Posti(kortti)laatikko

Olen täysin hurahtanut Postcrossingiin. Siinä lähetetään ja vastaanotetaan postikortteja ympäri maailmaa. Vaikka harrastus on vasta alkutekijöissään, kortteja on kertynyt jo reilu kymmenen. Niitä on kiva ihastella kirjahyllyn reunalla, mutta kun niitä viikottain tulee lisää, kirjahyllyn tila ei enää riitä. Uusimmat saavat siinä toki olla hetken, mutta jonkinlainen säilytyssysteemi korteille piti keksiä. Löysin jemmavarastosta vanhan kenkälaatikon ja kontaktimuoveja, joita olen joskus ostanut tuunaustarkoitukseen. Hetken siinä pähkin, liimailin ja kirosin ryttyyn menneitä muovipaloja.

Kannen kontaktimuovi on sen verran ohuempaa, että laatikon kuvio kuultaa läpi. Mutta ihan kelpo säilytyslaatikko siitä tuli.

J-kortteja

Tein muutamia joulukortteja tilauksesta ja jäi niitä pari odottamaan jo perinteeksi muodostunutta Wetterhoffin korttelijoulumyyjäisiä. Äitini innostui tekemään muutamia erilaisia ompelukuvia, joita ei ole aikaisemmin ollut. Näistä tuli mielestäni hienoja, kivaa saada lisää täytettä korttivarastoon.

Myyjäisiä silmällä pitäen olen neulonut ahkerasti, mitään tosin ei ole tullut ihan valmiiksi asti. Ajatuksissa on myös monet joululahjat, joten ei ainakaan tarvitse miettiä, mitä vapaa-ajallaan tekisi.

Korttihommia

Sain taas äidiltäni ompelukuvia. Nyt kun työpöytä on siirretty pois Jäbän sängyn vierestä, voin taas askarrella kunnolla päiväuniaikaan.

Perhosia, perhosia, perhosia... Tuo kuvio on vaan niin erityisen kaunis.

Pitkästä aikaa ompelukone on huudellut tuolta pöydän alta. Ehkä sekin pian pääsee arvoiseensa käyttöön. Kangasvarastot ovat käyneet läpi inventaarion, joten tälle kesälle toivottavasti saadaan ompelupostauksiakin.

Tehoviikko

Olin viime viikon kotiapulaisena kotikotona ja Jäbän päikkäreiden aikaan pääsin askartelemaan oikein urakalla kortteja lauantain myyjäisiin. Niitä syntyi melkoinen pino, toivottavasti löytävät onnelisen kodin.

Perhosia lähti lentoon useampi.

Iltaisin telkkaria katsoessa virkkasin muutaman parin korviksiakin. Tällä kertaa laitoin kevään kunniaksi kukkakoukut.

Vielä on hieman pakkaamista ja pahvittamista myyjäisiä varten, mutta innolla odottelen tulevaa viikonloppua. Ja vappukin päätti tulla tähän väliin. Miten tämä aika vaan rientää niin vauhdilla...

Hurahtamisen sietämätön ihanuus

Sain muutaman kuusilankakuvan viime viikonloppuna mukaani, kun oltiin käymässä äitini luona. Ajattelin muutaman kortin tehdä lisää, ihan vain pari.

No nyt on tilanne sitten se, että tilaamani 20 korttipohjaa on loppunut. Olen käyttänyt ne kaikki.

Oho, hups. Pitää laittaa korttipohjiakin tilaukseen samalla, kun tilaa uusia korvakorukoukkuja. Mutta jospa sitä ensin käyttäisi tämän inspiraation noiden messulankojen neulomiseen.

Syy, miksi annan itseni hullaantua ja tehdä paljon kortteja ja korviksia on se, että menen taas koulukavereiden kanssa Wetterhoffin korttelijouluun. Saapi tulla moikkaamaan ja tekemään kojusta löytöjä, niitä on nimittäin pöytä pullollaan. Viime vuoden tunnelmia voi käydä lukemassa täältä.

Kortteja yhteistyöllä

Äitini oli käynyt kurssilla, missä hän oli tehnyt upeita lankatöitä. Hän päätti antaa ne minulle, jos vaikka sattuisin tekemään niistä kortteja. Ja voi kyllä! Eilen, kun sain korttipohjat käsiini, alkoi sellainen tohina, etten meinannut saada edes unta illalla. Kävin niin kierroksilla, koska olisin halunnut tehdä näitä koko ajan lisää.

Onneksi lankakuvia ja korttipohjia löytyy vielä. Näiden(kin) tekoon jää nimittäin koukkuun.

Joskus äitini saa kyllä pitää minulle yksityisen kurssin. Vaikutti aika yksinkertaiselta hommalta, mitä nyt äkkiä tekniikkaa käytiin läpi.

Pieniä asioita

Viime viikko oli kokonaan ohjelmoitu ystävien mukaan. Eilinen päivä kului palautuessa, useampien päikkäreiden muodossa. Tänään olen inspiroitunut ihan ihmeellisistä asioista. Olen saanut voimaa eteisen uudesta, värikkäästä ja puhtaasta matosta sekä lankakeristä olohuoneen pöydällä. Lisäksi olen ollut erittäin onnellinen lahjoituksista, mitä olemme saaneet: yhden ensimmäistäkään vauvanvaatetta ei ole tarvinnut ostaa ja luulen, että tällä määrällä vaatettaisi jo kaksoset. Päivät ovat kuluneet siis myös pyykkiä pesten ja pienenpieniä vaatteita viikkaillen. Odottaen.

Niin, ja tulihan sitä askarteltuakin pitkästä aikaa. Tuparikortti ihanaan kotiin. Kunhan saisin siivottua työpöytäni, voisin askarrella lisää. Tai voisin raivata kolon ompelukoneelle, olisi nimittäin yhteen projektiin kankaatkin jo leikattuna.

Innostuin. Taas.

Tein kortteja. Ihan vaan muuten vaan kortteja. Ne eivät ehkä sovi ikinä mihinkään tilanteeseen mutta minulla oli hauskaa tehdessäni niitä. Harjoittelua, harjoittelua. Wanajassa oli lämmintä ja hauskaa. Ensi viikonloppuna Puuhamaahan! Lämmintä kesän loppua kaikille!

Hups

Sukat tulivat valmiiksi kuin itsestään. Alotin sunnuntaina ja päättelin torstaina langanpäät. Minulle se on todella nopeasti.

Lisäksi innostuin eräänä iltana tekemään kortteja. Käytin tuttuun tapaani lehtileikkeitä. Ajatus roskien käyttämisestä korteissa on mielestäni erittäin keihtovaa.

Lisäksi eilen sain tehdä kortin "kunnon materiaaleista". Kiitos Piipero, oli mahtavaa! Tämä kortti ei voi edes painia samassa sarjassa lehtileikekorttien kanssa. Huomasin, että välillä on kiva tehdä vain fiiliskortteja. Taidan tänään tehdä kaiken vain fiiliksen mukaan. Suosittelen lämpimästi kaikille, joskus saa pitää vapaapäivän kaikesta.

Tittidii!!

Sain valmiiksi kauan puikoilla olleen raitaisen villatakin. Vauva, kenelle tämä menee, syntyi noin viikko sitten, joten oli jo aikakin valmistua. Vihreät napit ovat mielestäni todella söpöt, toivottavasti prinsessallekin kelpaa.
Lisäksi innostuin eilen askartelemaan kortteja. Olen pahasti hurahtanut, aivan liikaa. On hieman kertynyt noita lehtileikkeitä, joten pakko niistä oli jotain keksiä. Tein äitienpäiväkortit samalla tavalla, mutta niistä unohdin ottaa kuvat. Ylempi menee vaaka-siskolleni valmistujaiskortiksi ja alin äidilleni synttärikortiksi. Vielä ollaan horjuvissa ensiaskeleissa näiden korttien suhteen, mutta mulla oli tosi hauskaa tehdessäni näitä. Tällä hetkellä inspiroi aivan kaikki, ehkä tännekin tulee kirjoiteltua enemmän nyt kun tuntuisi olevan aikaakin.