Kummitytölle

Viimeiset viikot olen tehnyt jotain suurta ja tänään saan sen teille viimein esitellä.

"Maailma on täynnä ihania asioita. Sinä olet yksi niistä."

Tänään oli rakkaan kummityttöni ristiäiset ja lahjaksi annoin tekemäni tilkkupeiton, johon kirjailin erilaisia, kummityttööni liittyviä kuvia.

Kankaat löysin varastostani. Valitsin kaikki punaisimmat, koska tiedän kummityttöni äidin pitävän punaisesta ja joskushan sen aivopesun on alettava. Kankaina ovat erilaiset verhot, lahjaksi saadut kangaspalat kuin myös oma, vauva-aikanani käytössä ollut pussilakana. Melkoinen kirjo muistoja jo siis pelkästään kankaissa. Harmaan tikkikankaan ostin Eurokankaasta. Se oli helppo ommella paikoilleen, koska ei tarvinnut ommella erikseen vanua ja taustakangasta.

Kirjonta vei sydämeni kokonaan ja olenkin suunnitellut lisää kirjontatöitä, mitä toteutan seuraavaksi. Alotin tämän peiton tekemisen heti kummityttöni synnyttyä ja näihin satoihin, ehkä jopa tuhansiin pistoihin olen kirjonut niin iloa, rakkautta, huolta kuin kannustusta. Juuri tunneskaalan laajuus tekee tästä peitosta yhden rakkaimmista käsitöistä.

Onnea kummityttö nimestä!

Taljanretale

Tassut on sillä ihan hassut. Naamassakin muutama lempeä arpi. Korvat sojottavat minne sattuu ja häntäkin on vähän vinksallaan. Täynnä se on rakkautta, lämpöä ja pehmeyttä. Iholla voi tuntea suuren halin.

Koulussa oli kokeilevan kirjonnan kurssi. Kirjonta taisi itselläni mennä hieman tilkkutöiden puolelle, mutta kokonaisuuteen olen tyytyväinen. Siitä tuli sellainen kuin pitikin. Hieman nuhjuinen, mutta jo nyt niin rakas.

Onhan se tehty pappani ja isäni ruutupaidoista.

Päivän arvoitus

Mitä saadaan, kun yhdistetään kasa jämälankoja ja innostunut virkkaaja, joka saa äitinsäkin innostumaan?

Tietysti kaksi isoäidinneliö-peittoa, jotka matkaavat aivan näinä päivinä hyväntekeväisyyteen ja osaksi maailman isointa tilkkupeittoa!

Viikko on mennyt Habitare-messuilla askarrellen, joten olo on melko väsynyt. Postaustahti on hieman hiljaista tällä hetkellä, mutta jahka saan kouluasiat ja harjoitteluraportit kasaan, lupaan olla aktiivisempi blogimaailmassa. :)

Kevät

Kevät saapuu kohisten. Rakastan maiseman harmautta, valoa, lämpöä. Siksi lähdin aamulla kameran kanssa ulos, oli pakko ikuistaa maisemaa.

Innostuin jopa näistäkin, en olisi kyllä uskonut. Maailmanennätyspeittoon olisi tarkoitus tämä lähettää, kunhan saan reunat virkattua ja pingotettua.

Se o syssy ny!

Ihanaa, syksy! Syksyn tulon huomaa aivan kaikessa. Tuntuu, että neuleetkin sujahtavat puikoilta tuosta vain, kesällä kun se oli sellaista takomista.

Yhdessä illassa valmistui pipo virkaten. Tosin en tiedä mitä mieltä myssykästä olen, malli on toki kaunis, muttei sovi oikein omaan päähäni. Pipo on tosi raskas, malli söi lankaa ihan tuhottomasti! Viime talvena käytin aina harmaata peruspipoani, mikä on ihan paras pipo ikinä! Eräs tuttavani huomasi myös the piponi ja halusi oitis itselleenkin samanlaisen. Mustaa lankaa oli varastossa, joten tämä saapi kelvata. Suunnitteilla olisi raidallinen pipo samalla mallilla, vähänkö siitä tulisi hieno. Puikoilta on myös luiskahtanut pois kesän projektini: "äkkiä tuo ruma lanka varastosta pois pitää olla helppo muttei liian helppo" -huivi, mikä ei meinannut tulla koskaan valmiiksi. Lankaa kului reilu 200 grammaa ja olen onnellinen kun sain sen pois puikoilta. Lanka oli jotain kirppislankaa, 100% villaa, kaksinkertaisena. Viime postauksessa mainitsemani "ruutupaidoista tilkkupeitoksi" -projekti on jo päässyt hyvään vauhtiin. Eilen leikkasin hihat, tänään silitin ne. Tämä projekti vaatii hieman kärsivällisyyttä, haluan tehdä kaiken ajallaan. Tietynlaista terapiaa tämäkin.