Melkein valmis...

...nimittäin minä itse! Päättötyö on arviointia vaille valmis ja enää puuttuu se kymmenen viikon työssäoppiminen. Sitten se on ohi, koulu, josta tykkään ihan älyttömästi. Oi voi... Mutta kyllä tuon kanssa sitten stressattiinkin, mutta nyt voin melko tyytyväisenä todeta sen olevan valmis.
Valmistumisesta pääsenkin seuraavaan asiaan, joka saa minut hyppimään ilosta melkein päivittäin; saan valmistujaislahjaksi teollisuusompelukoneen!!! Tämä päivä onkin mennyt ompeluhuonetta siivotessa, koska jostain kumman syystä kyseisessä huoneessa ei ollut valmiiksi teollisuusompelukoneen mentävää koloa. Nyt yksi kulma on tyhjillään ja tämän viikon lopussa sedän pitäisi se tänne tuoda. Ah tuota iloa ja autuutta kun pääsen sillä surrailemaan! Kone tulee heti käyttöön, sillä olen luvannut tehdä toisen irtohupun samanlaiseen tuoliin, mutta vasta kesällä, siis silloin, kun aikaa pitäisi löytyä. Huomasin samalla huonetta siivotessani, että voisin järjestää jonkinlaiset askarteluiltamat. Minä tarjoaisin materiaalit! Voi että kun "noita aarteita" (lue: tuota roinaa) on kertynyt ihan vaivaksi asti. Milloin saisin jonkun maailmaa mullistavan idean ja käyttäisin nuo johonkin?
Olenhan saanut myös jotakin muutakin aikaiseksi kuin päättötyön, vaikka se onkin vienyt suurimman osan vapaa-ajastanikin. Tosin mitään sellaista ei ole valmistunut, mitä olisi pitänyt. Jakku on edelleen pingottamatta ja osat eivät ole vielä löytäneet toisiaan sekä poikaystävälleni tekemä villapaita on surkeassa alussa. Seuraavaksi olisi vuorossa takakappaleen kainalokavennukset. Sehän vaatisi täyden aivotoiminnan ja vähintään kaksi tuntia tehokasta neulomisaikaa (kyllä, olen hidas, neulomaankin) joten siksi olenkin sen vähäksi aikaa unohtanut. Tällä hetkellä käy kaikki helposti valmistuva, kuten esmes vanhat kunnon patalaput, joita on viime postauksen jälkeen syntynyt kolme. Tässä kuvat kahdesta, koska yhden tein niin rumista langoista, etten kehtaa sitä edes kuvata. Äidilleni ja isälleni se kyllä kävi..
Lisäksi olen täysin hurahtanut näihin: Niitä on nyt täysin valmiina kolme, kuvasta puuttuu krokotiili, mikä killuu jo onnellisena omassa auton avaimessani. En meinannut mistään löytää avainrenkaita ja isälleni sitä tuskastellessani hän sanoi hoitavansa asian. Seuraavana päivänä hän toi minulle kasan viemärin tulpan ketjuja (kai tiedätte, toinen pää on siinä mustassa tulpassa kiinni ja toinen on kiinni hanassa/lavuaarissa). Pitihän se arvata, putkimies mikä putkimies ;). Mutta ovatpa ainakin persoonalliset!

Nyt syömään ananasrahkaa, vielä kun sitä on jäljellä :).