Joululahjontaa part2

Villasukkien lisäksi neuloin vanhimmalle kummipojalleni paidan. Malli on Novitan Ipana -lehdestä ja käytin ohjeen mukaan lankana Miamia. Paita ei kutita, on kevyt, mutta silti varmasti talvella tarpeellinen. Toivottavasti on sopiva ja tulee käyttöön. Ja tietty paitaa koristaa vihainen lintu, sehän on edelleen in, ehkä. Oli tosi kivaa neuloa pitkästä aikaa vaatteita ja samalla iski innostus neuloa itsellekin villapaita. Langat olisi jo hankittuna...

Hänen siskolleen halusin myös tehdä jotain itse. Samaisesta lehdestä löytyi vetoketjumonsterin ohje ja tähän käytin varastosta löytyineitä langanloppuja. Tuo vaaleanpunainen lanka on itseasiassa äitini varastosta, josta hän aloitti isosiskolleni villatakkia reilu 20 vuotta sitten. Ja nyt se muotoutui siskoni tyttären leluksi. Virkkasin ohjeesta poiketen monsterille suun, jotta vetoketjun voi aukaista ja suuhun jemmata asioita.

Ja viimeisenä lahjana lapaset. Löysin ensin lankavarastosta kauan (lähes kolme vuotta!) sitten värjäämäni lankakerät ja niistä tuli heti mieleen ystäväni. En ollut ihan varma lankojen kulutuksenkestosta, joten lapaset olivat parempi vaihtoehto kuin sukat. Idea on sama, kuin vähän aikaa sitten itselleni neulomissa lapasissa. Samaan pakettiin löysin ompelemani pussukan pitsillä ja napeilla koristeltuna.

Oli aivan ihanaa antaa lahjaksi näin paljon itse tehtyä. Viime jouluna päätin, että minähän en ensi jouluna mene ruuhkaiseen hypermarkettiin ostamaan viimehetken lahjoja väsyneenä ja stressaantuneena ja tämä päätös piti. Toki ihan kaikki lahjat eivät olleet itse tehtyjä, mutta suurin osa ja siitä ole ylpeä.

Joululahjontaa part1

Nyt on aika paljastaa, kuinka meillä autettiin joulupukkia tänä vuonna. Innostuin nimittäin neulomaan kasan villasukkia. Olen muutamille ihmisille tehnyt jo useampana vuonna villasukat, muttei niitä koskaan ole syntynyt näin monia. Kun huomasin, että nämä "perinteiset" lahjasukat oli neulottu jo syyskuussa, ajattelin tehdä vielä lisää. Ja vielä lisää. Yhteensä 17 paria.

En tiedä, miksi blogger kääntää osan kuvista kallelleen, mutta tuleepahan niskoja venyteltyä kun kääntelee päätä puolelta toiselle. Nuo kun eivät ole perussukkia ihmeellisempiä (paitsi nuo viimeiset ihanalla palmikolla varustetut). Tarkoituksena oli vain esitellä, että melkoinen määrä sukkia on tullut tikuteltua.

Unohdetut, mutta tärkeät

Olen kokonaan unohtanut laittaa tänne blogiin pari tärkeää käsityötä viime syksyltä. Ensimmäiset ovat kirjavat sukat, jotka kertaalleen pienensin. Eivät nämä nyt perussukkia ihmeellisemmät ole, mutta tuo lanka oli mielestäni aivan ihanaa ja nämä lämmittävät nyt ystävän pienenpieniä jalkoja.

Toiset, mitkä ovat unohtuneet mainita, ovat nämä kivikorut. Tein ne lahjaksi kahdelle ystävälleni, jotka syksyllä muuttivat läheltäni kauemmas. Toinen on jo maailmalta palannut, mutta toinen on edelleen kaukana. Vaunulenkillä keräsin kaksi kiveä taskuuni, kieputin ympärille rautalankaa ja ostin hopeaketjut valmiina liikkeestä. Yksinkertaisuudessaan hienot ja toivottavasti muistuttavat elämästä täällä Vanajaveden rannalla.

Miehen pipo ja oman pään kuvaamisen vaikeus

Tämä pipo lähti puikoille jo jonkin aikaa sitten. Mieheni on käyttänyt minun vanhoja pipoja silloin tällöin, mutta ne ovat jo aika venahtaneita, eivätkä pysy päässä millään. Löysin kivan ohjeen Ullasta, varastosta löytyi mustia villasekoitejämäkeriä ja samana iltana loin silmukat. Ensin laskin tarkkaan tiheyden ja aloin neuloa. Kunnes huomasin, että jos tällä mallilla jatkan, piposta tulee villapaita. Purin, vähensin mallikertoja ja purin taas, koska piposta olisi tullut vieläkin liian iso. Vähensin nyt mallikertoja reilulla kädellä ja toivoin, että piposta tulisi sopiva. Ja tulihan siitä, melko päänmyötäinen, mutta armollinen venähdyksille. Kovin kauan tämän tekeminen kesti, mutta valmistuihan se. Malli oli mukavan haastava, koska en ole pitkään aikaan tehnyt palmikoita, mutta pimeinä iltoina täysin mustalla langalla neulominen ei ole kaikista mukavinta hommaa.

Myyjäiset, joululahja sekä jouluntoivotus

Niin se vaan aika rientää. Viime viikonloppuna oli Wetterhoffin korttelijoulumyyjäiset joihin osallistuin jo kolmatta kertaa. Pienistä vastoinkäymisistä selvittiin (kojusta puuttui yhtenä päivänä katto ja sähköä emme saaneet mistään...), varpaat jäätyivät, mutta tunnelma oli mitä mahtavin. Taatusti menemme ensi vuonna uudestaan, myyjäiset tuovat itselleni ainakin sellaisen joulunodotusfiiliksen.

Yhden joululahjan voin teille jo esitellä, koska lahjan saaja on nämä jo nähnyt. Ompelin viime viikolla yhteensä kahdeksan tuolinpäälistä siskolleni. Toiveet olivat, että ne on pestävissä eivätkä olisi hirveän vaaleat. Kankaan valinta tuotti eniten päänvaivaa, koska Eurokankaasta ei löytynyt ihan sellaista, mitä alunperin lähdin hakemaan, mutta tuo sopii siskoni kotiin mielestäni hyvin. Pääliset olivat yllättävän yksinkertaiset ommella, eikä niihin kulunut hirveästi aikaa. Päälisissä on vetoketju, joten ne on helppo ottaa pois ja pestä. Lapsiperheessä tuo on aika tärkeä ominaisuus. Kaavan säästän, joten voin myöhemminkin ottaa tilauksia vastaan. Siskoni oli ainakin tyytyväinen lahjaansa ja nyt pääliset odottavat joulua.

On vielä pakko laittaa kuva meidän rappukäytävästä. Olimme Jäbän kanssa viime viikon äitiä auttelemassa ja kun viikonloppuna tulimme kotiin, vastassa oli jouluinen maisema ja joulukuusi. Jos tuo ei herätä joulufiilistä, niin ei sitten mikään! Rentoa joulunalusaikaa kaikille, yritetään stressata hillitysti.

Puen poikani vaaleansiniseen

Tässä yhtenä päivänä innostuin purkamaan Jäbän hoitopöydän ja samalla laitoin Jäbän vaatteet hoitopöydän alta vaatekaappiin. Katselin hetken pinoja ja totesin, kuinka ihanan värikkäiltä kasat näyttävät. Tuli mieleen tämä Puutalobaby-blogissa ollut postaus ja kuva, missä kysytään "tytön vai pojan vaatepinot?". Niin, pystyisikö tuosta pinosta sanomaan, kuuluuko vaatteet tytölle vai pojalle. En ole ostanut Jäbälle vaatteita juuri lainkaan, muutamaa kirppispaitaa lukuunottamatta, joten kaikki vaatteet on joko peritty Jäbän serkkutytöltä tai saatu lahjaksi. Mistä olen enemmän kuin kiitollinen.

Tämän samainen sekkutyttö täytti 2 vuotta ja päätin ostaa hänelle vaatteita lahjaksi, niitä kun tarvitaan aina. Kävelin kauppaan tytön koko mielessäni ja tajusin, että sen kokoiset vaatteet on jo jaoiteltu selkeästi tyttöjen ja poikien vaatteisiin. Tytöille on vaaleanpunaista, sydämiä ja röyhelöä, pojille puolestaan sinistä, autoja ja hirviöitä. Siinä hyllyjä katsoessani päätin, että minähän teen pojalleni vaatteet itse (ainakin kokeilen). Blogeissa näen toinen toistaan upeampia vaatteita ja käsityölehdet ovat täynnä erilaisia lasten perusvaatekaavoja. Eikä niitä kaavoja nyt niin vaikeaa voi olla jäljentää valmiistakaan vaatteesta.

Onko teillä jotain suosituksia, mistä kannattaisi lastenvaatteisiin sopivia kankaita tilata? Mikä materiaali on ykkönen, mikä ei toimi lainkaan? Onko jotain vinkkejä ompeluun liittyen? Ja tietenkin, missä on paras hinta-laatusuhde?

Syrämmiä

Kerran kuukaudessa on näköjään ihan hyvä postaustahti... Uskokaa tai älkää, teen koko ajan jotakin. Varsinkin, kun pitäisi lukea oppariin lähdekirjallisuutta, alkaa ihan uskomattomasti tehdä mieli neuloa villapaita. Joululahjoja on syntynyt jo kassillinen, mutten voi paljastaa niitä vielä täällä.

Jouluisissa merkeissä täällä kuitenkin ollaan. Menemme taas koulukavereiden kanssa jo perinteeksi muodostuneeseen Wetterhoffin korttelijouluun ja sinne olen tehnyt muutamia uusia tuotteita. Nämä sydämet lähtivät matkaan jo kesällä ja tämän viikon olen niitä maalaillut ja päällystänyt uuteen uskoon. Vielä pitäisi tehdä muutama jouluinen kortti muiden kaveriksi ja sitten myyjäiset saavat luvan tulla.

Voihan vihaiset linnut!

Viime viikonloppuna vietettiin kummipoikani 7 v -synttäreitä. Ja mikäköhän oli synttärikakun aihe? No tietenkin Angry Birds. Netti on täynnä vihaisilla linnuilla koristeltuja kakkuja ja nyt aion minäkin lisätä tänne yhden lisää. Inspiraatiota saimme Piipadoon huikean hienosta kakusta, josta teimme oman versiomme.

Äidilläni ja minulla oli hauskaa tehdessämme kakkua ja synttärisankari piti kakusta hirveästi. Hän teki jopa itse omat vihaiset lintusta ja otti koristeet kotiinkin.

En ole ennen tehnyt marsipaanista koristeita, mutta tämän jälkeen uskallan kokeilla niitä vielä uudestaan. Jäbän 2 v -synttäreitä odotellessa...

Kuin uudet tuolit

Keittiöaihe jatkuu. Löysimme edullisesti kierrätysmyymälästä keittiöömme pöydän ja hintaan sisältyi kolme tuolia. Niiden pääliset olivat vähän rähjäiset ja yhteen oli ilmeisesti kaatunut jotain nestettä. Onneksi olen ollut kaukaa viisas (hah!) ja painanut erilaisia kankaita ammattikoulussa opiskellessani.

Kangas on vähän paksumpaa joten se kestää kulutusta. Ja jos käy vahinko ja tuolin päälle tipahtaa jotain (mikä on erittäin todennäköistä lapsiperheessä), päälinen on helppo vaihtaa uudelleen. Tuota kangasta nimittäin on. Taas saatiin vähän uutta ilmettä keittiöön opiskelevan kotiäidin budjetilla.

Meidän keittiön verhot

Tätä seuraavaa ompelusta voisi sanoa eräänlaiseksi ikuisuusprojektiksi, minkä tänään sain päätökseen. Aloitetaanpa alusta: painoin kattilakangasta ammattikoulussa varmaan yli viisi vuotta (!!) sitten. Ompelin kurssin puitteissa äidilleni verhot ja siitä lähtien olen halunnut samasta kankaasta omaan keittiööni verhot. Edellisessä kodissamme keittiössä ei ollut ikkunaa laisinkaan, mutta nyt uudessa kodissa on. Pitkäaikainen haave on toteutunut ja kangas miellyttää edelleen silmää. Ja keittiö kaikuu taas vähän vähemmän.

Muuten. Muistattekos kun neuloin Jäbälle suuret villahousut? Ne ovat tällä hetkellä juuri sopivat välihousut vaunukävelyille. Miten aika voikin mennä näin nopeasti...

Haastavaa iltaa!

Tähän aikaan on hyvä vastata haastekysymyksiin, jotka Liilapöllö oli minulle heittänyt. Kiitos niistä. Olen mielestäni tehnyt tämän haasteen joskus aikaisemmin, mutta kysymyksiin on kiva vastata. Varsinkin näin juuri ennen keskiyötä.

Eli haasteen säännöt menevät näin:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait.
2. Vastaa annettuihin kysymyksiin.
3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle. 
4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

1. Lempivuoden aika ja miksi?
Syksy, ehdottomasti! Syksyllä ei ole liian kuuma, silloin voi olla hyvällä omallatunnolla sisällä ja nauttia pimeistä illoista. Kynttilät, villasukat, suuret neuleet... Ooh, rakastan syksyä.

2.Mistä haaveilet juuri nyt?
Suurin haaveeni juuri nyt on saada tämä meidän uusi koti edes johonkin järjestykseen. Tv-taso ja miehen tietokonepöytä on tulossa parin päivän päästä, toivottavasti. Sen jälkeen saan oman työpöytäni käyttöön ja pystyn sisustamaan itselleni oman askartelupisteen. Nyt vaan pitää malttaa odottaa ja sietää keskeneräisyyttä, vaikka vaikeaa se on.

3. Uskotko kohtaloon?
Onpas suuri kysymys... Lapsesta lähtien elämänviisautenani on ollut Muumimamman lausahdus: "Myrskyä on vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu." Eli voisin sanoa, että uskon, ehkä...

4. Kerro jokin muisto lapsuudestasi?
Nyt kun aloin miettiä, niitä tuli hirveästi mieleen. Sanotaan vaikka se, kun yksi joulu olin itse joulupukkina. Hui, kun se oli jännä kokemus!

5. Missä näet itsesi 5vuoden kuluttua?
No nämä perusasiat: olen hyvässä työpaikassa, eskarilaisen äiti (kauhistus, ei tuollaisia saa vielä ajatella!) ja asumme vielä toistaiseksi samassa kodissa kuin tällä hetkellä. Minä en muuta tästä ennen kuin saadaan se unelmaomakotitalo. Miten niin olen muutosta vähän puhki...

6. Tapahtuma jota et voi unohtaa?
Tietty toi Jäbän syntymä.

7. Lempimusiikkisi?
Nykyään kuuntelen tosi vähän musiikkia. Radio on auki päivittäin, mutta harvemmin tulee kuuntelemalla kuunneltua musiikkia.

8.Mitä teit eilen klo.20?
Mikä päivä eilen oli...? Torstai. Taisin katsoa nettiteeveetä ja neuloa villasukkaa. Tai sitten söin vispipuuroa.

9. Taito jonka haluaisit oppia?
Pitsinnypläys ja haitarin soitto. Molempia on tullut pienenä kokeiltua, mutta kokeiluun jäivät.

10. Jos saisit olla päivän kuka tahansa, kuka olisit ja miksi?
Jäbä. Olisi se aika siistiä päästä tuon pikkumiehen pään sisälle ja katsoa maailmaa hänen silmillään.

11. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi?
Menen pesemään hampaat ja nukkumaan. 

Olen tylsä, enkä haasta ketään. Mutta kuka tahnsa voi kopioida nämä kysymykset ja vastata niihin blogissaan.  :)

Se o syssy ny!

Elämme muutosten aikaa. Meidän nykyinen koti on täyttynyt hiljalleen pahvilaatikoilla ja hyllyt ovat olleet tyhjillään koriste-esineistä jo hyvän tovin. Eilen kävimme katsomassa kaikessa rauhassa uutta kotiamme. Listasimme tarvittavia asioita, tärkeimpinä keittiön pöytä ja valaisimet. Tänään menemme kierrätysmyymälään katsomaan sen tarjontaa. Uudessa kodissa ikkunoiden määrä tuplaantuu, joten uudet verhot pääsevät ompelukoneen alle heti, kun löydän täydelliset kankaat. Verhonipsujakin tarvitsee ostaa, edelliset asukkaat olivat vieneet vanhat mukanaan.

Muutosta tulee myös opiskelujeni osalta. Jatkan opiskeluja vuoden tauon jälkeen ja pää pitäisi saada kytkettyä yhteen pieneen projektiin nimeltään opinnäytetyö. Syksyn olen siis opiskeleva kotiäiti ja tammikuussa Jäbällä alkaa päivähoito. Lähetin hakemuksen tänään.

Ihan pieniä muutoksia siis tulossa. Mutta olen innoissani ja otan asian kerrallaan. Villasukkien neulominen pitää pääni järjestyksessä. Siksi hautaudun nyt sohvannurkkaan hetkeksi ja neulon muutaman kerroksen. Miesten sukka kaipaa pariaan.

Hanko-paita

Tästä projektista on jo aikaa. Taisi olla alkukesää tai peräti kevättä vielä kun innostuin neulomaan itselleni paitaa. Malli oli yksinkertainen, mutta sopivan haastava (Suuresta käsityölehdestä, tarkempaa numeroa en muista) ja lankana oli Novitan Hanko.

Tällä viikolla päättelin siitä langanpäät ja annoin äidilleni. En pitänyt mallin istuvuudesta (tai istumattomuudesta) yhtään ja ajattelin, ettei paidalle löydy käyttöä. Näytin paitaa äidille, pyysin sovittamaan ja hän piti siitä. Paita sai viikonloppuna uuden kodin ja pääsin kuvaamaan sen tänne blogin puolelle.

Harvoin tulee muille neulottua muuta kuin villasukkia ja tämäkin oikeastaan oli vahinkoneule. Mutta kuitenkin: ole hyvä, äiti!

Syksy on ihan kohta!

Viime viikko oli sateinen ja vilpoinen, syksyinen. Syksy on ihan paras vuodenaika, eikä sitä voi koskaan fiilistellä liikaa. Niinpä kaivoin varastosta neljä kerää unohdettua Maijaa, mielessä tämä malli.

Näistä tuli melko napakat, ohuet ja lämpöiset syksylapaset. Juuri täydelliset. Tämän viikon sää tosin ei ole enää vienyt ajatuksia niin pitkälle syksyyn, mutta kyllä se sieltä ajallaan tulee. Kerrankin neuloin jotain ihan vaan itselleni.

Juhlitaan!

Jäbä täytti viime torstaina vuoden. Kyllä, vuoden! Synttärijuhlat olivat vasta viikonloppuna, mutta valmisteluja tehtiin pitkin viikkoa. Vaikka nautin tehdessäni erilaisia leipomuksia kemuja varten, voin sanoa, että hetkeen tässä taloudessa ei leivota piirakkaa tai kakkua.

Koristeita piti myös saada. Halusin tehdä lippuviirin (vai miksi tuota sanotaan...?) ja omien varastojen kankaista se syntyi helposti. Nauha on todella ohutta kanttinauhaa, kirppikseltä joskus sekin löydetty. Ronskisti ompelin kaksi kolmiota aina päällekäin ja lopuksi kiinnitin nauhan vain toiselle puolelle siksakilla. Lähempää tarkastelua viiri ei kestä, mutta ajoi asiansa erittäin hyvin.

Toisen viirin askartelin päivää ennen juhlia vanhoista muistikirjan sivuista ja ripustin sen eteiseen toivottamaan vieraat tervetulleeksi.

Tämä viikko on ollut tohinaa täynnä ja tohinat vain jatkuvat jos suunnitelmat toteutuvat. Pääni käy kierroksilla jopa niin kovaa, etten pysy ajatusteni perässä ilman sukantekelettä. Harvemmin teen kahta eriparisukkaa samaan aikaan, mutta nyt oli pakko aloittaa toinenkin. Sukkatehdas siis edelleen käynnissä.

Kiitos vielä kaikille, ketkä mahdollistitte tämän ihanan viikonlopun. Väsynyt, mutta onnellinen Hilmukka kiittää ja kuittaa!

Kasa kantapäitä

Heinäkuu antaa parastaan ja minä innostuin neulomaan villasukkia. Kokoja on kolmekasista neljäneloseen ja lankana on käytetty paksuja ja ohuen ohuita lankoja laatikoiden uumenista.

Joulu on ollut ajatuksissa niin lahjoja kuin myyjäistuotteita silmällä pitäen. Lisäksi olen virkkaillut erilaisia kokeiluja, mutta niistä enemmän loppuvuodesta.

Kesäpipo

Yksi ilta, jolloin sain tehdä kotona ihan mitä huvittaa, kaivoin saumurin esiin. Surruttelin sillä ensin puoli vuotta odottaneen housunpaikkausoperaation ja sen jälkeen ompelin Jäbälle kesäpipon varastosta löytyneestä trikoosta.

Samalla tavalla tein itselleni kesäpipon vuosi sitten ja huomasin, kuinka kätevä se on. Pipo saa jäädä odottamaan siis viileitä kesäpäiviä.

Tempoa ja tikkauslankaa

Eilen olin uskomattoman inspiroivalla reissulla Lahdessa. Piipahdimme Iskun tehtaanmyymälässä, josta matkaan tarttui pyöreitä tyynyjä ja vahvaa tikkauslankaa. Omista varastoista silmiini osui vanhaa Novitan Tempoa ja soppa oli valmis. Oli pakko päästä heti kokeilemaan.

Tänään aamulla virkkasin palat yhteen. Alkuperäiset suunnitelmat hiukan muuttuivat, mutta onneksi noita tyynyjä on vielä kolme lisää ja niille kaikille voi tehdä erilaiset pääliset. Yksinkertainen ja niin kiva tehdä.

Korttihommia

Sain taas äidiltäni ompelukuvia. Nyt kun työpöytä on siirretty pois Jäbän sängyn vierestä, voin taas askarrella kunnolla päiväuniaikaan.

Perhosia, perhosia, perhosia... Tuo kuvio on vaan niin erityisen kaunis.

Pitkästä aikaa ompelukone on huudellut tuolta pöydän alta. Ehkä sekin pian pääsee arvoiseensa käyttöön. Kangasvarastot ovat käyneet läpi inventaarion, joten tälle kesälle toivottavasti saadaan ompelupostauksiakin.

Sydämiä sateenkaaressa

On se kumma, miten pienellä saa aikaan valtavan muutoksen. Tuunauksen kohteeksi pääsi tänään harmaa villatakki.

Tylsääkin tylsemmät napit saivat väistyä sateenkaarisydämien tieltä.

Se ei katso aikaa, paikkaa eikä tapaa...

Toukokuu on ollut rankka, vaikkei mitään erikoista ole tapahtunut. Olen ollut väsynyt ja en ole saanut mitään aikaiseksi. Tai jos olen saanut, ei ole ollut voimia kuvata niitä tänne. Tänään se kuitenkin tapahtui. Sain inspiraation takaisin.

"Ei ole kaavapaperia, noh löytyy sanomalehtiä. Mutta eihän tästä näe yhtään läpi! Noh, onhan täällä ikkunat." Anteeksi naapurit, jos aiheutin hämmennystä perjantai-illassanne.

Juhlien jälkeinen väsymys

Viime viikonloppu oli yhtä juhlaa: yllätyssynttärit ja ristiäiset. Niin ja se äitienpäivä. Tämä aamupäivä onkin mennyt Jäbän kanssa nukkuessa ja voileipäkakkua syödessä.

Tuossa päivänä eräänä kaivoin virkkuukoukun esiin ja tehokäytin Jäbän päiväunet. Virkkasin kummitytölleni kesäpipon johon löysin ohjeen täältä. Muokkasin ohjetta hieman, jotta sain siitä kevyemmän ja sopivamman kesäkäyttöön. Toivottavasti tytöllä ja Jäbällä on suunnilleen samankokoiset päät, koska mitat otin Jäbän neuvolakortista.

Tehoviikko

Olin viime viikon kotiapulaisena kotikotona ja Jäbän päikkäreiden aikaan pääsin askartelemaan oikein urakalla kortteja lauantain myyjäisiin. Niitä syntyi melkoinen pino, toivottavasti löytävät onnelisen kodin.

Perhosia lähti lentoon useampi.

Iltaisin telkkaria katsoessa virkkasin muutaman parin korviksiakin. Tällä kertaa laitoin kevään kunniaksi kukkakoukut.

Vielä on hieman pakkaamista ja pahvittamista myyjäisiä varten, mutta innolla odottelen tulevaa viikonloppua. Ja vappukin päätti tulla tähän väliin. Miten tämä aika vaan rientää niin vauhdilla...

Rintakoruja.... pakko tehdä rintakoruja!

Tällaisia rintaneuloja on parina iltana syntynyt. Ja voi kuinka koukuttavaa hommaa tämäkin taas on. Mukavaa vaihtelua neulomiselle.

Useimmilla neulojilla vaihtuu puikot koukkuun kevään tullen. Itse huomaan inspiroituvani kirjontatöistä. Varastosta löytyi huopalevyä, nappeja ja lankoja. Ensin tein pari sydäntä.

Sitten kokeilin tehdä pöllön, jolta puuttuu nokka.

Ja lopulta innostuin tekemään tällaisia pyörylöitä. Sormet syyhyävät ja haluaisin tehdä noita koko ajan. Yksi pieni Jäbänderi vain hidastaaa tahtia, mutta kyllä näitä myyjäisiinkin asti päätyy. Koulullamme, Lahdensivun kampuksella Hämeenlinnassa järjestetään siis Toukotori-myyjäiset 4.5. Täytyyhän tuollaiseen tapahtumaan osallistua, tervetuloa vaan moikkaamaan!