Vikat valmistuneet tältä vuodelta

Kohta vaihtuu vuosi, joten on hyvä aika laittaa blogiin kooste valmistuneista töistä, mitkä eivät ole aikaisemmin blogiin eksyneet.

Karhusukat valmistuivat tilauksesta siskoni miehelle isänpäivälahjaksi. Ohje löytyi googlettamalla karhun kuvio, muuten sukat ovat perussukan mallilla tehty.

Jäbä löysi kaupasta heijastavaa lankaa ja pyysi siitä itselleen lapasia. Toki ne täytyi tehdä, silloinhan oli syyspimeys pahimmillaan ja kaikelle pihalla heijastavalle oli tarvetta.

Tuoreimmalle kummitypylle neuloin tumput ja junasukat syysviimoihin. Tumput olivat muistaakseni alpakkaa, sukat Nallea.

Toiseksi tuoreimmalle kummitypylle neuloin myös sukat puolivuotislahjaksi. Varsista tein ekstrapitkät, pysyvät toivottavasti vauhdissa paremmin mukana.

Nämä sukat valmistuivat jämäkeristä ja tykkään näistä kyllä erityisen paljon.

Kesällä sain tehdä myös jotain, mitä en ole ikinä ennen tehnyt: sukkanauhan. Tein tämän ystäväni häihin ajatuksella, mitä överimpi, sen parempi. Karma iski ja nappasin sukkanauhan itselleni. Että jos joku on vailla uniikkia sukkanauhaa, täältä löytyisi vähän käytetty!

Parempaa uutta vuotta ihmiset!

Kangaskaapin pikainventaario

Taisi käydä niin, että innostuin tilaamaan Paapiilta possupussin, koska täytyyhän heidän inventaariotyhjennystään tukea... ja jos rehellisiä ollaan, tilasin emakon. Tilausta tehdessäni muistin, etten ole vielä ommellut juuri mitään edellisestäkään emakkopussin sisällöstä, joten äkkiä kankaat esiin ja hurauttelemaan tunikoita Typylle.

Kaava on sama kuin Jäbän paidoissa, pienemmässä koossa ja levensin hieman helmaa, että sain paidasta mekkomaisemman.

Yhteen tunikaan käytin loput ruuvikankaasta, koska Typy siitä niin kovasti tykkäsi. Ruuvikangas ja kukallinen kissakangas ovat löytöjä Tampereen messuilta, muut ovat Paapiin.

Ja niskaan tietty merkit paikoilleen, helpottaa tunikoiden pukemista kun tietää ensisilmäyksellä, kumminpäin vaate laitetaan päälle.

Vaatetäydennystä Jäbälle

Tässä kun olen saanut lomailla välipäivät, olen päässyt ompelemaan saumurilla pitkästä aikaa. Jäbällä tuntuu vaatteet kuluvan puhki ennätysajassa ja uusille housuille ja pitkähihaisille paidoille oli tarvetta.

Tampereen käsityömessuilta löysin muutamia Jäbälle sopivia kankaita ja nyt viimein sain piirrettyä kaavat ja leikattua kankaat vaatteiksi. Kaavat ovat Suuresta käsityölehdestä, numerosta 5-6/15. Samoilla ohjeilla olen tehnyt aikaisemminkin vaatteita, kaavat toimivat ja ovat suht helpot.

Vaatteiden kuvaamisesta ei tosin tahtonut tulla mitään. Päivänvaloa oli ihan turha odottaa ja innokkaat kuvausassarit eivät malttaneet pitää sormiaan erossa vaatteista. Typy jopa mallaili ruuvipaitaa itsensä päälle ja harmitus oli suuri, kun tajusi paidan menevät isoveljen vaatekaappiin.

Autohousuista tuli hauskat. Toisten housujen takaosan tein vanhasta collegehaalarista, minkä olin saanut ystävältä tuunauskäyttöön. Resorien kanssa meinasi tulla paniikki, koska tajusin, että resorivarastoni ovat huventuneet. Täytynee käydä ostamassa isot palat resoria varastoon, niin ei vaatteiden valmistus jää materiaalipuutteista kiinni.

Voi, kuinka onnellinen Jäbä oli saadessaan vaatekaappiinsa täydennystä. Jäbä vihaa mustia housuja ja hänen tyylinsä kulmakivi on värikkyys. Aivopesu on siis onnistunut.

Joululahjat pakettiin

Ruuhkavuosimutsi täällä hei. Tämä syksy ja loppuvuosi on ollut melkoista haipakkaa. Käsitöitä on syntynyt verkkaiseen tahtiin aina silmukka silloin, toinen tällöin. Nyt olisi kuitenkin aika laittaa bloginkin osalta pakettiin joululahjoiksi valmistuneet tuotokset. Mitään ihmeellisiä joululahjaspektaakkeleja en kenellekään ehtinyt tekemään, suurin osa näistäkin töistä oli valmistunut jo tammikuussa, mutta on se silti ihanaa antaa lahjaksi villasukkia tärkeille ihmisille, joiden tietävän niitä pitävän.

Näiden villasukkien lisäksi valmistui neljä aikuisten sukkaparia ja kaksi paria lasten kokoa. Niitä vaan en tajunnut jouluhötäkässä kuvata.

Lippapipot, toinen kummitytölle ja toinen ystävälle. Pinkki kangas on tullut Paapiin emakkopussista ja kukallinen kissakangas on löytö Tampereen kässämessuilta.

Rakas siskoni ja hänen metsästystä harrastava miehensä saivat joululahjaksi lämpöisen, neulotun tyynyn. Kyllä tälle kelpaa päänsä laskea ja uneksia suloisia päiväunia.

Toivottavasti teillä kaikilla oli leppoisa joulu ja vielä leppoisammat välipäivät.

Näppärä vaunulokerikko

Hankin alkukesästä Typylle matkarattaat. Niiden kanssa kuljeskellessani aloin miettiä, kuinka kätevää olisi, jos kahvassa olisi sellainen lokerikko, mihin saisi juomapullon, nenäliinoja ja mitä nyt ikinä pientä lasten kanssa reissatessa tarvitsee kädenulottuville. Muistin Hupsistarallaa-blogissa joskus olleen parikin virkattua vaunulokerikkoa ja niiden inspiroimana lähdin tekemään omaa versiota.

Virkkasin ensin pohjan, josta oli helppo lähteä virkkaamaan reunoja. Lokerikko on siis yhtenäinen pohjasta ja reunoilta, sisällä olevat väliseinät olen virkannut erikseen ja ommellut kiinni. Lankana käytin vaunulelusta jääneitä puuvillalankoja. Niiden värit toivat mieleen Marimekon räsymatto-kuosin ja siitä inspiroituneena virkkasin reunat täyteen palloja.

En ole ikinä ennen tehnyt kirjovikkausta, mutta muutaman youtube-videon jälkeen lähdin kokeilemaan eikä se lopulta niin kovin vaikeaa ollut. Suorastaan harmitti lopettaa ympyröiden virkkaus niin nopeasti, tällä mallillahan olisi saanut tehtyä vaikka kesäkassin.

Kiinnityslenkeiksi sain äitini varastosta tuollaiset lukot. En tiedä, miten kestävät käytössä, mutta nyt tuntuvat varsin tukevilta ja näppäriltä. Kesän reissut, olemme valmiita!

Mekkorakkaus

Vielä joku päivä vaatekaapissani on eniten itse tehtyjä vaatteita kuin ostettuja. Tai ainakin hyvistä materiaaleista tehtyjä, kotimaisia luottovaatteita, jotka pysyvät ryhdissään vuosi toisensa jälkeen. Vielä ei aika ja osaaminen riitä arkivaatteiden tekoon, mutta onneksi sitä silloin tällöin innostuu ompelemaan itselleen juhlia varten.

Viime viikonloppuna pääsimme juhlimaan häitä ja päätin ommella häihin mekon itse. Malli on Suuren Käsityölehden numerosta 3/2018. Yläosan tein kaksinkertaisena, joten kaula-aukon ja hihojen huolittelu onnistui helposti ja teki yläosasta hieman ryhdikkäämmän. Kangas on Eurokankaasta ja se on vegaanista trikoota. En edes tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta kangas on pehmoista ja tuntuu ihanalta päällä.

Malli on yksinkertainen ja tällä mekolla kelpasi juhlia myöhään yöhön asti. Täydellinen juhlamekko, minkä voi pukea jatkossa myös arkisempiin tilaisuuksiin.

Kun mopo lähtee käsistä...

Kun kaava on todettu hyväksi, tuntuisi suorastaan haaskaukselta, jos sitä ei sitten käyttäisi. Nyt Typyllä on yhteensä neljä samalla mallilla tehtyä tunikaa, onneksi sentään eri kankaista.

Vasen kangas on Pilpo Design, jonka ostin Tampereen käsityömessuilta. Oikea samoilta messuilta ostettu Paapiin kangas, josta olen tehnyt Typylle aikaisemmin lippapipon.

Ja ettei jalat palele, tein kalsareita leggigsejä. Silpoin viimeiset Pilpo Designit ja kahdet muut kankaat olen saanut kummitädiltäni. Kaavat Paapiin kaavakirjasta, joka ehkä pitäisi jo ostaa omaksi, koska se on yksi harvoista käsityökirjoista, mihin palaan aina, kun haluan tehdä lapsille vaatteita.