Ryytimaan muodonmuutos

Tonttimme kulmassa on ryytimaa. Jo edelliset asukkaat olivat sen siihen kaivaneet ja viime vuonna istutin ryytimaalle niin salaattia, kesäkurpitsaa kuin tilliäkin. Paikka on aurinkoinen ja sateisesta kesästä huolimatta siemenet lähtivät itämään ja tuottivat hyvin satoa. Mutta... jokainen, joka joutuu pihallaan elämään kotiloiden kanssa tietävät sen tunteen, kun ne pienet tuholaiset syövät ja tuhoavat aivan kaiken mitä eteensä saavat. Ne söivät ja talmasivat limallaan kaiken mitä kasvimaalla oli ja kotiloiden keräämisestä huolimatta ne vaan lisääntyivät ja lisääntyivät.

Tänä vuonna ajattelin ryhtyä sotatoimiin hyvin varustautuneena. Kaivoin ryytimaan auki ja poistin siitä maata muutaman sentin verran. Sen jälkeen laitoin maahan suodatinkankaan, minkä luulisi pitävän rikkaruohot kurissa.

Sitten sorakuormasta lapioimaan soraa suodatinkankaan päälle. Ja iltaisin hyvät venytykset, jotta pääsi seuraavana päivänä sängystä ylös.

Perunalaatikot sain mummultani. Niiden pohjalle ja sivuille laitoin paksun kankaan, jonka päälle sain mullat. Yksi säkillinen multaa oli juuri sopiva määrä yhteen laatikkoon. Eilen istutimme Jäbän kanssa salaattia, tilliä, persiljaa, porkkanaa ja sipulia laatikoihin ja toivomme, ettei kotilot löydä apajille. Lisäksi ostin muutaman samettiruusun kaunistuttamaan kasvimaata ja pitämään omalta osaltaan kotilot kaukana. Ne kun eivät kuulemma pidä samettiruusuista.

Lisään vielä laatikoiden reunoille kuparilankaa ympärille, koska kupari on myös hyvä kotiloiden karkoituskeino.

Kotilot, olen valmis. Lupaan tehdä jatkossakin teidän elämästänne minun pihallani erityisen vaikeaa.

Etsitkö tätä ovea?

Joskus asiat ottavat aikansa. Siitä päivästä, kun muutimme tähän kotiin, olen halunnut tehdä meidän oveen vessakyltin. Etsin pitkään erilaisia ideoita, mietin materiaaleja ja välillä unohdin koko projektin.

Sitten idea, tuo teksti, tuli selatessani Pinterestin ihmeellistä maailmaa. Mutustelin ideaa, kokeilin kirjontatapoja ja lopulta kirjoin meille täydellisen vessakyltin asiaan kuuluvalla ristipistoruusulla. En tiedä, voiko näin sanoa vessataulusta, mutta tuo on ihan meidän näköinen.

Ja viimein viikonloppuna se pääsi oveen. Laitoin sen kiinni vahvalla kaksipuoleisella teipillä, jotta siitä on iloa vielä seuraavillekin sukupolville.

Vaunulelu lahjaksi

Minua pyydettiin tekemään lähipiiriin syntyvälle vauvalle vaunulelu. Sain kuvan, minkä tyylistä haluttiin ja sen pohjalta oli helppo lähteä toteuttamaan oma visio vaunulelusta.

Pupuja ehdottomasti, väreinä mustaa, valkoista ja harmaata. Ja sellainen, mikä sopii niin tytölle kuin pojallekin. Pieni keltainen yksityiskohta piti laittaa myös, pitäähän sitä tekijän kädenjälki olla mukana.

Lankana Novitan puuvillalankoja, 2,5 koukulla. Pallorivin päissä olevat klipsut ovat vanhoista henkseleistä. Vaunuleluja on niin ihana tehdä ja voi kuinka ihanaa on, kun niitä saa tehdä myös lahjaksi.

Viitta lahjaksi

Olen tehnyt tätä kyseistä viittaa ehkä jo neljä vuotta. Tiedättehän ne keskeneräiset työt, joita tekee aluksi ihan innoissaan ja lopulta sulloo ne kangaskassiin ja toivoo unohtavansa koko roskan. Raivatessani yläkerran kaappeja tämän viitan projektipussukka osui käteeni ja päätin, että joko teen sen valmiiksi tai puran kokonaan pois. Mittailin työtä hetken, olin jo alottamassa purkuoperaatiota, kunnes tajusin, ettei työ itseasiassa ollut enää pahasti kesken, sovelsin sen loppuun ja annoin äitienpäivänä lahjaksi miehen äidille.

Heilteillä tällä ei ole käyttöä, mutta ovelan mallinsa ansioista kesän viileinä iltoina tai alkusyksyn kylmyydessä toimii lisälämmikkeenä. Tämä on kuin viitan ja jakun yhdistelmä: huoleton kuin viitta, mutta pysyy hyvin päällä kuin jakku. Ohje oli jostain vanhasta Novitan lehdestä ja lanka... en muista. Olen vain niin iloinen, että tämä on viimein valmis.

Amppeli mustanmerenruusulle

Sain äidiltäni mustanmerenruusun siemeniä (vai mitä käpyjä ne olivat) ja istutin ne ruukkuun. Kun ilmat alkoivat lämmetä, halusin laittaa kukkaruukun kuistille ja virkata sille uuden amppelin. Varastoista löytyi jykevää lankaa, ilmeisesti jotain puuvillasekoitetta, mikä ei joustanut yhtään. Täydellistä materiaalia amppeliin.

Virkkasin ensin kiinteillä silmukoilla amppelin pohjaksi ympyrän, jonka jälkeen lähdin virkkaamaan verkkoa. Innostuksissani virkkasin pari kerrosta liikaa, mutta onpahan vähän tukea kukkasilla. Lopuksi virkkasin ketjusilmukkalenkit ripustamista varten. Lisäksi löysin varastoistani valkoisia ketjunpätkiä, jotka toimivat lisäpituutena amppelille.

Lippapipoja

Olen ollut aikeissa tehdä näitä lippapipoja jo ehkä kolme vuotta. Kaavat olen tulostanut aikoja sitten Noshin sivuilta täältä. Ja sitten, kun sitä innostuu, tehdään useampi.

Ensimmäiset tein omille muksuille. Rusettikankainen piti aluksi tulla Typylle, mutta siitä tulikin liian iso, mutta onneksi se löysi uuden omistajan.

Toisella ompelukerralla tein pipoja siskoni lapsille ja äidilleni. Lisäksi yritin tehdä rusettikankaisen pipon itselleni, mutta siitä tuli liian pieni, joten siskoni sai sen. Kankaina käytin erilaisia kangaskaapin jämäkankaita ja tuo ruusukangas on aikaisemmin ollut mekko. Lippaosissa käytin kovikkeena vanhaa villapaitaa, joka oli huopunut pesussa.