Taas näitä pieniä...

Uusin Novita Syksy12-lehti kolahti postiluukusta perjantaina ja useiden selailujen jälkeen päädyin neulomaan lehden ohjeen mukaisen pikkupipon korvineen. Villatakista oli jäänyt hieman Maija-lankoja käyttämättä, joten päätin tehdä raidallisen version. Jotenkin mallin yksinkertaisuus ja yltiösöpöt korvat houkuttivat neulomaan villapipon, vaikka sille ei nyt ihan heti käyttöä olekaan. Kaiken lisäksi olin juuri hetkeä ennen ajatellut, kuinkakohan monta pipoa ja myssykkää vauva tarvitsee, meillä kun on eripaksuisia pipoja jo varmaan lähemmäs kymmenen (kaikki lahjoituksena saatuja!).

Muodottomana varapäänä toimii taas huippuvauvamalli Sulo!

Viikonloppuna neuloin myös pari tiskirättiä lisää. Lankana käytin nyt hieman paksumpaa bambua ja pitää varmaan toinen ottaa omaan käyttöön, jotta saa tuntuman paksummista räteistä. Testin jälkeen voinkin lahjoittaa toisen eteenpäin. Ostin kaksi kerää ja nyt nekin on molemmat neulottu.

Ikomi pyysi hetki sitten listoja, joita hän voi julkaista blogissaan lomansa aikana. Listahirmuna osallistuin tietenkin ja tänään huomasin, että listani on julkaistu. Pääset lukemaan sen tästä. Teen kaikista asioista listoja, pääosin tekemättömistä koulutehtävistä, mutta nyt päätin tehdä listan kivemmasta aiheesta. Tällaisia julkaisukelpoisia listoja voisi alkaa harrastamaan enemmänkin, haastetta oli nimittäin erittäin hauska tehdä.

Ei pöllömpi pöllö

Virkkasin pöllöä alkuvuodesta koulun luennoilla. Novitan Miami-lanka oli vielä silloin uutta. Ostin muutaman kerän ihan toinen projekti mielessäni, mutta Novitan Kevät-lehti sai sydämen sykkimään pöllölle, mikä piti heti päästä aloittamaan.

Palat valmistuivat nopeasti. Mutta pöllön muotoon ne eivät tahtoneet ommeltua sitten millään. Siirtelin paloja useamman kuukauden aina pois tieltä, kunnes eräs ilta päätin ottaa neulan käteeni ja ommella pöllön valmiiksi. Eipä tainnut olla kuin vartin homma, mutta projekti ei päättynyt tähän. Tietenkään en omistanut vanua, joten pöllön täyttäminen siirtyi seuraavaan päivään. Vanua en ikinä muistanut ostaa ja aloin jo hieman turhautumaan koko pöllöön. Ajattelin, ettei se loppujen lopuksi edes ole niin kiva, kun palat olivat pyörineet silmissäni jo puolisen vuotta.

Vaippojen leikkaamisesta jäi hassun kokoisa jämäpaloja ja aloin täyttämään pöllöä niillä. Vaipat valmistuivat ja pöllö täyttyi kuin itsestään siinä sivussa. Hieman muhkuraiseksi se jäi ja aika painava siitä tuli, mutta nyt se on valmis! Tällä hetkellä se istuskelee Masukin vauvakopassa. Kopan ympärillä oleva röyhelö on muuten yli 20 vuotta vanha ja kiertänyt useammalla lapsella Kelan äitiyspakkauksen koristeena. Paljon suloisempi, kuin tylsä valkoinen pahvilaatikko.

Saumuroin muutamat liivinsuojatkin. Palat sain lahjoituksena, ne piti vain ommella kasaan. Eipä tarvitse rahaa tuhlata liivinsuojiin, ainakaan ihan heti. En edes tiedä, tarvitaanko noita...

Pienenpienet hahtuvaiset

Neuloin taas parit hahtuvapöksyt kaikista pienimmässä koossa. Eihän nuo montaa kertaa mene, mutta pääsen ainakin heti kokeilemaan niiden toimivuutta. Muut neulomani pöksyt sopivatkin vähän isommalle vauvalle.

Taidan mennä tekemään parit pöksyt kokoa isompina. Ohje on koukuttava, helppo, yksinkertainen eikä loppuvaiheessa tarvitse ommella yhtään saumaa umpeen. Ohjeen mukaan tehtäessä tuo haarasauma tulisi pöksyjen sisäpuolelle, mutten jaksanut kääntää työtä ensimmäisten pöksyjen jälkeen. Se tuntui jotenkin kauhean vaivalloiselta ja mielestäni sauma ei haittaa yhtään vaikka onkin ulkopuolella. Ei ainakaan paina ikävästi.

Imuja ja sisävaippoja

Alan ehkä pikkuhiljaa hallitsemaan tämän vaippasanaston. Tänään surauttelin muutaman lisäimun vaippoihin. Sain äidiltäni vanhan pinnasängynsuojan (siis sen pehmeän kaistaleen, mikä laitetaan pinnasänkyyn, miksi sitä kutsutaan?), joka oli hieman liian leveä imukäyttöön. Leikkasin kaistaleen oikean levyiseksi ja saksin sopivan mittaisiksi suikaleiksi. Leikatessani huomasin, että ulkokuoren alla oli vanulevyn lisäksi vielä jokin kangas. Tuntui pellavalta tai puuvillalta. Imuteho on siis vielä parempi mitä kuvittelin. Käyttöhän vasta todistaa, onko imuista mihinkään, mutta käteen tuntuvat aika hyvältä. Ja niitä tuli paljon!

Leikkasin myös kaksi mainoskäsipyyhettä lisäimuiksi. Tarkoituksena oli ensin tehdä niistä vaippoihin sisäosia, mutta pyyhkeet olivat niin pieniä, ettei niistä saanut mitenkään vaippaa. Täydellisen kokoisia ne kuitenkin olivat lisäimuiksi ja ompelin saumurilla kolme kerrosta päällekäin. Lisäksi käytin kirppispyyheliinan hukkapalan, mikä oli jäänyt ylimääräiseksi vaippojen leikkuusta.

Imujen lisäksi tänään valmistui myös kolme sisävaippaa, joita on siis tarkoitus käyttää neulottujen hahtuvapöksyjen kanssa. Kokeilin erilaisia yhdistelmiä: yhdessä on samaa pyyheliinaa sisällä, kuin kosteussulullisissa, toisessa on varastosta löytämääni vähän paksumpaa pyyhettä ja kolmas on tehty kaksinkertaisesta collegesta. Kaikissa vaipoissa olen käyttänyt kummitädiltäni saamiani kankaita. Tuo valkoinen pupuvaippa tuntuu parhaimmalta, koska sisäosan frotee on ohutta ja päälliosa paksua collegea. Mutta vasta myöhemmin pääsen kokeilemaan, mikä vaippa tuntuu parhaimmalta käytössä.

Huomioksi itselle: sisäosa kannattaa olla ohutta pyyheliinaa, on helpompi leikata, ommella ja muutenkin käsitellä. Nyt sitä pitäisi vaan saada lisää, kirppislöytö on saksittu kokonaan ja varastot tyhjennetty käyttämättömistä pyyheliinoista.

Vaippoja, vaippoja, vaippoja!

Tilasin viime viikolla Kestovaippakaupasta kolmea eri kuosista kosteussulkukangasta. Kankaat saapuivat maanantaina ja innostuin niistä ehkä hieman liikaakin.

Aluksi päätin kokeilla tehdä yhden kokeeksi. Ihan vain yhden vaipan, jotta tietäisin, onko vaippa vaikea tehdä ja miten kosteussulkukangas käyttäytyy ommellessa. Ihan vain testimielessä. Kaavana käytin Suuri Käsityölehden 2/2007-helppokaavaa.

Surruttelin ensimmäisen vaipan kokoon ilman sen suurempia ongelmia. Mitä nyt viimeiset tarranauhat ompelin aluksi väärälle puolelle, mutta sellaista sattuu aina. Illalla telkkaria katsoessani leikkasin niin monta vaippaa, kuin sain leikatuksi kirpputorilta löytämästäni pyyheliinasta ja samalla leikkasin niihin sopivat kosteussulut.

Varapeppuna toimii Sulo-nalle. Ainakin hänelle vaipat istuvat.

Eilisen päivän kulutin melkein kokonaan vaippoja ommellen. Yhteensä vaippoja valmistui seitsemän, kaksi vaippaa jokaisesta kuosista sekä lisäksi kokeilin ommella vanhasta ulkoilutakkikankaasta yhden vaipan. Kyllä eron huomasi jo ommellessa: kosteussululliset vain tuntuivat paremmilta, joten kierrätysidea pitää jättää huomioimatta kosteussulkua valittaessa. Mutta sisäosa on kaikissa samaa pyyheliinaa ja jokaisessa on takana täyttöaukko lisäimuja varten. Tulen myöhemmin kirjoittelemaan vielä lisäimuista, mitä olen ommellut vaippojen sisälle, ei tämä nimittäin tähän jäänyt... En ole ihan varma, mutta luulen, että näitä voi kutsua all in one-vaipoiksi (tai TSI-vaipoiksi tai täyttövaipoiksi... Ottaa tästä vaippasanastosta nyt sitten selvää!).

Nyt on valmistumassa kovaa vauhtia hahtuvapöksyjä lisää ja tajusin, että tarvitsen muutaman sisävaipan ilman kosteussulkuja. Onneksi kummitätini lahjoi minua kevällä syntymäpäiväni kunniaksi erilaisilla collegeilla, niistä kuulemma tulee hyviä sisävaippoja.

Olen antanut kestovaipoille pikkusormen, koko käden ja nyt se on viemässä koko tyttöä mukanaan. Vaippapäivityksiä siis tulossa blogiin enemmänkin.

Joululahjarätit

Innostuin miettimään joululahjoja edellisten joululahjasukkien myötä ja samaisella kerralla, kun ostin sukkalankaa, ostin kerän bambulankaa. Neulojan vuosi-kirjasta löysin pesulapun ohjeen ja päätin hieman pienentää sitä ja tehdä siitä tiskirätin kokoisen. Pinta on mielestäni kaunis, helmineuletta hieman sovellettuna. Kun ensimmäinen valmistui, en voinut jättää puolikasta bambukerää odottamaan vaan aloitin saman tien uuden tiskirätin, tällä kerralla tein hieman isomman ja kokonaan yksinkertaista helmineuletta.

Itselläni on ollut bambuiset tiskirätit käytössä jo pari vuotta ja voin suositella ihan kaikille. Imevät hyvin, eivät haise ja pesujen jälkeen imukyky tuntuu vaan kasvavan. Itse suosin neulottuja rättejä enemmän kuin virkattuja, jotenkin tuntuvat paremmalta ja kevyemmältä kädessä. Nämä yksilöt menevät joululahjoiksi ja todennäköisesti menen hakemaan lisää lankaa, jotta voin lahjoa lähipiiriäni näillä enemmänkin. Eikös tiskirätin voi antaa joululahjaksi..? Tällaiset pikkuneuleet voisivat onnistuakin Masukin tultua maailmaan.

Samalla projektini edistyi taas yhdellä kirjalla. Nyt on jo neljästä kirjasta jotakin tehty. Ei mikään päätähuimaava nopeus, mutta silti palkitseva projekti.

Villatakki vauvalle

...muttei Masukille. Tämä menee ilahduttamaan syysvauvaa toiseen perheeseen. Valitsin väreiksi syksyisiä sävyjä, ostin muutaman kerän Maijaa ja lisäksi käytin omasta varastosta löytämääni Vilmaa. Omasta nappilaatikosta löysin myös napit.

Pehmoinen, lämmin, värikäs. Simppeli malli, syntyi ilman sen suurempia kommelluksia.

Kelpaisi minullekin, tosin muutamaa kokoa isompana. Koskakohan teen itselleni villatakin...

Hyi yök!

Vuosi sitten vieraillessamme Tapion lankakaupassa matkaan tarttui kaupanpäällisiksi neljä kerää Novitan Teddyä. Tiedättehän, sitä ikivanhaa pörrölankaa, josta on tehty pipoja ja kaulahuiveja niin kauan kuin jaksan muistaa. Mahdetaanko sitä enää valmistaakaan, myynnissä en ole täällä ainakaan nähnyt. Kuitenkin, kun ilmaiseksi sai ja väri oli miellyttävää oranssia, niin lankavarastoon se kulkeutui.

Aina kun pengoin lankojani, käsiini tarttui kyseiset Teddy-langat. Ne veivät tuhottoman paljon tilaa pienessä lankavarastossani, joten päätin pitkän pohdinnan jälkeen ottaa ne esille ja tehdä niistä jotakin. Koska en tiennyt tarkalleen, mihin lanka riittäisi ja sitä oli rajallinen määrä, päädyin aloittamaan neulomisen muutamalla silmukalla. Lisäsin kerros kerrokselta silmukoita lisää ja kun olin neulonut kaksi kerällistä, aloin kaventamaan. Aloitin työn tekemisen juhannuksena ja jatkoin sitä matkaneuleena silloin tällöin. Onneksi oli kylmiä ilmoja, muuten iso työ olisi hiostanut sylissä liikaa.

Sain kuin sainkin kaikki langat käytettyä ja lopputuloksena syntyi vauvan peitto. Koko on aika passeli (noin metri x metri), menee todennäköisesti vaunuihin talvikäyttöön lisälämmöksi. Jos nyt sellaista tarvitaan. Ja on tuon päällä varmasti vauvan mukava nukkua päikkäreitä, ei haittaa, vaikka likaantuisi puklujen seurauksena. Pääasia, että lankavarastossani on 400 grammaa enemmän tilaa kivemmille langoille!

Tänään...

...olen
- päätellyt langanpäät ensimmäisestä joululahjasta (lankana oli Austermannin Step, täydellinen sukkalanka. Piti hieman vain hillitä tuossa värivalinnassa. Hyllyssä olisi ollut ties millaisia värisekoituksia, mutta joululahjan saaja taitaa lämmetä enemmän tällaisille hillityille yhdistelmille)
- sytyttänyt kynttilän syntymäpäiväsankarille
- pingottanut pienen villatakin muotoonsa odottamaan nappeja
- nauttinut auringon valosta

...aion vielä
- ommella kestovaippoihin lisäimuja
- mahdollisesti jopa leikata  muutamia vaippoja valmiiksi odottamaan tilaamiani kosteussulkukankaita (Löysin eilen kirpparilta ison pyyheliinan, mikä oli hieman normaalia ohuempi ja täysin puuvillainen. Tuntui siis täydelliseltä vaippakankaalta!)
- lukea eilen kirjastosta lainaamiani Muumikirjoja. Minkäköhän sitä seuraavaksi aloittaisi...?

Tai sitten olen vain tekemättä mitään, päivä tuntuu hyvältä niinkin. Oikein ihanan aurinkoista torstaita teille kaikille!

Halityyny

Tarvittiin kasa puuvillakankaita, toisiinsa sopimattomia jämäpaloja ja tarve isolle tyynylle. Yöllä en taaskaan meinannut saada nukuttua, koko ajan piti vaihtaa asentoa ja missään ei ollut hyvä. Ajattelin, että tyyny voisi auttaa asiaa. Tiedättehän: sellainen tyyny, minkä toisen pään saisi jalkojen väliin ja toisen vatsan alle tueksi.

Kahden tyynyn tyynyliina valmistui yhdellä istumalla. Tein kaksi pitkää kangassuikaletta, toisen hieman pidemmäksi, käänsin pidemmän osan päät tyynyn sisälle ja surautin sivusaumat ompelukoneella ja saumurilla.  Laitoin väliaikaisesti vierastyynyt tyynyliinan sisään, kunnes pääsen kauppaan hakemaan uudet tyynyt. En ole moneen vuoteen tyynyliinaa tehnyt, pienellä pohdinnalla olisin ehkä saanut sivusaumat siististi pussin sisälle, mutta väsyneenä tuo oli parasta mihin pystyin. Ommellessani muistui ammattikouluajoilta mieleen, miten teimme tyynyliinat niin, että sauma asettui nätisti ja taisi olla vielä pussisaumakin. Opit eivät näköjään menneet perille, koska eivät helpolla muistuneet mieleen. Mutta tarpeeseen tämä yksilö tuli ja luulisin, että on käytännöllinenkin.

 

 

 

 

Kiitos kuvasta J!

Tykkään. Jos sitä saisi ensi yönä paremmin nukuttua. Ja jos tyyny ei toimi yökäytössä, siirryn käyttämään tätä päivisin halityynynä.

Pieniä asioita

Viime viikko oli kokonaan ohjelmoitu ystävien mukaan. Eilinen päivä kului palautuessa, useampien päikkäreiden muodossa. Tänään olen inspiroitunut ihan ihmeellisistä asioista. Olen saanut voimaa eteisen uudesta, värikkäästä ja puhtaasta matosta sekä lankakeristä olohuoneen pöydällä. Lisäksi olen ollut erittäin onnellinen lahjoituksista, mitä olemme saaneet: yhden ensimmäistäkään vauvanvaatetta ei ole tarvinnut ostaa ja luulen, että tällä määrällä vaatettaisi jo kaksoset. Päivät ovat kuluneet siis myös pyykkiä pesten ja pienenpieniä vaatteita viikkaillen. Odottaen.

Niin, ja tulihan sitä askarteltuakin pitkästä aikaa. Tuparikortti ihanaan kotiin. Kunhan saisin siivottua työpöytäni, voisin askarrella lisää. Tai voisin raivata kolon ompelukoneelle, olisi nimittäin yhteen projektiin kankaatkin jo leikattuna.