Vikat valmistuneet tältä vuodelta

Kohta vaihtuu vuosi, joten on hyvä aika laittaa blogiin kooste valmistuneista töistä, mitkä eivät ole aikaisemmin blogiin eksyneet.

Karhusukat valmistuivat tilauksesta siskoni miehelle isänpäivälahjaksi. Ohje löytyi googlettamalla karhun kuvio, muuten sukat ovat perussukan mallilla tehty.

Jäbä löysi kaupasta heijastavaa lankaa ja pyysi siitä itselleen lapasia. Toki ne täytyi tehdä, silloinhan oli syyspimeys pahimmillaan ja kaikelle pihalla heijastavalle oli tarvetta.

Tuoreimmalle kummitypylle neuloin tumput ja junasukat syysviimoihin. Tumput olivat muistaakseni alpakkaa, sukat Nallea.

Toiseksi tuoreimmalle kummitypylle neuloin myös sukat puolivuotislahjaksi. Varsista tein ekstrapitkät, pysyvät toivottavasti vauhdissa paremmin mukana.

Nämä sukat valmistuivat jämäkeristä ja tykkään näistä kyllä erityisen paljon.

Kesällä sain tehdä myös jotain, mitä en ole ikinä ennen tehnyt: sukkanauhan. Tein tämän ystäväni häihin ajatuksella, mitä överimpi, sen parempi. Karma iski ja nappasin sukkanauhan itselleni. Että jos joku on vailla uniikkia sukkanauhaa, täältä löytyisi vähän käytetty!

Parempaa uutta vuotta ihmiset!

Kangaskaapin pikainventaario

Taisi käydä niin, että innostuin tilaamaan Paapiilta possupussin, koska täytyyhän heidän inventaariotyhjennystään tukea... ja jos rehellisiä ollaan, tilasin emakon. Tilausta tehdessäni muistin, etten ole vielä ommellut juuri mitään edellisestäkään emakkopussin sisällöstä, joten äkkiä kankaat esiin ja hurauttelemaan tunikoita Typylle.

Kaava on sama kuin Jäbän paidoissa, pienemmässä koossa ja levensin hieman helmaa, että sain paidasta mekkomaisemman.

Yhteen tunikaan käytin loput ruuvikankaasta, koska Typy siitä niin kovasti tykkäsi. Ruuvikangas ja kukallinen kissakangas ovat löytöjä Tampereen messuilta, muut ovat Paapiin.

Ja niskaan tietty merkit paikoilleen, helpottaa tunikoiden pukemista kun tietää ensisilmäyksellä, kumminpäin vaate laitetaan päälle.

Vaatetäydennystä Jäbälle

Tässä kun olen saanut lomailla välipäivät, olen päässyt ompelemaan saumurilla pitkästä aikaa. Jäbällä tuntuu vaatteet kuluvan puhki ennätysajassa ja uusille housuille ja pitkähihaisille paidoille oli tarvetta.

Tampereen käsityömessuilta löysin muutamia Jäbälle sopivia kankaita ja nyt viimein sain piirrettyä kaavat ja leikattua kankaat vaatteiksi. Kaavat ovat Suuresta käsityölehdestä, numerosta 5-6/15. Samoilla ohjeilla olen tehnyt aikaisemminkin vaatteita, kaavat toimivat ja ovat suht helpot.

Vaatteiden kuvaamisesta ei tosin tahtonut tulla mitään. Päivänvaloa oli ihan turha odottaa ja innokkaat kuvausassarit eivät malttaneet pitää sormiaan erossa vaatteista. Typy jopa mallaili ruuvipaitaa itsensä päälle ja harmitus oli suuri, kun tajusi paidan menevät isoveljen vaatekaappiin.

Autohousuista tuli hauskat. Toisten housujen takaosan tein vanhasta collegehaalarista, minkä olin saanut ystävältä tuunauskäyttöön. Resorien kanssa meinasi tulla paniikki, koska tajusin, että resorivarastoni ovat huventuneet. Täytynee käydä ostamassa isot palat resoria varastoon, niin ei vaatteiden valmistus jää materiaalipuutteista kiinni.

Voi, kuinka onnellinen Jäbä oli saadessaan vaatekaappiinsa täydennystä. Jäbä vihaa mustia housuja ja hänen tyylinsä kulmakivi on värikkyys. Aivopesu on siis onnistunut.

Joululahjat pakettiin

Ruuhkavuosimutsi täällä hei. Tämä syksy ja loppuvuosi on ollut melkoista haipakkaa. Käsitöitä on syntynyt verkkaiseen tahtiin aina silmukka silloin, toinen tällöin. Nyt olisi kuitenkin aika laittaa bloginkin osalta pakettiin joululahjoiksi valmistuneet tuotokset. Mitään ihmeellisiä joululahjaspektaakkeleja en kenellekään ehtinyt tekemään, suurin osa näistäkin töistä oli valmistunut jo tammikuussa, mutta on se silti ihanaa antaa lahjaksi villasukkia tärkeille ihmisille, joiden tietävän niitä pitävän.

Näiden villasukkien lisäksi valmistui neljä aikuisten sukkaparia ja kaksi paria lasten kokoa. Niitä vaan en tajunnut jouluhötäkässä kuvata.

Lippapipot, toinen kummitytölle ja toinen ystävälle. Pinkki kangas on tullut Paapiin emakkopussista ja kukallinen kissakangas on löytö Tampereen kässämessuilta.

Rakas siskoni ja hänen metsästystä harrastava miehensä saivat joululahjaksi lämpöisen, neulotun tyynyn. Kyllä tälle kelpaa päänsä laskea ja uneksia suloisia päiväunia.

Toivottavasti teillä kaikilla oli leppoisa joulu ja vielä leppoisammat välipäivät.

Näppärä vaunulokerikko

Hankin alkukesästä Typylle matkarattaat. Niiden kanssa kuljeskellessani aloin miettiä, kuinka kätevää olisi, jos kahvassa olisi sellainen lokerikko, mihin saisi juomapullon, nenäliinoja ja mitä nyt ikinä pientä lasten kanssa reissatessa tarvitsee kädenulottuville. Muistin Hupsistarallaa-blogissa joskus olleen parikin virkattua vaunulokerikkoa ja niiden inspiroimana lähdin tekemään omaa versiota.

Virkkasin ensin pohjan, josta oli helppo lähteä virkkaamaan reunoja. Lokerikko on siis yhtenäinen pohjasta ja reunoilta, sisällä olevat väliseinät olen virkannut erikseen ja ommellut kiinni. Lankana käytin vaunulelusta jääneitä puuvillalankoja. Niiden värit toivat mieleen Marimekon räsymatto-kuosin ja siitä inspiroituneena virkkasin reunat täyteen palloja.

En ole ikinä ennen tehnyt kirjovikkausta, mutta muutaman youtube-videon jälkeen lähdin kokeilemaan eikä se lopulta niin kovin vaikeaa ollut. Suorastaan harmitti lopettaa ympyröiden virkkaus niin nopeasti, tällä mallillahan olisi saanut tehtyä vaikka kesäkassin.

Kiinnityslenkeiksi sain äitini varastosta tuollaiset lukot. En tiedä, miten kestävät käytössä, mutta nyt tuntuvat varsin tukevilta ja näppäriltä. Kesän reissut, olemme valmiita!

Mekkorakkaus

Vielä joku päivä vaatekaapissani on eniten itse tehtyjä vaatteita kuin ostettuja. Tai ainakin hyvistä materiaaleista tehtyjä, kotimaisia luottovaatteita, jotka pysyvät ryhdissään vuosi toisensa jälkeen. Vielä ei aika ja osaaminen riitä arkivaatteiden tekoon, mutta onneksi sitä silloin tällöin innostuu ompelemaan itselleen juhlia varten.

Viime viikonloppuna pääsimme juhlimaan häitä ja päätin ommella häihin mekon itse. Malli on Suuren Käsityölehden numerosta 3/2018. Yläosan tein kaksinkertaisena, joten kaula-aukon ja hihojen huolittelu onnistui helposti ja teki yläosasta hieman ryhdikkäämmän. Kangas on Eurokankaasta ja se on vegaanista trikoota. En edes tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta kangas on pehmoista ja tuntuu ihanalta päällä.

Malli on yksinkertainen ja tällä mekolla kelpasi juhlia myöhään yöhön asti. Täydellinen juhlamekko, minkä voi pukea jatkossa myös arkisempiin tilaisuuksiin.

Kun mopo lähtee käsistä...

Kun kaava on todettu hyväksi, tuntuisi suorastaan haaskaukselta, jos sitä ei sitten käyttäisi. Nyt Typyllä on yhteensä neljä samalla mallilla tehtyä tunikaa, onneksi sentään eri kankaista.

Vasen kangas on Pilpo Design, jonka ostin Tampereen käsityömessuilta. Oikea samoilta messuilta ostettu Paapiin kangas, josta olen tehnyt Typylle aikaisemmin lippapipon.

Ja ettei jalat palele, tein kalsareita leggigsejä. Silpoin viimeiset Pilpo Designit ja kahdet muut kankaat olen saanut kummitädiltäni. Kaavat Paapiin kaavakirjasta, joka ehkä pitäisi jo ostaa omaksi, koska se on yksi harvoista käsityökirjoista, mihin palaan aina, kun haluan tehdä lapsille vaatteita.

Käyttövaatetta Typylle

Sain tänään inspiraation: just nyt haluan tehdä Typylle pari tunikaa. Hyväksi havaittu Paapiin kaavakirja esiin, sieltä tarpeeksi yksinkertainen malli ja kangasvarastoista yhdet ihanimmista kankaista saksien käsittelyyn.

Joskus hyvä idea jää yritykseksi, mutta nyt kaikki toimi, kankaat, koneet, kaikki. Ja näistä tuli mielettömän ihanat, todelliseen tarpeeseen.

Kuvasin nämä heti kun sain kokomerkit kiinni. Olisi ehkä pitänyt odottaa kunnollista päivänvaloa, jotta kankaiden värit pääsisivät kunnolla oikeuksiinsa, mutta aina ei malta. Nämä kun pääsevät heti käyttöön.

Heräteostos

Olin lasten kanssa Eurokankaassa hakemassa itselleni mekkokangasta. Jäbä katseli ammattilaisen elkein kangaspakkoja ja yhtäkkiä hänen silmiinsä osui hänen sanojensa mukaan täydellinen piipaakangas. Trikoo ei ollut hinnalla pilattu, joten puoli metriä lähti paitakangasta mukaan. Kaavat otin jo hyväksi havaitusta Paapiin kaavakirjasta ja ompeluun ei paljoa aikaa kulunut.

Lopuista kankaanpaloista riitti juuri ja juuri lippapipoon siskoni kummipojalle. Toivottavasti tämä on sopiva. Ja mikä parasta, kangasta ei jäänyt yhtään ylimääräistä. Kangaskaappiin ei siis tarvinnut tehdä tilaa uudelle kankaalle. Kaappi kun kaipaisi kipeästi tyhjennystä.

Ryytimaan muodonmuutos

Tonttimme kulmassa on ryytimaa. Jo edelliset asukkaat olivat sen siihen kaivaneet ja viime vuonna istutin ryytimaalle niin salaattia, kesäkurpitsaa kuin tilliäkin. Paikka on aurinkoinen ja sateisesta kesästä huolimatta siemenet lähtivät itämään ja tuottivat hyvin satoa. Mutta... jokainen, joka joutuu pihallaan elämään kotiloiden kanssa tietävät sen tunteen, kun ne pienet tuholaiset syövät ja tuhoavat aivan kaiken mitä eteensä saavat. Ne söivät ja talmasivat limallaan kaiken mitä kasvimaalla oli ja kotiloiden keräämisestä huolimatta ne vaan lisääntyivät ja lisääntyivät.

Tänä vuonna ajattelin ryhtyä sotatoimiin hyvin varustautuneena. Kaivoin ryytimaan auki ja poistin siitä maata muutaman sentin verran. Sen jälkeen laitoin maahan suodatinkankaan, minkä luulisi pitävän rikkaruohot kurissa.

Sitten sorakuormasta lapioimaan soraa suodatinkankaan päälle. Ja iltaisin hyvät venytykset, jotta pääsi seuraavana päivänä sängystä ylös.

Perunalaatikot sain mummultani. Niiden pohjalle ja sivuille laitoin paksun kankaan, jonka päälle sain mullat. Yksi säkillinen multaa oli juuri sopiva määrä yhteen laatikkoon. Eilen istutimme Jäbän kanssa salaattia, tilliä, persiljaa, porkkanaa ja sipulia laatikoihin ja toivomme, ettei kotilot löydä apajille. Lisäksi ostin muutaman samettiruusun kaunistuttamaan kasvimaata ja pitämään omalta osaltaan kotilot kaukana. Ne kun eivät kuulemma pidä samettiruusuista.

Lisään vielä laatikoiden reunoille kuparilankaa ympärille, koska kupari on myös hyvä kotiloiden karkoituskeino.

Kotilot, olen valmis. Lupaan tehdä jatkossakin teidän elämästänne minun pihallani erityisen vaikeaa.

Etsitkö tätä ovea?

Joskus asiat ottavat aikansa. Siitä päivästä, kun muutimme tähän kotiin, olen halunnut tehdä meidän oveen vessakyltin. Etsin pitkään erilaisia ideoita, mietin materiaaleja ja välillä unohdin koko projektin.

Sitten idea, tuo teksti, tuli selatessani Pinterestin ihmeellistä maailmaa. Mutustelin ideaa, kokeilin kirjontatapoja ja lopulta kirjoin meille täydellisen vessakyltin asiaan kuuluvalla ristipistoruusulla. En tiedä, voiko näin sanoa vessataulusta, mutta tuo on ihan meidän näköinen.

Ja viimein viikonloppuna se pääsi oveen. Laitoin sen kiinni vahvalla kaksipuoleisella teipillä, jotta siitä on iloa vielä seuraavillekin sukupolville.

Vaunulelu lahjaksi

Minua pyydettiin tekemään lähipiiriin syntyvälle vauvalle vaunulelu. Sain kuvan, minkä tyylistä haluttiin ja sen pohjalta oli helppo lähteä toteuttamaan oma visio vaunulelusta.

Pupuja ehdottomasti, väreinä mustaa, valkoista ja harmaata. Ja sellainen, mikä sopii niin tytölle kuin pojallekin. Pieni keltainen yksityiskohta piti laittaa myös, pitäähän sitä tekijän kädenjälki olla mukana.

Lankana Novitan puuvillalankoja, 2,5 koukulla. Pallorivin päissä olevat klipsut ovat vanhoista henkseleistä. Vaunuleluja on niin ihana tehdä ja voi kuinka ihanaa on, kun niitä saa tehdä myös lahjaksi.

Viitta lahjaksi

Olen tehnyt tätä kyseistä viittaa ehkä jo neljä vuotta. Tiedättehän ne keskeneräiset työt, joita tekee aluksi ihan innoissaan ja lopulta sulloo ne kangaskassiin ja toivoo unohtavansa koko roskan. Raivatessani yläkerran kaappeja tämän viitan projektipussukka osui käteeni ja päätin, että joko teen sen valmiiksi tai puran kokonaan pois. Mittailin työtä hetken, olin jo alottamassa purkuoperaatiota, kunnes tajusin, ettei työ itseasiassa ollut enää pahasti kesken, sovelsin sen loppuun ja annoin äitienpäivänä lahjaksi miehen äidille.

Heilteillä tällä ei ole käyttöä, mutta ovelan mallinsa ansioista kesän viileinä iltoina tai alkusyksyn kylmyydessä toimii lisälämmikkeenä. Tämä on kuin viitan ja jakun yhdistelmä: huoleton kuin viitta, mutta pysyy hyvin päällä kuin jakku. Ohje oli jostain vanhasta Novitan lehdestä ja lanka... en muista. Olen vain niin iloinen, että tämä on viimein valmis.

Amppeli mustanmerenruusulle

Sain äidiltäni mustanmerenruusun siemeniä (vai mitä käpyjä ne olivat) ja istutin ne ruukkuun. Kun ilmat alkoivat lämmetä, halusin laittaa kukkaruukun kuistille ja virkata sille uuden amppelin. Varastoista löytyi jykevää lankaa, ilmeisesti jotain puuvillasekoitetta, mikä ei joustanut yhtään. Täydellistä materiaalia amppeliin.

Virkkasin ensin kiinteillä silmukoilla amppelin pohjaksi ympyrän, jonka jälkeen lähdin virkkaamaan verkkoa. Innostuksissani virkkasin pari kerrosta liikaa, mutta onpahan vähän tukea kukkasilla. Lopuksi virkkasin ketjusilmukkalenkit ripustamista varten. Lisäksi löysin varastoistani valkoisia ketjunpätkiä, jotka toimivat lisäpituutena amppelille.

Lippapipoja

Olen ollut aikeissa tehdä näitä lippapipoja jo ehkä kolme vuotta. Kaavat olen tulostanut aikoja sitten Noshin sivuilta täältä. Ja sitten, kun sitä innostuu, tehdään useampi.

Ensimmäiset tein omille muksuille. Rusettikankainen piti aluksi tulla Typylle, mutta siitä tulikin liian iso, mutta onneksi se löysi uuden omistajan.

Toisella ompelukerralla tein pipoja siskoni lapsille ja äidilleni. Lisäksi yritin tehdä rusettikankaisen pipon itselleni, mutta siitä tuli liian pieni, joten siskoni sai sen. Kankaina käytin erilaisia kangaskaapin jämäkankaita ja tuo ruusukangas on aikaisemmin ollut mekko. Lippaosissa käytin kovikkeena vanhaa villapaitaa, joka oli huopunut pesussa.

Kummitytölle

Viimeiset viikot olen tehnyt jotain suurta ja tänään saan sen teille viimein esitellä.

"Maailma on täynnä ihania asioita. Sinä olet yksi niistä."

Tänään oli rakkaan kummityttöni ristiäiset ja lahjaksi annoin tekemäni tilkkupeiton, johon kirjailin erilaisia, kummityttööni liittyviä kuvia.

Kankaat löysin varastostani. Valitsin kaikki punaisimmat, koska tiedän kummityttöni äidin pitävän punaisesta ja joskushan sen aivopesun on alettava. Kankaina ovat erilaiset verhot, lahjaksi saadut kangaspalat kuin myös oma, vauva-aikanani käytössä ollut pussilakana. Melkoinen kirjo muistoja jo siis pelkästään kankaissa. Harmaan tikkikankaan ostin Eurokankaasta. Se oli helppo ommella paikoilleen, koska ei tarvinnut ommella erikseen vanua ja taustakangasta.

Kirjonta vei sydämeni kokonaan ja olenkin suunnitellut lisää kirjontatöitä, mitä toteutan seuraavaksi. Alotin tämän peiton tekemisen heti kummityttöni synnyttyä ja näihin satoihin, ehkä jopa tuhansiin pistoihin olen kirjonut niin iloa, rakkautta, huolta kuin kannustusta. Juuri tunneskaalan laajuus tekee tästä peitosta yhden rakkaimmista käsitöistä.

Onnea kummityttö nimestä!

Sukkia, sukkia, sukkia, sukkia ja pipo

Olen viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa tehnyt paljon käsitöitä muille. Kuitenkaan ne eivät ole jostain syystä ennättäneet tänne blogiin asti esittelyyn. Tässä ne nyt tulevat, kootusti kaikki kerralla.

Neuloin ystävälleni pipon tilauksesta. Ohje vanha tuttu ja hyväksi havaittu. Samalla ohjeella tein vähän aikaa sitten pipon Jäbällekin.

Samaiselle ystävälle neuloin joulukuussa Novitan joulukalenterisukat. Näiden tekemisestä nautin todella paljon. Oli ihanaa oppia uusia tekniikoita, odottaa jännityksellä seuraavaa vihjettä ja nauttia neulomisesta. Pieniä vastoinkäymisiä toki tuli, jouduin purkamaan toisen sukan jalkaterän, koska olin vahingossa neulonut sen väärälle puolelle. Jos sukat olisivat tulleet itselleni, olisin antanut olla, mutta lahjaksi en sellaisia olisi kehdannut antaa. Ihanat näistä tuli silti, ehkä vielä joku päivä neulon samanmoiset itsellenikin.

Miesten sukkia tuli myös neulottua hyväntekeväisyyteen. Sini-valko-raidallinen lanka on saatu äidiltä ja kirjavat sukat on neulottu kaksinkertaisella, ohuen ohuella sukkalangalla. Lankakori kiittää pienestä tyhjennyksestä.

Lisäksi neuloin miehen veljelle joululahjojen lisäksi uudet villasukat. Hän kun käyttää villasukkia hyvin paljon, niin on välillä vaihtelua jaloille. Varressa erilaisia jämiä, jalkaosassa yksiväristä Nallea.

Tärkeitä käsitöitä kaikki, toivottavasti ovat päässeet lämmikkeeksi.