Hellurei, Hippi-Hilmukka!

Olen haalinut pitkin vuotta varastoon kestovaippoja. Jäbän kanssa kestoiltiin osittain ja haluan tämän uudenkin vauvan kanssa kokeilla, onnistuuko meiltä kestoilut. Kirppareilta on tarttunut matkaan niin taskuvaippoja kuin sisä- ja kuorivaippoja sekä lisäksi kävin äitini varastoista hakemassa muutamat kulahtaneet harsoliinat. Haluaisin kokeilla harson ja villapöksyjen yhdistelmää vauvan kanssa, Jäbän kanssa kun en tainnut kertaakaan päästä edes kokeilemaan villavaippahousuja.

Varastosta löytyi vielä hahtuvalankaa, josta lähdin neulomaan Novitan (talvi 2012) ohjeella villapöksyjä. Katsotaan, miten malli istuu käytännössä, näitä kun en ole aikaisemmin tehnytkään. Neulominen oli ainakin helppoa ja nopeaa, joten jos nämä osoittautuvat täydellisiksi villavaippahousuiksi, näitä on helppo tehdä lisää tarvittaessa.

Vaipparaportti

Nyt ollaan koitettu kestovaippoja oikein urakalla. Vaippoja käytetään vaihtelevasti. Sellaisina päivinä, kun jaksan pestä pyykkiä ja kone ei ole aivan täynnä, käytetään useampia kestoja päivässä. Joskus pidetään vain yksi ja joskus on päiviä, kun mennään vallan kertakäyttöisillä. En kuitenkaan ole hetkeäkään katunut, että tein kestoja, tulen niin tekemään niitä lisää sitten kun jäbä ei enää noihin vanhoihin mahdu. Olen saanut kestovaippoja ystäviltä ja olen huomannut, että itse pidän eniten Myllymuksujen täyttövaipasta, mikä tuli äitiyspakkauksen mukana. Se on ohut, toimiva, eikä kertaakaan ole tullut ohivuotoja sen kanssa. All-in-one-vaipat ovat omien kokemusten mukaan huonoimpia, niissä on tullut eniten vahinkoja ja ne tuntuvat todella paksuilta ja tönköiltä. Ompelemani kestot ovat olleet toimivia. Ohivuotoja ei ole tullut, mutta huomasin vaippojen olevan hieman liian paksuja. Muuta ongelmaa siinä ei ole, mutta pitää vain katsoa, mitkä vaatteet mahtuvat silloin päälle. Yllättäen olen pitänyt myös imun ja pelkän kuorivaipan yhdistelmästä (sain niitä pari vanhoista äitiyspakkauksista) vaikka aluksi luulin, että ne ovat kestoista huonoin valinta. Hahtuvia en ole vielä koittanut, mutta niidenkin aika tulee.

Muita asioita, mitä on hyvä ottaa huomioon, kun lähden ompelemaan lisää vaippoja:

- Jos ompelen Suuri käsityö-lehden kaavoilla (2/2007), lisään etulärpäkkeeseen leveyttä.
- Käytän vaipan sisäosaan flanellia, frotee on vähän turhan paksua. Imut hoitavat imemisen.
- Valmiit imut ovat niitä parhaimpia, eivätkä maksa paljon. Froteeimut, joita tein, ovat hoitaneet asiansa, mutta jäbää alkoi häiritä märkä vaippa aikaisemmin, kun käytin pelkkää froteeimua. Lisäksi se on aika paksu, kauppojen valmiit imut ovat siinäkin mielessä parempia.

Kestoja käyttäessäni olen huomannut yhden haastavuuden: mihin laitan käytetyt vaipat, jos en voi niitä heti laittaa pesukoneeseen? Voisiko jokin kangaspussi olla tarpeeksi ilmava, mihin vaipat voisi laittaa odottamaan pesua, ettei niiden tarvitsisi olla ympäri pesuhuonetta?

Musta on niin tullut hippiäiti noiden vaippojen suhteen...

Ei pöllömpi pöllö

Virkkasin pöllöä alkuvuodesta koulun luennoilla. Novitan Miami-lanka oli vielä silloin uutta. Ostin muutaman kerän ihan toinen projekti mielessäni, mutta Novitan Kevät-lehti sai sydämen sykkimään pöllölle, mikä piti heti päästä aloittamaan.

Palat valmistuivat nopeasti. Mutta pöllön muotoon ne eivät tahtoneet ommeltua sitten millään. Siirtelin paloja useamman kuukauden aina pois tieltä, kunnes eräs ilta päätin ottaa neulan käteeni ja ommella pöllön valmiiksi. Eipä tainnut olla kuin vartin homma, mutta projekti ei päättynyt tähän. Tietenkään en omistanut vanua, joten pöllön täyttäminen siirtyi seuraavaan päivään. Vanua en ikinä muistanut ostaa ja aloin jo hieman turhautumaan koko pöllöön. Ajattelin, ettei se loppujen lopuksi edes ole niin kiva, kun palat olivat pyörineet silmissäni jo puolisen vuotta.

Vaippojen leikkaamisesta jäi hassun kokoisa jämäpaloja ja aloin täyttämään pöllöä niillä. Vaipat valmistuivat ja pöllö täyttyi kuin itsestään siinä sivussa. Hieman muhkuraiseksi se jäi ja aika painava siitä tuli, mutta nyt se on valmis! Tällä hetkellä se istuskelee Masukin vauvakopassa. Kopan ympärillä oleva röyhelö on muuten yli 20 vuotta vanha ja kiertänyt useammalla lapsella Kelan äitiyspakkauksen koristeena. Paljon suloisempi, kuin tylsä valkoinen pahvilaatikko.

Saumuroin muutamat liivinsuojatkin. Palat sain lahjoituksena, ne piti vain ommella kasaan. Eipä tarvitse rahaa tuhlata liivinsuojiin, ainakaan ihan heti. En edes tiedä, tarvitaanko noita...

Pienenpienet hahtuvaiset

Neuloin taas parit hahtuvapöksyt kaikista pienimmässä koossa. Eihän nuo montaa kertaa mene, mutta pääsen ainakin heti kokeilemaan niiden toimivuutta. Muut neulomani pöksyt sopivatkin vähän isommalle vauvalle.

Taidan mennä tekemään parit pöksyt kokoa isompina. Ohje on koukuttava, helppo, yksinkertainen eikä loppuvaiheessa tarvitse ommella yhtään saumaa umpeen. Ohjeen mukaan tehtäessä tuo haarasauma tulisi pöksyjen sisäpuolelle, mutten jaksanut kääntää työtä ensimmäisten pöksyjen jälkeen. Se tuntui jotenkin kauhean vaivalloiselta ja mielestäni sauma ei haittaa yhtään vaikka onkin ulkopuolella. Ei ainakaan paina ikävästi.

Imuja ja sisävaippoja

Alan ehkä pikkuhiljaa hallitsemaan tämän vaippasanaston. Tänään surauttelin muutaman lisäimun vaippoihin. Sain äidiltäni vanhan pinnasängynsuojan (siis sen pehmeän kaistaleen, mikä laitetaan pinnasänkyyn, miksi sitä kutsutaan?), joka oli hieman liian leveä imukäyttöön. Leikkasin kaistaleen oikean levyiseksi ja saksin sopivan mittaisiksi suikaleiksi. Leikatessani huomasin, että ulkokuoren alla oli vanulevyn lisäksi vielä jokin kangas. Tuntui pellavalta tai puuvillalta. Imuteho on siis vielä parempi mitä kuvittelin. Käyttöhän vasta todistaa, onko imuista mihinkään, mutta käteen tuntuvat aika hyvältä. Ja niitä tuli paljon!

Leikkasin myös kaksi mainoskäsipyyhettä lisäimuiksi. Tarkoituksena oli ensin tehdä niistä vaippoihin sisäosia, mutta pyyhkeet olivat niin pieniä, ettei niistä saanut mitenkään vaippaa. Täydellisen kokoisia ne kuitenkin olivat lisäimuiksi ja ompelin saumurilla kolme kerrosta päällekäin. Lisäksi käytin kirppispyyheliinan hukkapalan, mikä oli jäänyt ylimääräiseksi vaippojen leikkuusta.

Imujen lisäksi tänään valmistui myös kolme sisävaippaa, joita on siis tarkoitus käyttää neulottujen hahtuvapöksyjen kanssa. Kokeilin erilaisia yhdistelmiä: yhdessä on samaa pyyheliinaa sisällä, kuin kosteussulullisissa, toisessa on varastosta löytämääni vähän paksumpaa pyyhettä ja kolmas on tehty kaksinkertaisesta collegesta. Kaikissa vaipoissa olen käyttänyt kummitädiltäni saamiani kankaita. Tuo valkoinen pupuvaippa tuntuu parhaimmalta, koska sisäosan frotee on ohutta ja päälliosa paksua collegea. Mutta vasta myöhemmin pääsen kokeilemaan, mikä vaippa tuntuu parhaimmalta käytössä.

Huomioksi itselle: sisäosa kannattaa olla ohutta pyyheliinaa, on helpompi leikata, ommella ja muutenkin käsitellä. Nyt sitä pitäisi vaan saada lisää, kirppislöytö on saksittu kokonaan ja varastot tyhjennetty käyttämättömistä pyyheliinoista.

Vaippoja, vaippoja, vaippoja!

Tilasin viime viikolla Kestovaippakaupasta kolmea eri kuosista kosteussulkukangasta. Kankaat saapuivat maanantaina ja innostuin niistä ehkä hieman liikaakin.

Aluksi päätin kokeilla tehdä yhden kokeeksi. Ihan vain yhden vaipan, jotta tietäisin, onko vaippa vaikea tehdä ja miten kosteussulkukangas käyttäytyy ommellessa. Ihan vain testimielessä. Kaavana käytin Suuri Käsityölehden 2/2007-helppokaavaa.

Surruttelin ensimmäisen vaipan kokoon ilman sen suurempia ongelmia. Mitä nyt viimeiset tarranauhat ompelin aluksi väärälle puolelle, mutta sellaista sattuu aina. Illalla telkkaria katsoessani leikkasin niin monta vaippaa, kuin sain leikatuksi kirpputorilta löytämästäni pyyheliinasta ja samalla leikkasin niihin sopivat kosteussulut.

Varapeppuna toimii Sulo-nalle. Ainakin hänelle vaipat istuvat.

Eilisen päivän kulutin melkein kokonaan vaippoja ommellen. Yhteensä vaippoja valmistui seitsemän, kaksi vaippaa jokaisesta kuosista sekä lisäksi kokeilin ommella vanhasta ulkoilutakkikankaasta yhden vaipan. Kyllä eron huomasi jo ommellessa: kosteussululliset vain tuntuivat paremmilta, joten kierrätysidea pitää jättää huomioimatta kosteussulkua valittaessa. Mutta sisäosa on kaikissa samaa pyyheliinaa ja jokaisessa on takana täyttöaukko lisäimuja varten. Tulen myöhemmin kirjoittelemaan vielä lisäimuista, mitä olen ommellut vaippojen sisälle, ei tämä nimittäin tähän jäänyt... En ole ihan varma, mutta luulen, että näitä voi kutsua all in one-vaipoiksi (tai TSI-vaipoiksi tai täyttövaipoiksi... Ottaa tästä vaippasanastosta nyt sitten selvää!).

Nyt on valmistumassa kovaa vauhtia hahtuvapöksyjä lisää ja tajusin, että tarvitsen muutaman sisävaipan ilman kosteussulkuja. Onneksi kummitätini lahjoi minua kevällä syntymäpäiväni kunniaksi erilaisilla collegeilla, niistä kuulemma tulee hyviä sisävaippoja.

Olen antanut kestovaipoille pikkusormen, koko käden ja nyt se on viemässä koko tyttöä mukanaan. Vaippapäivityksiä siis tulossa blogiin enemmänkin.

Tänään...

...olen
- päätellyt langanpäät ensimmäisestä joululahjasta (lankana oli Austermannin Step, täydellinen sukkalanka. Piti hieman vain hillitä tuossa värivalinnassa. Hyllyssä olisi ollut ties millaisia värisekoituksia, mutta joululahjan saaja taitaa lämmetä enemmän tällaisille hillityille yhdistelmille)
- sytyttänyt kynttilän syntymäpäiväsankarille
- pingottanut pienen villatakin muotoonsa odottamaan nappeja
- nauttinut auringon valosta

...aion vielä
- ommella kestovaippoihin lisäimuja
- mahdollisesti jopa leikata  muutamia vaippoja valmiiksi odottamaan tilaamiani kosteussulkukankaita (Löysin eilen kirpparilta ison pyyheliinan, mikä oli hieman normaalia ohuempi ja täysin puuvillainen. Tuntui siis täydelliseltä vaippakankaalta!)
- lukea eilen kirjastosta lainaamiani Muumikirjoja. Minkäköhän sitä seuraavaksi aloittaisi...?

Tai sitten olen vain tekemättä mitään, päivä tuntuu hyvältä niinkin. Oikein ihanan aurinkoista torstaita teille kaikille!

Hahtuvapöksykät

Viikko sitten sain Hahtuvaa käsiini ja katsokaa missä väreissä!

Kerät suorastaan huusivat päästä puikoille ja otin ensimmäiseksi uhriksi vihreän yksilön. Hahtuvaa oli todella haasteellista neuloa, koska se katkeili melkein koko ajan. Oikean kireyden löytäminen oli haastavaa, mutta loppua kohden neulominen alkoi sujua. Näitä pitää tehdä jatkossa lisää. Malli oli erittäin simppeli, ei tarvinnut yhtään saumaa ommella kiinni ja pöksyt valmistuivat todella nopeasti.

Tämän viikon perjantaina on viimeinen koulupäivä ja sitten virallisesti saan aloittaa kesäloman. Jihuu!!

Laiskan sunnuntain pienet, ihanat asiat:

Kummitädiltä saadut kankaat, joista toivottavasti syntyy monia vauvanvaatteita. Aika sinisensävyisiä ovat kaikki, mutta eiköhän näistä saada unisex-vaatteita aikaiseksi.

Suloinen kangas, mikä tänään muovautui erään nimpparisankarin mekoksi. Vaikka nimpparit ovatkin jo tänään, juhlimme niitä vasta puolivuotissynttäreiden kanssa samaan aikaan ensi viikonloppuna. Esittelen projektin sen jälkeen tarkemmin.

Purosta syntyi toiset vaippapöksyt, samalla mallilla kuin edeltänjänsäkin. Viikon päästä saan hahtuvat käsiini ja ne pääsevät samantien puikoille. Kuvassa näkyy myös kummitädiltä saatu tikkikangas, minkä sivut hurautin tänään saumurilla kuntoon. Vauvan peitto oli valmis parissa minuutissa! Tällaiset erittäin pienet ja simppelit käsityöt piristävät kummasti.

Suunnitelmia huomenna alkavaa kurssia varten, pieni iltakävely ja ehkä hieman neulomista. Siihen on hyvä lopettaa tämä ihanan hidas sunnuntai ja koko huisin hauska viikko.

Villapöksykät

Olen viime aikoina ottanut selvää kestovaipoista. Niiden teko tuntuu enemmän kuin houkuttelevalta, vaikka aluksi tuntui siltä, etten tajua mistään sisä- tai taskuvaipoista yhtään mitään. Netistä löysin todella kattavasti vinkkejä niin keskustelupalstoilta kuin kestovaippayhdistyksen ja -infon sivuilta tietoa kestoilusta ja ajattelin antaa innostuksen viedä mukanaan.

Eilen aamulla kokeilin neuloa kuorivaippaa, siis sellaista, mikä tulee sisävaipan päälle estämään "ohivuotoja" (ymmärtääkseni...). Malli oli helppo, vanhasta Suuri Käsityölehdestä ja pökät valmistuivat erittäin nopeasti. Lankana käytin Novitan Puroa, koska sitä sain käsiini kaikista helpoimmin. Luultavasti nämä pitää vielä käsitellä jollain aineella, jotta tulee imukykyisemmät, mutta sen ehtii myöhemminkin. Mielestäni ihanan väriset ja tuntuvat melko hyvin istuvilta. Ainakin vanhalle, harmaantuneelle Sulo-nallelleni pökät tuntuivat sopivalta.

Hahtuvavillatilausta odotellessa taidan tehdä toiset myöskin Purosta, ehkä tällä kertaa eri ohjeella. Ihania nämä ylimääräiset viikkopyhät!