Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit

14.3.2013

Geisha-banaanikakku

Tänään aamutouhuja tehdessä mieleeni tuli, että voisin leipoa jotakin. Jotain helppoa ja yksinkertaista, mikä onnistuu varmasti. Silmiini osui viime kesänä ystävältäni saama ohje geisha-banaanikakkuun. Se onnistui silloin ystävän opastuksella, niin miksi en osaisi tehdä sitä yksinkin.

Otin hyödyn irti Jäbän päiväunista ja kävelin rattaiden kanssa lähikauppaan ostamaan muutamia tarvikkeita. Mitään ihmeellisiä aineita tähän ei tarvita, sattui nyt vaan jauhot olemaan loppu eikä varastossa ollut tarvittavia geisha-patukoita.
Ohje on siis ystävän reseptivihosta enkä tiedä sen alkuperää sen enempää.

Tarvitset:
200 g margariinia
2 dl sokeria
3 kananmunaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
4,5 dl jauhoja
2 dl kermaviiliä tai jugurttia
100 g sulatettua suklaata
1 banaani

- Sulata ensin suklaa (vaikka vesihauteessa), jotta se ehtii jäähtymään ennen taikinaan lisäämistä.
- Vaahdota voi ja sokeri.
- Lisää munat yksitellen, sen jälkeen kuivat aineet ja kermaviili.
- Lisää lopuksi suklaa ja survottu banaani.
- Paista 175 asteessa noin 1 tunti.

Melkoisen ihanan mehevä ja banaaninen herkku. Ja jopa minä onnistuin tässä!

26.2.2013

Voihan karjalanpiirakka!

Katsokaa, mitä tein! Keitin puuron, sekoitin taikinan ja kaulitsin paljon, siis todella paljon ohuita läpysköitä. Rypytin, rypytin ja rypytin. Muistelin, miten mummuni sen taikinan mahtoi tehdä ja miten kummitätini sormet rypyttivät täydellisiä karjalanpiirakoita.
Tosin mummullani ei koskaan loppunut riisipuuro kesken (muista jatkossa keittää 2 litraa puuroa!), läpyskät eivät ikinä tarttuneet toisiinsa eikä kummitätini piirakat olleet noin persoonallisia. Makukaan ei ollut täsmälleen sama, mutta silti olen ylpeä itsestäni. Minä tein ihan itse karjalanpiirakoita!

29.1.2013

Ei tässä ole mitään järkeä...

...mutta postaan tämän silti. Tämä tyyppi nimittäin innostui kokkailusta. Tarkemmin sanottuna soseilusta. Höyrytin porkkanat ja perunat, surrutin soseeksi, laitoin jääpalamuotteihin sekä kaiken huipuksi kuvasin kähmäiset muotit.
Miten yksinkertaisesta ja kummallisesta asiasta voi tulla näin hyvä olo...? Ehkä siksi, että sain viimein aikaiseksi sen, mitä olen jo kauan halunnut kokeilla. Makuraati ei ole vielä testannut näitä, mutta jos ei pienimmälle uppoa, niin isommalle väelle kyllä. Hieman vain mausteita sekaan niin näistä saa vaikka sosekeiton.

18.1.2013

Uusia aluevaltauksia!

Olen innostunut nyt sellaisesta asiasta, mistä en ole ikinä ennen ollut edes niin kovin kiinnostunut. Ehkä siksi hieman pelottaa aloittaa, mutta olen ottanut jo muutaman pienen askeleen.

Olen kiinnostunut ruuanlaitosta! Tosin en itselleni, mielestäni maailman ärsyttävin ja ahdistavin kysymys edelleen on "mitä tänään syötäisiin". Jäbän sosekokeilujen myötä olen tutustunut kaupan purkkiruokavalikoimaan ja seuraillut hieman niiden tuoteselosteita. Alanko oikeasti raahaamaan kotiin purkitettua vettä...? Noh, tästä asiasta ei sen enempää, mielestäni purkkiruoka on enemmän kuin ok, mutta itse haluaisin edes osan Jäbän soseista tehdä itse.
Suloisiin silikonisiin jääpalamuotteihin tehdyt soseet sulattivat sydämeni lopullisesti ja innostuin tilaamaan reseptikirjan. Siis minä, ruuanlaittoon keskittyvän kirjan! Kirja saapui eilen meille ja olen enemmän kuin tyytyväinen sen sisältöön. Kirjassa on paljon tietoa vauvan ensilusikallisista taaperon kunnon annoksiin. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja, jos yhtään on kiinnostusta kokeilla soseita itse.
Ja mikä parasta, kirjan lopussa olevat ruoat käyvät koko perheelle. Vai miltä kuulostaa kesäkurpitsapihvit, kana-kasvispasteijat tai aasialainen nuudelipannu? Pakkohan noita ruokia on maistettava ensin itse.
Elämme siis taas muutoksen aikaa, joten energiaa ei tunnu riittävän kaikkeen mihin haluaisi. Neulominen on edelleen rentoutumiskeino Jäbän päiväunien aikaan, mutta nyt on puikoilla niin isoja asioita, että ne vaativat aikaa. Yritin aloittaa välipalaneuleena sukkaa, mutta se nyt vaan tökkii niin pahasti vastaan, että jätin sen kesken viiden sentin tahkoamisen jälkeen. Onneksi aurinko on paistanut pari päivää, huomaan saavani siitä uskomattoman määrän energiaa.