Tyhjensin tuossa alkukesästä lankakoriani 1,3 kiloa. Virkkasin aina niin pitkään kuin lankaa riitti, kahta, kolmea tai jossain välissä neljääkin lankaa samaan aikaan, muistaakseni seiskan koukulla.
Tänään vasta sain aikaiseksi kiinnittää madon sille paikalle kuin sen olin suunnitellutkin, pinnasängyn reunoille. Typy on oppinut ryömimään, eikä yölläkään olla paikoillaan. Siksi pinnasängyn reunapehmusteelle oli tarvetta, ettei pää ja kantapäät kolhisi koko ajan pinnoihin.
Kesä, lapset ja puutarha on pitänyt ajatuksen muualla kuin blogissa, mutta ennätin tuossa neuloa parit villasukatkin. Toiset naisten kokoa, toiset miesten. Kuvaustilanne ei tosin ollut rauhallisimmasta päästä, mutta tällaista tämä elämä täällä tällä hetkellä on.