Ryytimaan muodonmuutos

Tonttimme kulmassa on ryytimaa. Jo edelliset asukkaat olivat sen siihen kaivaneet ja viime vuonna istutin ryytimaalle niin salaattia, kesäkurpitsaa kuin tilliäkin. Paikka on aurinkoinen ja sateisesta kesästä huolimatta siemenet lähtivät itämään ja tuottivat hyvin satoa. Mutta... jokainen, joka joutuu pihallaan elämään kotiloiden kanssa tietävät sen tunteen, kun ne pienet tuholaiset syövät ja tuhoavat aivan kaiken mitä eteensä saavat. Ne söivät ja talmasivat limallaan kaiken mitä kasvimaalla oli ja kotiloiden keräämisestä huolimatta ne vaan lisääntyivät ja lisääntyivät.

Tänä vuonna ajattelin ryhtyä sotatoimiin hyvin varustautuneena. Kaivoin ryytimaan auki ja poistin siitä maata muutaman sentin verran. Sen jälkeen laitoin maahan suodatinkankaan, minkä luulisi pitävän rikkaruohot kurissa.

Sitten sorakuormasta lapioimaan soraa suodatinkankaan päälle. Ja iltaisin hyvät venytykset, jotta pääsi seuraavana päivänä sängystä ylös.

Perunalaatikot sain mummultani. Niiden pohjalle ja sivuille laitoin paksun kankaan, jonka päälle sain mullat. Yksi säkillinen multaa oli juuri sopiva määrä yhteen laatikkoon. Eilen istutimme Jäbän kanssa salaattia, tilliä, persiljaa, porkkanaa ja sipulia laatikoihin ja toivomme, ettei kotilot löydä apajille. Lisäksi ostin muutaman samettiruusun kaunistuttamaan kasvimaata ja pitämään omalta osaltaan kotilot kaukana. Ne kun eivät kuulemma pidä samettiruusuista.

Lisään vielä laatikoiden reunoille kuparilankaa ympärille, koska kupari on myös hyvä kotiloiden karkoituskeino.

Kotilot, olen valmis. Lupaan tehdä jatkossakin teidän elämästänne minun pihallani erityisen vaikeaa.