Joululahjontaa part2

Villasukkien lisäksi neuloin vanhimmalle kummipojalleni paidan. Malli on Novitan Ipana -lehdestä ja käytin ohjeen mukaan lankana Miamia. Paita ei kutita, on kevyt, mutta silti varmasti talvella tarpeellinen. Toivottavasti on sopiva ja tulee käyttöön. Ja tietty paitaa koristaa vihainen lintu, sehän on edelleen in, ehkä. Oli tosi kivaa neuloa pitkästä aikaa vaatteita ja samalla iski innostus neuloa itsellekin villapaita. Langat olisi jo hankittuna...

Hänen siskolleen halusin myös tehdä jotain itse. Samaisesta lehdestä löytyi vetoketjumonsterin ohje ja tähän käytin varastosta löytyineitä langanloppuja. Tuo vaaleanpunainen lanka on itseasiassa äitini varastosta, josta hän aloitti isosiskolleni villatakkia reilu 20 vuotta sitten. Ja nyt se muotoutui siskoni tyttären leluksi. Virkkasin ohjeesta poiketen monsterille suun, jotta vetoketjun voi aukaista ja suuhun jemmata asioita.

Ja viimeisenä lahjana lapaset. Löysin ensin lankavarastosta kauan (lähes kolme vuotta!) sitten värjäämäni lankakerät ja niistä tuli heti mieleen ystäväni. En ollut ihan varma lankojen kulutuksenkestosta, joten lapaset olivat parempi vaihtoehto kuin sukat. Idea on sama, kuin vähän aikaa sitten itselleni neulomissa lapasissa. Samaan pakettiin löysin ompelemani pussukan pitsillä ja napeilla koristeltuna.

Oli aivan ihanaa antaa lahjaksi näin paljon itse tehtyä. Viime jouluna päätin, että minähän en ensi jouluna mene ruuhkaiseen hypermarkettiin ostamaan viimehetken lahjoja väsyneenä ja stressaantuneena ja tämä päätös piti. Toki ihan kaikki lahjat eivät olleet itse tehtyjä, mutta suurin osa ja siitä ole ylpeä.

Joululahjontaa part1

Nyt on aika paljastaa, kuinka meillä autettiin joulupukkia tänä vuonna. Innostuin nimittäin neulomaan kasan villasukkia. Olen muutamille ihmisille tehnyt jo useampana vuonna villasukat, muttei niitä koskaan ole syntynyt näin monia. Kun huomasin, että nämä "perinteiset" lahjasukat oli neulottu jo syyskuussa, ajattelin tehdä vielä lisää. Ja vielä lisää. Yhteensä 17 paria.

En tiedä, miksi blogger kääntää osan kuvista kallelleen, mutta tuleepahan niskoja venyteltyä kun kääntelee päätä puolelta toiselle. Nuo kun eivät ole perussukkia ihmeellisempiä (paitsi nuo viimeiset ihanalla palmikolla varustetut). Tarkoituksena oli vain esitellä, että melkoinen määrä sukkia on tullut tikuteltua.

Unohdetut, mutta tärkeät

Olen kokonaan unohtanut laittaa tänne blogiin pari tärkeää käsityötä viime syksyltä. Ensimmäiset ovat kirjavat sukat, jotka kertaalleen pienensin. Eivät nämä nyt perussukkia ihmeellisemmät ole, mutta tuo lanka oli mielestäni aivan ihanaa ja nämä lämmittävät nyt ystävän pienenpieniä jalkoja.

Toiset, mitkä ovat unohtuneet mainita, ovat nämä kivikorut. Tein ne lahjaksi kahdelle ystävälleni, jotka syksyllä muuttivat läheltäni kauemmas. Toinen on jo maailmalta palannut, mutta toinen on edelleen kaukana. Vaunulenkillä keräsin kaksi kiveä taskuuni, kieputin ympärille rautalankaa ja ostin hopeaketjut valmiina liikkeestä. Yksinkertaisuudessaan hienot ja toivottavasti muistuttavat elämästä täällä Vanajaveden rannalla.

Miehen pipo ja oman pään kuvaamisen vaikeus

Tämä pipo lähti puikoille jo jonkin aikaa sitten. Mieheni on käyttänyt minun vanhoja pipoja silloin tällöin, mutta ne ovat jo aika venahtaneita, eivätkä pysy päässä millään. Löysin kivan ohjeen Ullasta, varastosta löytyi mustia villasekoitejämäkeriä ja samana iltana loin silmukat. Ensin laskin tarkkaan tiheyden ja aloin neuloa. Kunnes huomasin, että jos tällä mallilla jatkan, piposta tulee villapaita. Purin, vähensin mallikertoja ja purin taas, koska piposta olisi tullut vieläkin liian iso. Vähensin nyt mallikertoja reilulla kädellä ja toivoin, että piposta tulisi sopiva. Ja tulihan siitä, melko päänmyötäinen, mutta armollinen venähdyksille. Kovin kauan tämän tekeminen kesti, mutta valmistuihan se. Malli oli mukavan haastava, koska en ole pitkään aikaan tehnyt palmikoita, mutta pimeinä iltoina täysin mustalla langalla neulominen ei ole kaikista mukavinta hommaa.

Myyjäiset, joululahja sekä jouluntoivotus

Niin se vaan aika rientää. Viime viikonloppuna oli Wetterhoffin korttelijoulumyyjäiset joihin osallistuin jo kolmatta kertaa. Pienistä vastoinkäymisistä selvittiin (kojusta puuttui yhtenä päivänä katto ja sähköä emme saaneet mistään...), varpaat jäätyivät, mutta tunnelma oli mitä mahtavin. Taatusti menemme ensi vuonna uudestaan, myyjäiset tuovat itselleni ainakin sellaisen joulunodotusfiiliksen.

Yhden joululahjan voin teille jo esitellä, koska lahjan saaja on nämä jo nähnyt. Ompelin viime viikolla yhteensä kahdeksan tuolinpäälistä siskolleni. Toiveet olivat, että ne on pestävissä eivätkä olisi hirveän vaaleat. Kankaan valinta tuotti eniten päänvaivaa, koska Eurokankaasta ei löytynyt ihan sellaista, mitä alunperin lähdin hakemaan, mutta tuo sopii siskoni kotiin mielestäni hyvin. Pääliset olivat yllättävän yksinkertaiset ommella, eikä niihin kulunut hirveästi aikaa. Päälisissä on vetoketju, joten ne on helppo ottaa pois ja pestä. Lapsiperheessä tuo on aika tärkeä ominaisuus. Kaavan säästän, joten voin myöhemminkin ottaa tilauksia vastaan. Siskoni oli ainakin tyytyväinen lahjaansa ja nyt pääliset odottavat joulua.

On vielä pakko laittaa kuva meidän rappukäytävästä. Olimme Jäbän kanssa viime viikon äitiä auttelemassa ja kun viikonloppuna tulimme kotiin, vastassa oli jouluinen maisema ja joulukuusi. Jos tuo ei herätä joulufiilistä, niin ei sitten mikään! Rentoa joulunalusaikaa kaikille, yritetään stressata hillitysti.