Kun mikään ei onnistu

Tässä olen tikutellut jos jonkinlaista. Tarkoituksena on ollut tehdä joululahjoja. Jostain kumman syystä jo kaksi yritystä on mennyt pieleen. Mikä siinä on, että välillä tuntuu, että kaikki menee pieleen ja silti sitä vain intohimoisesti jatkaa neulomista. Ehkä se seuraava sitten onnistuu, kun on oikeat langat tai oikeat puikot. Ikinä siis ei saisi neuloa sitä, mikä illalla tulee juuri ennen nukkumaanmenoa mieleen ja kaivaa kätköistä langat ja puikot. "No onhan nämä nyt sinnepäin" ja ei kun hommiin. Ja sitten niistä tulee tällaisia.

Ajattelin, että teen jokaisesta itselleni tulevasta käsityölehdestä jonkun ohjeen aina, enkä jätä sitä marinoitumaan kaapin pohjalle. No tässä tämä hyvä idea nro 1. Ehkei pitäisi alkaa tehdä kiireellä neljällä langalla kirjoneuletta, varsinkaan jos edellisesta kirjoneuleesta on kulunut vuosi jos toinenkin aikaa. Ja sekin kokeilu oli kahdella langalla ja meni samantien purkuun. Ei näytä samalta kuin kuvassa, ei. Jossain on turhan kireät langanjuoksut ja jossain silmukka niin löysällä että saan sormen siitä läpi. Säästän tämän kuitenkin, johonkin on tarvittava oivaa täytemateriaalia.

Toinen on niinkin yksinkertainen kuin musta tuubihuivi. "Hei mulla on varastossa tätä seiskaveikkaa pari kerää, kyllä tää riittää. Teen kaksinkertaisella niin saan siitä ihanan paksun." Joo, tönkkösuolattu, kutittava matonen se tässä. Kapea kuin mikä, koska lanka loppui kesken eikä asetu kaulalle millään. Tästä oppineena nyt on puikoilla ihanaa alpakkaa täysin eri taktiikalla. Mutta tästä projektista sitten enemmän joulun jälkeen.

Joskus vaan on hyvä laittaa ylös ne epäonnistuneet työt. Ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta.