Yksi aamupäivä

Vapaapäivä. Tosin kuvaavampi sana voisi olla kouluton päivä, koska hommia on enemmän kuin aikaa. Vaikka työlista on pitkä, torkutan aamulla kelloa, melkein tunnin verran. "Hups, pitää nousta äkkiä ylös" ajattelen, mutta jokin saa minut vielä hetkeksi jäämään sänkyyn. Tarkkailen silmilläni valoisaa huonetta, ihailen makuuhuoneemme verhoja jotka päästävät juuri sopivasti valoa sisälle. En edes ajattele ryhmätöitä, enkun ainetta, valokuvauksen portfoliota, siivousta. Tämä hetki on tarkoitettu minulle, ajattelemattomuudelle. Tätä hetkeä tarvitsin enemmän kuin osasin odottaa.
Nousen ylös ja pistän ensimmäisen koneellisen pyykkiä pyörimään. Kirjoitan kouluhommia, mitkä sujuvat paremmin kuin luulin. Pyykit narulle ja toista koneellista heti pesemään. Vaihdan samalla jouluisen punaiset lakanat vaaleisiin. Haluan raikkautta ja puhtautta. Laitan vähäksi aikaa ikkunan auki. Ihana pakkanen. Aurinko paistaa lämpimästi ikkunasta sisään. Vaikka ikkuna on auki, ei ole vielä kylmä. Kotivaatteinani toimii peruskalsarit, iso villapaita ja jouluksi saamani villasukat. Ne päällä on mukava vaan olla.
Päivällä syön jääkaapista löytyviä jämiä. Äidin antamaa perunamuussia viikonlopulta ja lihapullia maanantailta. Onkohan nämä vielä hyviä..? Hometta ei näy ja tuoksuvat kelpoisille. Pistän mikroon. Pieni nokare margariinia muusin sekaan, maistuu hieman paremmalle.
Yksi ryhmätyö on jo melko hyvässä vaiheessa. Taidan jatkaa sen tekemistä. Ja haluan leipoa, vaikka sämpylöitä! Tällaista päivää olen ollut vailla. Mitään ei ole ollut pakko tehdä, mutta olen saanut tehtyä vaikka mitä valmiiksi asti. Enää ei ahdista niin paljon kuin alkuviikosta. Eiköhän tästäkin selvitä.

Hyvää lopputorstaita teille kaikille! Voimauttavaa iltapäivää!