakangas on huutanut jo pidemmän aikaa haluavansa päästä kassiksi. Nyt tuli tarve yhdelle kassille, mutta kun alkuun pääsin, leikkasin koko verhon palasiksi. Siis koko verhon, yhtään pientä kangaspalaakaan ei jäänyt käyttämättä. Hurautin kokoon siis kuusi kassia ja yhden minikassin Jäbän leikkeihin.

Nyt todellakin on kasseja, onneksi näille löytyy aina käyttöä... ja ottajia.

Eihän se housuja tarvitse...

...mutta kun halusin tehdä. Ja tein kolmet, kun kerran vauhtiin pääsin.

Pirteää viikonloppua kaikille!

Pipo

Kevät on trikoopipojen aikaa. Tein Jäbälle uuden pipon samalla kaavalla kuin viime keväänä. Jäbä valitsi kankaat ja minä hoidin ompelun. En olisi itse valinnut näin ärtsyä väriyhdistelmää, mutta poikani rakastaa värejä. Menkööt siis tämän kerran.

Parasta oli se, että kankaiden leikkuusta valmiiseen blogipäivitykseen meni puoli tuntia. Voisin sanoa, että varsin tehokas tapa käyttää Typyn päiväunet.

Viimein vaatteita omalle vauvalle ja yhdet lahjasukat

Nyt viimein tein Typyllekin hieman täydennystä vaatekaappiin. Piirsin kahdesta kaupan housuista kaavat ja kokeilin ommella niistä housut. Koekintut nukkuvat vielä päiväunia, joten en saanut sovitettua, kumpi malli olisi parempi, mutta näyttävät melko toimivilta pöksyiltä. Helpothan nämä ovat kuin mitkä, kaksi samanlaista kappaletta yhteen ja resori vyötärölle, ei helpommaksi voisi vaatteiden teko enää mennä. Kangas on Paapiin pussupussista aikoinaan tullutta, hieman liian vaaleanpunaista omaan makuun, mutta tulipahan sillekin kankaanpalalle käyttöä.

Lisäksi ompelin Typylle mekon samalla kaavalla, kuin kummitytölleni, hieman vain pienemmällä koolla. Tämä kangas on myös possupussin sisällöstä ja tästä tykkään erityisen paljon. 

Koko on 74, aivan liian iso vielä meidän keijukaiselle, mutta lapsilla on onneksi tapana kasvaa.

Neuloin viime viikolla myös tämän vuoden ensimmäiset villasukat. Tämän parin ei kuitenkaan pidä odottaa jouluun asti, että pääsisivät käyttöön, vaan nämä menivät 50-vuotislahjaksi. Lanka on seiskaveikkaa ja 100 gramman kerä riitti juuri ja juuri näihin sukkiin.

Lankavaraston tyhjennystä tähden muodossa

Virkkasin tähden loputtomasta lankavarastostani löytyneistä Dropsin Fabel-lankakeristä. Virkkasin niin kauan, kuin lankaa riitti ja toivoin, että tähdestä tulisi sopivan iso tarkoitukseensa.

Tämähän toimisi ihan hyvin tähtipeittona, mutta virkkasin tämän lämmikkeeksi Typylle, kun hän on kantorepussa. Kannan Typyä harvakseltaan, joten tällainen peitto toimii hyvin takin parina, eikä tarvitse ostaa kantotakkia kaappiin pölyttymään. Idea tähän löytyi Pinterestistä. Jospa sitä innostuisi kantamisesta vähän enemmänkin, koska nyt on ainakin varusteet kohdillaan.

On hieman vaikeaa kuvata kantorepussa nukkuvaa lasta peitto päällään, mutta eiköhän näistä hieman selvää saa, miltä peitto näyttää päällä.

Ompelukärpänen

Ompelukärpänen iski ja ompelin kummitytölle syntymäpäivälahjaksi mekon. Kangas on Paapiin possupussista ja se riitti juuri ja juuri 98/104 kokoiseen mekkoon. Samalla tuli testattua uusimmasta Suuri Käsityölehden numerosta mekon kaava. Tällä samalla kaavalla teen taatusti typyllekin mekkoja, tuntuu aika näppärältä mallilta.

Possupussin mustavalkoisin kangas osui silmääni kangaskaappia myllätessäni ja ompelin siitä lapsosten pikkuserkulle housut.

Samalla tuli tehtyä hieman värikkäämmätkin, kun ompelun vauhtiin pääsin. Nämä housut matkaavat samaan osoitteeseen, kuin edellisen postauksen pyöreä matto.

Nyt kun vieraitten lapset on vaatetettu, voisi tehdä jotain kivaa myös omille muksuille. Löytyi sopivasti laatikon pohjalta vielä noita Hilmukka-merkkejäkin. :)

Kun kaikkea tarvitsee tehdä kaksi...

Etsin netistä ohjetta virkattuun vaunuleluun ja löysin hauskan virkatun pupun ohjeen. Virkkasin paksusta puuvillalangasta ohuella koukulla violetin pupun todetakseni, että se on vaunuleluksi aivan liian iso. Kun pupu valmistui, Jäbä ihasteli sitä ja halusi tottakai itselleen samanlaisen. Tein hänelle vihreän pupun, samasta langasta kuin joskus olen hänelle tehnyt autopaidan. Koska täytyyhän sitä molemmilla puput olla.

Virkkasin pupun ohjetta mukaillen astetta pienemmän yksilön. Virkkasin myös lisäksi palloja, jotta sain vaunulelusta värikkään ja toivottavasti Typynkin mielestä mielenkiintoisen. Kiinnitin pallot toisiinsa ketjusilmukkanyörillä ja päihin solmin isäni henkseleistä otetut nipsut.

Ja tottakai, kun virkkasin Typylle palloja, halusi Jäbä samanlaiset. Langanjämistä syntyi pari, millä leikkiä. Koska täytyyhän molemmilla palloja olla.

4 kiloa kudetta

Virkkasin tuossa muutama hetki sitten Jäbän kummitädille toiveiden mukaisen maton. Tilasin ohutta ontelokudetta Tapion kaupasta, mustaa, valkoista ja kahta eri sävyistä harmaata. Itse maton virkkaamiseen ei kulunut kauaa aikaa ja lopuista kuteista virkkasin vielä lelukorin samaan osoitteeseen.

Itse kuvaaminen vaan osoittautui haasteelliseksi hommaksi. Koska sopivaa hetkeä kunnon kuviin ei vaan tullut, isken blogiin puhelinräpsyt. Äitiyspakkaus on mattokuvassa helpottamassa koon hahmottamista. Siitä tuli iso!

Helppoa ja nopeaa, niinhän sitä luulisi

Aika ei tahdo riittää käsitöille. Oli ristiäiset, talvilomat ja ai niin, nuo kaksi lasta. Pienemmän kanssa arki on lähtenyt hyvin käyntiin, hän kasvaa kohisten ja nukkuu hyvin. Mutta vapaa-aika, onko se jotain syötävää?

Olen kuitenkin saanut viimein ommeltua meidän olkkariin verhot! Eihän siinä mennyt kuin puoli vuotta... Ostin valkoista pellavakangasta kaksi metrin palasta, ompelin sivut ja laitoin tankoon roikkumaan yhdessä pappani vanhojen vöiden kanssa. Olohuoneessamme on siis kahteen suuntaan ikkunat ja molemmat ikkunat saivat koristuksekseen samanlaiset verhot. Idea on aikoja sitten tullut vastaan netin ihmeellisestä maailmasta. Tykkään näiden verhojen rentoudesta ja yksinkertaisuudesta. Silti nämä eivät ole mielestäni tylsät. Juuri hyvät meidän olkkariin.

Toinen valmistunut käsityö ovat villasukat typyn pikkuserkulle, neljän kuukauden ikäiselle poitsulle, jonka jalka kasvaa kohisten. Lanka on jotain 100 prosenttista villalankaa, ovat lämpöiset kengänkorvikkeet räntäiseen kevätilmaan.