Ei mulla mitään valmista ole esiteltävänä...

Voi huoh ja puh mitä tämä vauva-arki onkaan ollut ensimmäisinä viikkoina. Opettelua, itkua, naurua, ystäviä kyläilemässä ja palautumista. Jäbä on nyt tasan kaksi viikkoa vanha (onnittelut hänelle, puspus!) ja äiti juhlisti sitä tänään tekemällä jotain sellaista, mitä hän ei ole tehnyt aika tarkalleen kahteen viikkoon.

Mä neuloin! Ensin lattialla sitterin vieressä ja välillä tönäisin jäbälle vauhtia sitteriin. Kitinä voimistui silloin tällöin uhkaavasti ja ajattelin, että tämä päivä tullaan muistamaan päivänä, jolloin melkein neuloin. Raskausajalla aloittamani neule tuntui aluksi jopa liian haastavalta, mallikerta tuntui lähdes mahdottomalta toteuttaa. Mutta kun jäbä oli rauhoittunut, nukahtanut ja minä saanut ohjeesta taas kiinni, saatoin jopa istahtaa sohvalle vähäksi aikaa neulomaan. Oi, kuinka ihanalta se tuntui. Yhtä ihanalta tuntui kuunnella sateen ropinaa ikkunoita vasten, nyt on tullut syksy.