Rakastakaa toisianne!

Tässä joulun alla kaiken kiireen ja tohinan keskellä iskee välillä haikeus ja ikävä. Perheessämme joulua vietettiin aina saman kaavan mukaan: aattona kotona, joulupäivänä mummulassa ja tapaninpäivänä toisessa mummulassa. Perinteet olivat aina samanlaisia ja niin ihania. Nyt muutamina vuosina joulu on ollut erilainen ja uusia perinteitä luodaan parhaillaan. Olen joutunut monena jouluna miettimään, mitä perinteitä haluan ehdottomasti säilyttää, mistä pitää luopua ja mitä uusia perinteitä eri perheiden joulut voivat minulle antaa.

Perinteisiin on itselläni kuulunut myös vahvasti ihmiset. Heitä on kuitenkin tippunut pois vuosien saatossa, viimeisimpänä isäni. Kesällä iski ikävä, jolloin kaivoin luonnoskirjan esille ja liimasin jo kuukausia lehtileikkeiden seassa olleen kuvan sivulle. Piirsin hieman, jonka jälkeen sytytin kynttilän. Nyt löysin kuvan selatessani vanhoja luonnoskirjan sivuja. On aika jakaa se täällä, sytyttää kynttilä ja neuloa villasukkaa. Jospa saisin käsien kautta sidottua silmukoihin hieman pois ikävää.

Rentouttavaa joulua ihan jokaiselle! Palataan asiaan joulun jälkeen.