Helppoa ja nopeaa, niinhän sitä luulisi

Aika ei tahdo riittää käsitöille. Oli ristiäiset, talvilomat ja ai niin, nuo kaksi lasta. Pienemmän kanssa arki on lähtenyt hyvin käyntiin, hän kasvaa kohisten ja nukkuu hyvin. Mutta vapaa-aika, onko se jotain syötävää?

Olen kuitenkin saanut viimein ommeltua meidän olkkariin verhot! Eihän siinä mennyt kuin puoli vuotta... Ostin valkoista pellavakangasta kaksi metrin palasta, ompelin sivut ja laitoin tankoon roikkumaan yhdessä pappani vanhojen vöiden kanssa. Olohuoneessamme on siis kahteen suuntaan ikkunat ja molemmat ikkunat saivat koristuksekseen samanlaiset verhot. Idea on aikoja sitten tullut vastaan netin ihmeellisestä maailmasta. Tykkään näiden verhojen rentoudesta ja yksinkertaisuudesta. Silti nämä eivät ole mielestäni tylsät. Juuri hyvät meidän olkkariin.

Toinen valmistunut käsityö ovat villasukat typyn pikkuserkulle, neljän kuukauden ikäiselle poitsulle, jonka jalka kasvaa kohisten. Lanka on jotain 100 prosenttista villalankaa, ovat lämpöiset kengänkorvikkeet räntäiseen kevätilmaan.